Kurkistus Anssi Kelan historiaan ja arkeen – arviossa Jean Ramsayn ja Kalle Björklidin toimittama ”Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä”

on suosionsa suhteen artistina erikoinen hahmo. Vuosituhannen alussa hän oli hyvin julkisuudessa esillä, mutta hiipui julkisuuden valokeilasta pikku hiljaa. Suomalaisrokkari putkahti jälleen jokaisen suomalaisen huulille viimeistään ”Vain Elämää” -sarjan myötä. Jean Ramsayn kynäilemä ja Kalle Björklidin valokuvilla koristama ”Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä” pyrkii kuromaan artistin ja fanien välistä kuilua kosketusetäisyydelle.

”Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä” on reilu 200-sivuinen opus, joka on jaettu peräti seitsemään lukuun. Ensimmäinen luku, ”Tennispalatsin Katolta” , lähtee liikkeelle vuoden 2011 kesäkuun hetkistä, jolloin Anssi Kelan suosio alkoi ottaa uutta tuulta purjeisiin. Livenation tarjosi Kelalle lämmittelijän paikkaa Eric Claptonin Hartwall Areenan konsertissa, johon suuren yleisön suosionsa menettänyt Kela tarttui avuliaasti, mutta kuitenkin varoen. Heikot levy- ja keikkamyynnit olivat saaneet Kelan epäilemään tulevaisuuttaan muusikkona, mutta Hartwallin keikka oli käännekohta. Tämän jälkeen Kela alkoikin saada näkyvyyttä, ja artistin vienti kasvoi. Yllätyksellisesti kirja alkaa siis tästä murroshetkestä, eikä Anssi Kelan lapsuudesta.

Kirjan aloitus on osuvasti valittu, sillä se nostaa esille sen tosiseikan, ettei Kelalla ole aina mennyt muusikkona hyvin. Asiaa ei kaunistella, eikä sitä pyritä peittelemään. Tämän jälkeen teos sukeltaa Anssi Kelan menneisyyteen ja avartaa muun muassa hänen gospeljuuriaan. Toisessa luvussa käydään läpi Kelan ensimmäiset yhtyeet, joista Pekka Ja Susi -yhtye voitti jopa rockin SM-kisat ja sai levydiilin BMG:ltä vuonna 1993. Albumi ei kuitenkaan ollut menestys, mutta sen seurauksena Anssi Kela alkoi löytää omaa ääntään niin laulajana kuin muusikkona.

Kolmas luku raottaa Anssi Kelan esiintymistä. Kelan omille pohdinnoille on annettu tilaa, ja näiden kautta selviää myös hänen näkemyksensä itsestään artistina, ja sen suhteesta yleisöön. Kirjasta välittyy käsitys, jonka mukaan Anssi Kela on paljon asioita pohdiskeleva ja analysoiva ihminen. Aivan kuten Jean Ramsaykin kirjassa muutamaan otteeseen toteaa. ”Väliaika: Palavalla Sillalla” -luku perehdyttää lukijan Kelan uran suosion laskuun ja tuo esille ajanjaksoa, jolloin suomalaisartisti ei vedonnut suureen yleisöön. Tässä luvussa on otettu esille myös Kelan omaa reflektointia, mutta erityisen kiinnostavan luvusta tekee Kelan analyysi itsestään kirjoittajana. Anssi Kela kuvailee kuinka ”Kesä Kalevi Sorsan kanssa” -kirjan kirjoittaminen vuosien 2007-2008 välillä kasvatti häntä kynäilijänä ja sitä kautta sanoittajana. Neljännen luvun lopussa on kuitenkin jo pilkahdus paremmasta, kun palataan vuoteen 2013 Uuden Musiikin Kilpailuun, jossa Kela esitti ”Levoton Tyttö” -kappaleen ensimmäistä kertaa.

Vajaassa 15-sivuisessa viidennessä luvussa otetaan esille Anssi Kelan bändikavereita, mutta melko suppeassa valossa. Vastaavasti kuudennessa luvussa Ramsay pääsee seuraamaan Kelan esiintymistä artistin ja yleisön välistä: Ramsayllä on kuulolaite, jolla hän kuulee saman kuin Kela lavalla. Tämän lisäksi kirjailija itse on lavan läheisyydessä, josta voi tarkastella esiintymistä aitiopaikalta. Lukuun on otettu mukaan myös Anssi Kelan ajatuksia osallistumisestaan ”Vain Elämää” -tv-sarjaan. Kela kertoo sarjan vaikutuksesta itseensä, jonka pohjalta sarjaa onkin helpompi ymmärtää juuri artistin näkökulmasta.

