Kuopio RockCock 2011

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna määränpäänäni oli Kuopio RockCock 2011, joka on viime vuosina jäänyt välistä mielestäni heikon bändikattauksen takia. Kevyttä linjaa kokeiltiin, mutta onneksi nyt otettiin takapakkia ja tapahtuma ansaitsi ”rock” -nimensä takaisin. Kahden päivän aikana tulisin katsomaan kahdeksan mielenkiintoista bändiä, joista ensimmäinen olikin todella sydäntä lämmittävä.

Oli omituista kiirehtiä paikalle nähdäkseen ensimmäisen, ja samalla odotetuimman bändin, mutta aikataulu-muutosten takia Ruoska oli ensimmäinen bändi perjantain katsomislistalla. Ruoskaa olikin tullut katsomaan varsin mukavasti yleisöä ja lavan edusta täyttyi faneista. Bändi esiintyi kolme vuotta sitten viimeksi Kuopio Rockissa, jolloin itse sen näin viimeksi. Bändi on viettänyt viimeiset kolme vuotta hiljaiseloa soittaen vain muutaman keikan ja nekin pääosin pääkaupunkiseudulla. Heti ensitahtien aikaan huomasi, että tauko oli tehnyt hyvää, koska Ruoska heitti todella hyväntuulisen ja energisen keikan. Näki selvästi, että bändilläkin oli todella hauskaa lavalla, jossa meno yltyi välillä jopa homoeroottiseksi – onhan se kiva nähdä kun isot tatuoidut miehet hiveltävät toisiaan. Ruoskan keikka jätti suuren nälän uudelle materiaalille, jota on kuulemma demotettu treeniksellä.

Perjantain toisena bändinä oli lemiläinen Stam1na, joka oli innostunut paikallislehden ”metallimusiikki = saatana” -teksteistä ja olivatkin meikanneet itsensä täyteen ristejä yms. asiaankuuluvaa. Bändi soitti myös ”saatanallisia viestejä” biisien välissä, jotka oli nauhoitettu mukavassa nousuhumalassa ja käännetty väärin päin. Stam1nan useasti nähneenä voin sanoa, että keikka itsessään oli perussettiä. Bändistä on hävinnyt tietty ”vau” -elämys ja nyt kaikki oudot kikkailut jopa ärsyttää. Useat vokaalit jäivät laulamatta ja biisit vedetään välillä turhan nopeasti.

Perjantai-illan viimeinen katsottava bändi oli paikallinen Turmion Kätilöt, jotka olivat panostaneet keikkaan merkittävästi. Bändi oli hankkinut taustalaulajaksi erään tunnetun kuopiolaisen bändin jäseniä, jotka olivat vielä pukeutuneet naisiksi. Pyroja oli paljon ja fiilis katossa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun näin bändin livenä uusimman levyn julkaisun jälkeen ja oli hyvä huomata, että Perstechniquen biisit sopivat todella hyvin settilistaan. Bändin vokalisti-kaksikko Mc Raaka Pee ja Spellgoth ”Spektaakkeli” osaavat yleisön naurattamisen taidon ja ovatkin ehkä suomen parhaimpia lavapersoonia. Yleisö saatiin matkimaan poliisiautoa usean minuutin ajan ja yleisön huudatukset olivat muutenkin tuttua tasoa. Todella kovan keikan jälkeen olikin hyvä lähteä jatkoille ja aamulla takaisin alueelle.

Lauantain yllätysesiintyjäksi oli hankittu FM2000, jota krapulainen arvostelijakin odotti innolla. Bändi ei aiheuttanut suurta yleisöryntäystä, mutta oli todella hyvä ensimmäinen bändi. FM2000:n energinen musiikki tahditti väsyneen yleisön moshpittiin ja erikoiseen ”humppapittiin”, jossa vaihdellaan letkajenkan ja normaalin ”pittaamisen” välillä. Varsinkin nuorta väkeä oli paikalla, joten bändi on kyllä löytänyt yleisönsä.

Seuraavana esiintyikin pelkoa herättänyt Mokoma, sillä bändin festarikeikat ovat aina olleet hittibiisi-pohjaisia ja juuri ne bändissä ahdistaa. Mokoma on itselleni levy-bändi, koska silloin voi hyppiä yli väkinäiset radiohitit, kuten ”Marras” ja siirtyä seuraavaan. Mokoma oli edellisenä päivänä soittamassa Oulussa Qstockissa, joka aiheutti sen, että vokalisti Annalan ääni petti pahasti toisen biisin kohdalla. Bändi onnistui yllättämään ja hittikimaraa oli karsittu reippaasti pois ja voin sanoa että, useista teknisistä ongelmista huolimatta näin omasta mielestäni parhaan Mokoma -keikan koskaan.

Seuraavasta bändistä en tiennyt mitään sitä katsomaan mennessä ja se oli virolainen Kosmikud, joka soitti noin 50 ihmiselle, jotka pakenivat Petri Nygårdia takimmaiselle lavalle. Bändi osasikin yllättää todella positiivisesti ja keikan jälkeen mukaan lähti uusin levy ja hikinauha. Kosmikudin omintakeinen metalli on hiukan verrattavissa Lyijykomppania-tuotantoon ja Kotiteollisuuden alkupään tuotantoon. Vokalistin outo kuiskaileva laulanta vaihtuu salakavalasti raskaaseen runttaukseen – Iso kiitos bändille ja tervetuloa Suomeen uudestaan.

Sitten olikin vuoro lauantain odotetuimman esiintyjän, eli The Exploited. Tämä vanha brittibändi tuli ja jyräsi ainakin arvostelijan niskat huonoon kuntoon, vauhti oli alusta loppuun valtava ja lähes kaikki uran parhaat biisit käytiin läpi. Moshpitissä ikäryhmät kohtasivat kun isät ja lapset runnoivat toisiaan tosissaan. The Exploited oli juuri niin hyvä kuin odotin sen olevan ja turhia pausseja ei keikalla pidetty ja bändi upposi muihinkin, sillä Klamydian miehistö oli lavan vieressä katsomassa keikkaa. Vesku Jokinen sai jopa huutaa mikkiin ”Beat The Bastards” -biisin aikana. Niskat jumissa ja fiilis katossa jäin odottamaan itselleni illan viimeistä esiintyjää.

Ruotsalainen Sparzanza oli varautunut isoilla pyroilla ja novellin pituisilla välipuheilla. Bändin radiometalli tuntui iskevän moneen ja väkeä olikin todella paljon. Harmittavasti koko keikka oli yhtä yleisön kosiskelua ja bändi heitti settinsä kevyimmät biisit yleisölle, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Hittibiisejä kuunnellessa tajusinkin miksi bändi ei ole koskaan iskenyt kunnolla: biisit noudattavat samaa kaavaa ja ovat toistensa kopiota. Lava-esiintyminen oli myös mietitty todella tarkasti, mikä antoi bändistä hyvin teennäisen kuvan. Setissä oli muutama tiukka veto, mutta muuten keikka oli itselleni pettymys.

Itse tapahtuma oli todella hyvin järjestetty. Paitsi risuja joudun antamaan siitä, että alueelle tullessa porukka joutui jättämään ketjut yms. tavarat narikkaan tai heittämään pois ja sitten alueella olevissa kojuissa myytiin rottaniitti rannekkeita joilla saa paljon pahempaa jälkiä aikaan, kuin sillä pikkuisella avainketjulla. Kuinka moni osti alueelta perjantaina ketjuja ja niittirannekkeita, mutta joutui seuraavana päivänä jättämään ne ulkopuolelle. Myös mielenkiintoista oli se, että perus-sisäänkäynnissä kaikki laukut tarkistettiin tarkasti, mutta VIP-passilla pääsit toisesta portista ilman mitään tarkistuksia. Monen VIP-vieraan jälkeen bajamajoista löytyikin viinapulloja, mutta muuten alueella toimi järjestyksenvalvonta todella hyvin ja kaikki olivat hyvin avuliaita. Kuopio RockCock onnistui palaamaan omiin festarisuosikkeihini muutaman vuoden tauon jälkeen. Tapahtumassa on kyllä havaittavissa ”jokaiselle jotakin” mentaliteetti, mutta jos raskaampi puoli pysyy näin vahvana, pysyy tapahtuma ensi vuonna kalenterissa.

Kommentoi julkaisua