Kuuloluiden gang bang! Lost Societyn vuoden viimeinen keikka Turun Apollossa 30.12.

Siinä missä vuodenvaihteen puhutuin hautajaiskiertue kuului pettäneen faniensa odotukset keikka toisensa jälkeen, ei Suomen thrash metallin tulevaisuus Lost Society jättänyt Turun Apollon Nightclubilla 30.12. ketään kylmäksi.

Syyskuun puolivälissä Radio Rock -risteilyllä Soundin haastattelussa pohdittiin, oliko Lost Societyn viimeinen Suomen-keikka vuodelle 2017 heitetty, sillä yhtyeellä riittäisi kiirettä uuden levyn teossa, ja tiedossa olisi vielä jenkkirundi Children of Bodomin kanssa.

Suomalaisten fanien iloksi bändi ilmoitti Amerikan valloituksen jälkeen esiintyvänsä vielä muutaman keikan verran ennen vuodenvaihdetta, keikoista viimeisimpänä Turku.

Yökerhoon oli saapunut vain kourallinen Losti-faneja. DJ soitti toistamiseen showpainiotteluun sopivaa teemabiisiä, savukoneen tukahduttama ja pornonpunaisen valonheittimen valaisema pieni stage tuntui kornilta metallibändille. Onneksi lavalle Hulk Hoganin sijaan saapui kuin saapuikin neljä metallimusiikin toivoa. Luulisi, että jenkkikiertueen tai demojen työstämisen jälkeen soitossa olisi kuullut väsymisen merkkejä, mutta ei. Yhtyeen energinen solisti Samy Elbanna otti lavan heti alusta haltuun ja yllytti pienen yleisön pittiin.

Keikkaa edeltävänä päivänä Instagramissa Elbanna kehotti tulemaan Turkuun tsekkaamaan ”faster-than-the-speed-of-light-hands” ja sitä kitaran kielien näppäily todellakin oli. Käsittämöttämän taidokasta ja nopeaa. Ei aavistustakaan missä järjestyksessä, tai mitä biisejä keikalla esitettiin, sillä meininki oli niin intensiivistä, että taju lähes lähti jo alkumetreillä. Solistin soolojen lisäksi jokainen yhtyeen jäsen sai insturmenttinsa kanssa oman aikansa siinä pienessä erootiikan eksoottisessa valokeilassa. Jokainen jäsen myös revitteli täysillä. Välikorvassa tuntui räjähdys, sillä kitara heitti vasaran selälleen, basso alisti jalustimen ja rumpu painoi alasinta kuin viimeistä päivää, varsinainen kuuloluiden gang bang.

Yleisölle ei annettu armoa 1,5 tuntiin, yhtye piti turkulaisia puristusotteessa koko keikan ajan. Oli ilo huomata, kuinka nelikko nautti esiintymisestä, piti keskenään ja yleisön kanssa hauskaa, ja mikä parasta, saivat pienen porukan tuntemaan itsensä maailman tärkeimmäksi yleisöksi.

Keikka oli sanan “thrash“ veroinen, sillä nopea tempo, rumpujen poljenta ja raskaat kitarariffit sivalsivat sisäelimiä, muusikoiden tekninen ulosanti romutti kaikki epäilykset ja mieletön fiilis pieksi kuuntelijan kanveesiin.

Sen sijaan, että täytämme jäähallit ja tapahtumapuistot kalmistokamalla, joista vain nekrofiili jaksaa innostua, olisiko vuonna 2018 jo aika antaa tilaa ja näkyvyyttä niille, joilla on musiikissa potenssia ilman sildenafiilia. Yhtyeille, jotka jaksavat vetää session alusta loppuun järjettömällä intensiteetillä, oli kyseessä sitten pieni yökerhoyleisö Turussa, klubikeikka jenkeissä tai 5000 true fanin kuulijakunta jäähallissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy