Kuritushuone XIV: Sawhill Sacrifice, Wömit Angel & Barathrum, 22.2.2013 @ Club Prkl
Hiihtolomaviikon perjantai-iltaan laskeutui pimeys Club Prkl:ssä, kun kolme mustanpuhuvaa yhtyettä nousi Kuritushuoneen lauteille. Niinpä myös Kaaoszinen edustajisto löysi tiensä tilaisuuteen, sai Goatbrew’ta käteen ja pääsi näin mustiin tunnelmiin.
Perinteisesti aikataulut venyivät ja paukkuivat Prkl:ssä, mutta lopulta illan pääsi aloittamaan hyvinkääläinen Sawhill Sacrifice, joka juhlisti keikalla samana päivänä ilmestynyttä debyyttilevyään ”Deus Humana Satanas”. Levy pääsi heti ainakin omiin luureihini tehokuunteluun, ja odotukset illan keikastakin olivat kovat, koska bändi oli jo viime vuoden Steelfestissä soittanut itsensä mieleeni. Ja hienostihan bändi illan avasikin. Levyn biisit toimivat loistavasti myös livenä ja bändin soitossa on hienoa tunnelmaa. Vokalisti Thimns saa minulta erikoismaininnan, sen verran hyvät black metal -kähinät tästä miehestä lähtee. Mukavaa oli se, että illan avaajalle annettiin kunnolla soittoaikaa näin levynjulkkarikeikan ollessa kyseessä. Ja vielä yllättävämpää oli Prkl:een tapauksessa se, että jo illan avaajan sounditkin oli saatu suhteellisen kohdalleen. Omasta puolestani bändien soittojärjestys olisi voitu laittaa vaikka aivan päälaelleen ja nostaa Sawhill Sacrifice jopa pääesiintyjäksi, koska bändi oli ehdottomasti illan paras. Mukavasti porukkaa oli kuitenkin paikalle saapunut jo aloitusaktiakin seuraamaan. Sawhill Sacrifice on toimiva kokonaisuus, jonka suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan.
Illan avaajan jälkeen lauteille asteli viime vuonna debyyttinsä julkaissut Wömit Angel, joka on selvästi ollut kovassa nosteessa levynsä julkaisun jälkeen. Valitettavasti bändi oli epäkiitollisessa asemassa soittaessaan Sawhill Sacrificen keikan jälkeen; sen verran tuota edellistä bändiä piti vielä fiilistellä. Mutta kyllähän Wömit Angel osoitti black/thrashillään, että sekin on paikkansa ansainnut Suomen mustan metallin kentällä. Bändissä on myös sellaista mukavaa punk-asennetta, joka on aina plussaa. Valitettavasti Kuritushuoneella tämä bändi jäi nyt välipalan asemaan.
Mainos päättyy
Sitten saimmekin taas odotella hyvän tovin, ennen kuin Barathrum sai kammettua itsensä lavalle. En tiedä, tuleeko yleisö nykyään bändin keikoille vain Sovan kännisekoiluita katsomaan, mutta jotenkin tästäkin illasta jäi sen kaltainen tunne, että Sova on saanut kairattua itsensä Tuksun ja Matti Nykäsen tasolle, kun perässä vielä hiihtää Azazelin Satanachia.Hetken sitä urpoilua on kiva katsoa, mutta jossain vaiheessa se alkaa kyllästyttää. Ainakin itse kaipaisin itse musiikkia hyvin soitettuna enkä pelkkää pelleilyä lavalla, kun tulen keikalle; valitettavasti Barathrum oli nyt lähinnä sitä pelleilyä. Kännissä kuin käki oleva nelikko kyllä kertoi päivän parhaan vitsin ihmetellessään, miten toinen kitara ei kuulu laisinkaan. Ehkäpä se johtui siitä, että lavalla oli kaksi basistia ja yksi kitaristi. 
Kivat tekoveret yms. rekvisiitta ei kuitenkaan tee edes Barathrum-keikasta hyvää, itse asiassa kyseinen keikka antoi itselleni hyvän syyn olla tulematta bändin keikalle enää jatkossa. Jos kunnioitus yleisöä kohtaan on tätä tasoa, en halua olla maksavaa yleisöä, enkä edes mediana todistamassa tapahtumaa. ”Last Day In Heaven” sentään toimi vielä yhtyeeltä jotenkuten, ehkä sitä on soitettu niin helvetin paljon, että sen pystyy kolmen promillen humalassakin ilmoille suoltamaan. Muuten yhtyeen keikka oli yhtä sähellystä alusta loppuun.
Teksti: Rudi Peltonen ja Riku Mäkinen
Kuvat: Riku Mäkinen
Mainos päättyy