Seitsemäs luku, ”…Jäähallin Lavalle”, kuvailee Kelan esiintymistä Helsingin Jäähallissa vuoden 2017 keväällä. Lukua on jälleen höystetty hienoilla keikkakuvilla. Tähän lukuun on tuotu myös Anssi Kelan omia ajatuksia omasta tv-ohjelmastaan ”Anssi Kela j& Isot Biisit”. Samassa luvussa myös Ramsay analysoi Kelaa persoonana näkemänsä ja kokemansa kautta, ja toteaa, ettei hänkään kirjan avulla pysty täysin viemään lukijaa kosketusetäisyydelle Kelasta. Kirjan loppuun on vielä lisätty kahden aukeaman mittainen, sisällöltään irrallinen encore, joka toimii omanlaisenaan päätöksenä kirjalle, muttei Anssi Kelan uralle.

Anssi Kela ja Jean Ramsay ovat viettäneet kirjaa tehdessään paljon aikaa yhdessä, ja se näkyy tekstistä. Kelan ajatukset nousevat hyvin esille, ja hänen äänensä kuuluu aidosti tekstistä. Valitettavasti kirjailijan ja artistin puheosuudet menevät välillä todella limittäin keskenään, jonka takia välillä on hankala pysyä perässä, kuka puhuu milloinkin. Pääsääntöisesti teksti kuitenkin etenee jouhevasti. Kirjoitusta on jaksotettu luvuissa kitaran näköisillä symboleilla. Ne ovat merkkinä siitä, että tekstissä hypätään asiasta toiseen – usein palataan johonkin aiemmin mainittuun asiaan, tai tehdään jokin aivan uusi aasinsilta. Tämän kaltaisten hyppyjen takia kirjaa oli paikoitellen turhauttavaa lukea, koska se hämärsi kirjan punaista lankaa. Uudet näkökulmat olisi kannattanut jäsennellä erillisiksi alaluvuiksi. Myös seitsemän lukua on liikaa tämän mittaisessa kirjassa. Nyt lukujen pituudet vaihtelevat keskenään rajusti, jonka olisi voinut välttää käyttämällä alalukuja. Myös muutamien lukujen otsikointi on epäselvää. Mitä lukijalle kertoo esimerkiksi ”Levyhylly Pelastaa”? Toki otsikot ovat persoonallisia, mutta antavat hämäriä viittauksia sisällöstä.

Kaiken kaikkiaan ”Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä” on joutuisa lukukokemus, joka sisältää paljon mielenkiintoisia faktoja Kelan historiasta, musiikillisista vaikutteista, hänen omia pohdintojaan, sekä Ramsayn huomioita artistista. Kokonaisuudessaan kirja tuntuu kuitenkin jäävän pintaraapaisuksi – niin monesta asiasta olisi mielellään kuullut yksityiskohtaisemmin lisää. Esimerkiksi yksittäisten kappaleiden synnystä olisi voinut kertoa enemmän. Kirjan sisältöä olisi myös rikastuttanut yhtyeen muiden jäsenten huomiot Anssi Kelasta. Toki se olisi mennyt kirjan missiosta ohi – joka perustuu Ramsayn omiin havaintoihin – mutta se olisi tuonut lisää syvyyttä kirjaan. Vuoden mittainen ajanjakso ei kuitenkaan ole pitkä aika työskennellä ihmisen kanssa, minkä takia kovin syvälle kirjassa ei päästä. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei Ramsayn aikomuksena ollut tehdä kattavaa historiikkia Anssi Kelasta, vaan tutustua hänen arkeensa. Tämän lisäksi hän halusi varmistaa, että Kelan ääni kuuluu kirjasta, ja siinä on onnistuttu. ”Anssi Kela – Kosketusetäisyydellä” on perus hyvä kirja, mutta itse jäin kaipaamaan kattavampaa otetta.

6½/10

Anssi Kela Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua