Kuten edeltäjänsä, myöskään ”Psychoccult” ei jätä sanattomaksi – arviossa Dorothy Poloniumin mykistyttävä toinen pitkäsoitto

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 1.10.2020

Muistan kun kuulin ensimmäisen kerran Suvi Uuran raivokkaita ja erikoisia lauluosuuksia reilut kaksi vuotta sitten Dorothy Poloniumin ”Tales By The Pyre” -albumin myötä. Olin monessa suhteessa ällikällä lyöty. Suurin hämmennys johtui omasta reaktiostani: olin kuvitellut pitkään, etten voisi koskaan innostua rääkyvistä naisvokalistin lauluosuuksista. Tämä ajatus juontui siitä, etten ollut esimerkiksi innostunut yhtään Arch Enemyn Alissa White-Gluzin örinöistä. Dorothy Poloniumin myötä jouduin kuitenkin muuttamaan suhtautumistani. Uuran äänessä oli jotain sellaista, joka resonoi miellyttävästi korviini.

Dorothy Poloniumin debyyttialbumi on alusta loppuun otteessaan pitävää, eikä ”Psychoccult” tee poikkeusta. Vaikka yhtyeen toisella pitkäsoitolla on paljon tuttuja elementtejä edelliseltä albumilta, kuten edelle mainittu Uuran laulaminen, sekä raivokkaat riffit että aavemainen tunnelmallisuus, tuo ”Psychoccult” esille paljon uuttakin. Kaikkia kappaleita ei tykitellä alusta loppuun räjähtävällä voimalla, vaan mukaan on tuotu melodisuutta ja jopa harmoniaa. Uura myös laulaa usealla kappaleella puhtaasti, jolloin kuulijalle valottuu hänen monipuolisuutensa laulajana. Erinomaisina esimerkkeinä toimivat kaihoisa ”Slave”, saksofoniosuudella kruunattu ”Red Mercury”, hieman progehtava ”Séance” ja albumin päättävä aavemainen ”The Wedding”.

”Psychoccultin” merkittävin ero edelliseen julkaisuun nähden on se, miten Dorothy Polonium on laajentanut ulosantiaan. Raivokkuus ja energisyys ovat edelleen yhtyeen soundin perusta ja ydin, jotka läpäisevät uudenkin albumin jokaisen kappaleen rakenteen. Tämän ytimen ympärille Dorothy Polonium on kuitenkin lisännyt rohkeasti uusia ideoita, joiden seurauksena on ”Psychoccult” on muovautunut. ”Serpentine” ja ”Prayer” nostavat esiin samanlaista mylvintää, jota kuultiin ”Tales By The Pyren” myötä. On kuitenkin mahtavaa huomata, kuinka Dorothy Polonium on halunnut jalostaa ja kehittää soundiaan eteenpäin.

Kun laitat ”Psychoccultin” soimaan, suosittelen että pidät mielen avoimena. Dorothy Polonium ei taatusti jätä sinua sanattomaksi.

9½/10

Kappalelista:

  1. The Sundering Dawn
  2. Serpentine
  3. Prayer
  4. Murder Of Crows
  5. The Haunting
  6. Slave
  7. Red Mercury
  8. Séance
  9. Ripper
  10. The Wedding

Dorothy Polonium Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen