”Kuten monet muutkin hyvät tarinat, homma alkoi baarista” – haastattelussa kotimainen Bloody Falls

Bloody Falls perustettiin vuonna 2017 Valkeakoskella. Tämä järkkymättömästä mustanpuhuvasta energiastaan ja raskaasta soundistaan tunnettu kokoonpano yhdistelee melodisia death ja black metal -vaikutteita voimakkaaseen groove metal -ilmaisuun.

Yhtye on julkaissut tähän asti neljä albumia: ”Thatanos” (2019), ”Burn the Witch” (2021), ”Amartia” (2024) ja ”IV” (2026) sekä EP:n ”Dying is Easy” (2023).

Bloody Falls nousi vuonna 2024 julkaistun ja tähän mennessä jo pari miljoonaa striimiä keränneen ”Amartia”-albumin myötä uudelle tasolle, ja bändi onkin noussut yhdeksi striimatuimmista suomalaisista uuden aallon metalliyhtyeistä.

Yhtye on päässyt varmoin askelin eteenpäin myös liverintamalla, ja bändi on nähty Suomen klubien ja festivaalien lisäksi ottamassa ensiaskeleitaan myös ulkomailla.

Kaaoszine haastatteli kitaristi Marko Mäkistä sekä kitaristi-taustalaulaja Stavros Mathiosta hiljattain julkaistun ”IV”-levyn tiimoilta. Yhtyeen nokkamiehet kertovat myös, miten bändi sai alkunsa ja millaisia asioita he pitävät musiikin säveltämisessä tärkeinä.

Hyvää päivää Bloody Falls! Mitä bändille kuuluu juuri nyt?

Marko: Hyvää päivää Kaaoszine! Bändille kuuluu oikein hyvää. Keikkakalenterin tyhjät koloset täyttyvät hyvää tahtia, ja nautimme uutukaisemme saamasta vastaanotosta. Materiaalin kimpussa hikoilu selkeästi kannatti!

Olette juuri julkaisseet uuden albumin “IV”, millainen levyntekoprosessi kokonaisuudessaan on ollut?

Marko: Levyntekoprosessi noudatteli pitkälti samaa kaavaa kuin aiemmin. Käytännössä leijonanosa biisiaihioista tulee muulle bändille Stavroksen hyvin pitkälle jalostettuina demoina, joita sitten porukalla kuunnellaan ja brainstormataan ideoita. Poikkeuksena tällä kertaa oli enemmän tekstejä niin Anteron kuin minunkin kynästäni, ja lisäksi sävellyspuolella tarjoamiani biisiaihioita ja riffejä päätyi levylle aiempaa enemmän.

Millaista palautetta olette tähän mennessä saaneet uudesta albumista? Pohditteko paljonkin etukäteen, kuinka levy otetaan vastaan?

Marko: Palaute on ollut kauttaaltaan todella positiivista! Monesta suusta on kuulunut esimerkiksi, että tällä kertaa ei ole eksynyt yhtään ns. filleribiisejä. Tiesimme jo etukäteen, että meillä on todella timanttinen paketti kasassa, mutta vastaanotto pääsi silti yllättämään.

Mikä tai mitkä kappaleet levyllä syntyivät nopeiten?

Marko: Etenkin koko levyn katalyyttinä toiminut ”The Four” nytkähti todella rivakasti levyllä kuultavaan muotoonsa. Kävimme parin oluen äärellä läpi riffiaihioitamme ja kaivoin naftaliinista vanhan käyttämättömän rallin vuodelta 2006. Stavroksen sävellyskoneisto lähtikin heti raksuttamaan, ja aihion parhaita riffejä hyödyntänyt biisi taisi olla kasassa seuraavana iltana.

Omista tuotoksistani parissa illassa syntyivät myös ”Doomed To Repeatin” riffit, jotka Stavros pyöräytti oikeaan muotoon ja järjestykseen ihan hetkessä.

Kuinka helppoa teille on ollut löytää oma musiikillinen tyyli ja identiteetti?

Marko: Identiteetti löytyi lopulta aika vaivattomasti. Debyyttilevy ”Thanatos” vielä haki uomiaan tyylin suhteen, mutta viimeistään nykyisen kokoonpanon vakiintuessa ”Burn The Witch” -lätyn myötä palaset loksahtivat kohdalleen.

Stavros: Tyylin kehitys ei kuitenkaan loppunut ”Burn The Witchiin”, sillä EP:llä ”Dying Is Easy” fokus säveltämisessä oli enemmän kokonaisuudessa yksittäisten biisien sijaan. ”Amartia”-levyllä tiputimme drop A -vireen pois ja sittemmin olemme säveltäneet kaikki drop C:ssä. En oikein näe tilanteen muuttuvan, mutta hei, ei sitä ikinä tiedä, jos inspiraatio iskee ja eri vire vaikka palvelisikin jotain biisiä tai jopa kokonaista albumia.

Marko: Olen itse asiassa vähän pyöritellyt ideaa seiskakielisen hyödyntämisessä drop C:ssä, mutta se ei ole konkretisoitunut ainakaan vielä.

Millainen live-show teidän keikalla nähdään?

Marko: Kuulostaa kliseiseltä, mutta energinen! Lavalla heiluminen on pirun hauskaa, ja palautteen perusteella se välittyy yleisölle asti. Ahtaammilla lavoilla saa tosin pomppiessa varoa, ettei teilata toisiamme. Tai paremminkin minä en teilaa muita jätkiä, haha. Ei keikkaa ilman pientä insidenttiä…

Millaisia asioita pidätte musiikin säveltämisessä tärkeinä?

Marko: Sitä, että kirjoitetaan sellaista musiikkia, mitä itse haluamme. Tiettyyn sapluunaan pakottamalla ei tule kuin lähinnä paskaa. Meillä molemmilla biisinkirjoittajilla tulee myöskin selkeästi tyyliimme sopimatonta kamaa, mikä väkinäisen pakottamisen sijaan kanavoidaan sivuprojekteihin, joita touhutaan sitten joskus, kun ehditään.

Stavros: Joo, kuten Marko sanoi, on todella tärkeää, että olemme itse tyytyväisiä biiseihin ja tyyliimme, sillä mikä pointti siinä olisi, jos emme itse nauttisi siitä? Kaikista tärkein juttu on se, että biisit kuulostavat Bloody Fallsilta. Sitä on vaikea kuvailla, mutta koko meidän viisikko tietää heti, että kuulostaako biisi meiltä vai ei.

Mitä mieltä olette suomalaisesta musiikkikentästä?

Marko: Kilpailu on ainakin helvetin kovaa ja taso ylipäätään on todella korkealla. Tämä yhdistettynä koronan runtelemaan venuekenttään tekee keikkojen buukkaamisesta haastavampaa, mitä se oli kymmenisen vuotta sitten. Onneksi meillä on loistava taustatiimi auttamassa! Ja ylipäätänsä bändien välinen yhteishenki on mainiolla tasolla, yhteispeli toimii järjestäen hyvin. Ihan selvät kusipäät on meidän kohdalla harvassa.

Bändin kitaristi ja taustalaulaja Stavros Mathios saapui Suomeen 21-vuotiaana vain ja ainoastaan perustaakseen metallibändin. Mikä tähän ajatukseen johti, että juuri Suomeen on päästävä?

Stavros: Olen kotoisin Kreikan Rodokselta ja pienellä saarella minkään saavuttaminen metallin saralla on lähes mahdotonta. Metallin kuuntelijoita ei ole tarpeeksi ja kiertäminen muulla kuin kreikkalaisella musiikilla on likimain mahdotonta.

Koska äitini on suomalainen ja minulla oli sukulaisia täällä, päätin pakata kamani ja muuttaa tänne. Suomi on mahtava paikka metallimuusikoille ja heidän faneilleen, koska täällä tapahtuu niin paljon sen saralla, toisin kuin Kreikassa. Minua ei haitannut etten puhunut kieltä tai mitään, tein vain päätöksen, ja koska olen todella sosiaalinen ihminen tapasinkin paljon mahtavia ihmisiä ja aloin tehdä musiikkia.

Nyt olen täällä 14 vuotta myöhemmin tekemässä haastista Kaaoszinelle, soittamassa musiikkia ympäri Suomea ja musiikillani on miljoonia kuuntelijoita ympäri maailman, joten sanoisin päätökseni olleen oikea. Suomi on ehdottomasti se paikka, jos haluat mahdollisuuden tulla metallimuusikoksi!

Miten löysitte toisenne ja päädyitte perustamaan bändin?

Stavros: Kuten monet muutkin hyvät tarinat, homma alkoi baarista. Kaveri nimeltään Mikael Björkman oli kuullut minun etsivän muusikoita ja halusi tavata minut. Tapaamisemme jälkeen innostuimme kunnolla ja aloimme pian väsäämään studiota äänityksiä varten ja etsimään bändiin jäseniä.

