Ruotsalaisen raskaan melodisen metallin sanansaattaja Soilwork julkaisee uuden EP:nsä ”A Whisp of the Atlantic” 4.12. Ensi kuunnelmalta kyseessä on melko hämyinen viiden kappaleen EP, mutta useamman toiston jälkeen yhtyeen mielenmaisema alkaa avautumaan kuuntelijalle huomattavasti paremmin. Kyseessä onkin kunnianhimoisinta Soilworkia pitkään aikaan.

Kitaristi David Andersson toteaa kyseessä olevan kokonaisvaltainen matka, jonka avautuakseen kuuntelijan täytyy ottaa aikaa ja keskittyä EP:n kertomukseen. Kyseessä ei siis ole mikään radiohiteillä höystelty ilotulittelu vaan enemmänkin yhteiskunnan ja uskonnon kritiikillä täytetty kannanotto maailman nykytilaan.

Vaikkakin levyn kappaleet ovat toimivia myös erikseen, aukeaa niiden kauneus sekä sisältö paremmin kokonaiskuuntelun kautta. Kappaleet tukevat toisiaan tehokkaasti, saaden jokaisesta kappaleesta piirun verran paremman kuin mitä ne olisivat ilman tätä kokonaisuutta. Hieno esimerkki tästä on kappale pari ”Desperado”, joka tarjoaa suoraviivaista ja vauhdikasta menoa kun taas sitä seuraava ”Death Diviner” rauhoittaa tilanteen tehokkaasti hyödyntäen hieman hitaampaa tempoa mutta lisäten aimo annoksen mahtipontisuutta.

Laulaja Björn Strindin ääni on voimakas, selkeä ja siitä ilmenee selkeä itsevarmuus tekstejä kohtaan. Yhtye kokonaisuutena soittaa upeasti yhteen, eikä heikkoja elementtejä tahdo löytyä. EP:stä huokuu sekä näyttämisen halu omaa musiikkia kohtaan kuin myös osoitus Ruotsin asemasta metallin mahtimaana.

EP koostuu oikeastaan kahdesta osasta: ”A Whisp of The Atlanticista” sekä lopuista neljästä kappaleesta. Jälkimmäiset neljä kappaletta ovat luonteeltaan enemmän perinteistä Soilworkia kun taas ”Whisp of the Atlantic” tarjoilee lähes 17 minuuttia pitkän pätkän, jossa mallia on selkeästi haettu Opethin sekä Genesiksen kaltaisten pitkien kappaleiden mestareilta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Itselleni isoimpaan arvoon nousi nimenomaan EP:n nimikkokappale. Se on ehdottomasti kiinnostavin osa EP:tä, jota ilman koko EP olisi tuntunut hyvin mitäänsanomattomalta. Mikäli kaikki kappaleet olisivat olleet perinteisempää Soilworkkia olisin ollut melko pettynyt tähän pakettiin ja uskon että tällöin koko levy olisi jäänyt julkaisematta.

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että ”A Whisp of the Atlantic” on enemmän kuin osiensa summa. Yhdeltä istumalta kaikki kappaleet toimivat loistavasti, mutta kun ne erotetaan kontekstista (pois lukien nimikkokappale) jäävät ne melko valjuiksi esityksiksi. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, vaikka se hieman keskittymistä vaatiikin.

8½/10

Kappalelista:

1. A Whisp of the Atlantic
2. Feverish
3. Desperado
4. Death Diviner
5. The Nothingness and The Devil