Kokoonpanon ollessa kasassa perustin bändin nimeltään Exiled Genesis, joka aloittikin vahvasti. Pian kuitenkin kaksi perustajajäsentä lähti, minkä jälkeen Marko liittyi bändiin mikin varteen.

Pari vuotta ja yksi levy (”End Of All Things”) myöhemmin Marko päätyi nappaamaan myös komppikitaravastuun laulun rinnalle. Pian kuitenkin huomasin tässä luovia rajoitteita, sillä Marko oli suht tuore kitaristina tässä vaiheessa. Päädyimme nappaamaan Tanawat Thongpremin laulajaksi. Jokin kuitenkin bändissä alkoi tökkiä, joten Markon kanssa päätimme haudata Exiled Genesiksen ja synnyttää Bloody Fallsin vuonna 2017.

Aloitimme samalla kokoonpanolla, mutta pian bassotaajuudet otti haltuun Mika Lehtinen, joka soitti tuolloin toista kitaraa Markon kakkosbändi Deathingissa.

Bloody Falls julkaisi ”Thanatos” debyyttilevyn tällä kokoonpanolla. Seuraavana vuonna vaihtui rumpali Rami Vartiaisen liittyessä kokoonpanoon (myöskin Deathingistä). Rami tuurasi vuosia takaperin silloista rumpaliamme eräässä souncheckissä ja teki heti vaikutuksen. Tiesin heti, että haluan tämän kaverin bändiini joskus!

Valmistellessamme ”Burn The Witchiä” meille tuli tunne, että Tanawat ei ollut se oikea henkilö laulamaan kyseisellä levyllä. Vaikka hän on lahjakas vokalisti, ei hänen tyylinsä enää istunut, minkä lisäksi meillä oli eriäviä näkemyksiä siitä, mitä musiikkiuraltamme haluamme.

Markon kaveri Antero Hakala oli vuonna 2019 kiinnitettynä yhteen sivuprojekteistani, ja eräs ilta hänen kanssa kaljoitellessa puhe kääntyi Bloody Fallsiin. Hän ilmaisi halunsa laulaa bändissä, eikä ajoitus olisi voinut olla täydellisempi, sillä olin aikeissa pyytää häntä itse. Anteron liittyminen toi palapeliimme sen viimeisen puuttuvan palikan, ja olemme kuin yhtä perhettä. En näe kokoonpanon koskaan muuttuvan, jos se on minusta kiinni.

Marko: Ollaankin vitsailtu, että Bloody Falls on nykyisellään Markon varamiespalvelu, mutta muusikoille. Jätkien kanssa on tullut räimittyä pieni ikuisuus: Mikan kanssa teinipoikina jostain 2003–2004 asti, Ramin kanssa erinäisissä kokoonpanoissa vuodesta 2006 ja Antero oli entisen pääbändini Ruindomin nokkamies vuodesta 2010 sen hajoamiseen asti vuonna 2014. Ja tosiaan, kuten Stavros mainitsi, kitaran nappasin kouraan vasta Ruindomin hajoamisen jälkeen. Sitä ennen tuli kuritettua äänihuulen lisäksi bassoa, kitaran toimiessa lähinnä olkkarin sisustuselementtinä.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita bändillä on tällä hetkellä?

Marko: Keikkaillaan ahkerasti, yritetään saada jalkaa oven väliin entistä isommille venueille ja jatketaan laadukkaiden riffien kirjoittamista! Eurooppaankin olisi siisti päästä testaamaan kisakuntoa.

Stavros: Tahdomme ehdottomasti mennä maailmalle esittämään musiikkiamme. Tämä on pääprioriteetti ja kuten Marko sanoi, haluamme päästä festareille niin Suomessa kuin sen ulkopuolellakin. Uutta materiaaliakin on jo väistämättä syntynyt, muttemme pidä kiirettä sen kanssa koska edellinen levy tuli vasta pihalle. Mutta tosiaan, pääprioriteetti on soittaa keikkoja kaikkialla ja antaa faneillemme mahdollisuus nähdä meidät livenä.

Bloody Falls on:

• Antero Hakala: Laulu
• Stavros Mathios: Kitara ja taustalaulu
• Marko Mäkinen: Kitara
• Mika Lehtinen: Basso
• Rami Vartiainen: Rummut