”Kuuluisaksi vaikka väkisin” – Pässilauma julkaisi jälleen uuden EP:n – arviossa yhtyeen ”Horros”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.3.2018

”Pässilauma ei kulje koskaan eteenpäin, vaan mutkittelee ja kääntää suuntaansa aina uuden laitumen nähdessään”. Näillä sanoilla yhtyeen rumpali Janne Kivilahti luonnehtii orkesterin musiikin tekemistä saatekirjeessä. Ja toden totta, Pässilauma yllättää jälleen kerran. Viime syksynä julkaistu ”Hehku” painottui enemmän fiilistelypohjalle, mutta ”Horros” onkin aivan toista maata.

Helsinkiläinen punk rock -yhtye Pässilauma julkaisi jälleen uuden EP:n. Yhtyeen levyjentakomistahti on ollut viime vuosina lähes päätähuimaava: Kaksi EP:tä yhtä aikaa vuoden 2016 syksyllä, ”Hehku”-EP viime syksynä ja nyt ”Horros”-EP. Mikä parasta, Pässilauma on tehnyt jokaisesta julkaisustaan aina erilaisen, mutta tällä kertaa punkista hypätään reippaasti toiseen musiikkilajiin, nimittäin industrial metalliin. Yhteistä ”Horroksen” ja sitä edeltävän julkaisun välillä voisi kuvailla olevan saman verran kuin päivällä ja yöllä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levy alkaa yllättävänkin hartaassa tunnelmassa, kun Pässilauman oma komeaääninen ”mieskuoro” kajauttaa ilmoille rauhallisesti sanomansa. Lauluosuuksien ohessa kuullaan myös meditatiivista rummutusta, joka jää kuitenkin kaukaiseksi muistoksi kun ”Sotarumpu” runnotaan soimaan. Kappale on röyhkeästi groovaavaa industrial-ralli, joka saa pään nyökkäilemään. ”Sotarummusta” löytyy niin puhtaita vokaaleja kuin mörinöitä, ja kun ne yhdistyvät tarttuviin riffeihin, lopputuloksena on varsin radiosoittoon kelvollinen kappale. Tämä on hiukan yllättävää, sillä yleensä Pässilauman kappaleet ovat sellaisia, ettei niitä mieltäisi radioon soimaan. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö ne olisi radioaalloille riittävän hyvin, vaan lähinnä sen takia, että yhtyeen kappaleet ovat usein hyvin omalaatuisia. Eikä tältäkään levyltä puutu yhtyeelle ominaista persoonallisuutta.

”Keittiön Tervehdys” on noin puoliminuuttinen, aavemainen välisoittokappale, jonka aikana voi kuulla myös tehosekoittimen tasaista hurinaa. Tässä kohtaa levyn tekoa Pässilauma on päättänyt tehdä ilmeisesti mustaherukkajäätelöä, sillä albumin kansien sisäpuolelta löytyy sen resepti. Tehosekoittimen jälkeen ilmoille kajahtaa kaihoisasti ”Kuparisonni”. Kaihoisuus häviää kuitenkin pian, kun murskaavat riffit lyövät vasten kasvoja ja ivalliset lyriikat alkavat soida korvissa. ”Juha Antoi Minulle Syövän” on aavistuksen kevyempi kuin edeltävänsä, mutta sanoitustensa suhteen kitkerämpi. Taattua Pässilaumaa siis. Pirteästi liikkeelle lähtevä instrumentaalinen ”Ihan Loppu” tuo mieleen 90-luvun tietokonepelien äänimaailman. Instrumentaalinen kappale lukeutuu levyn toiseksi pidemmäksi kappaleeksi, ja siihen onkin ujutettu puolen minuutin mittainen välisoitto. Tämän jälkeen meno jatkuu nostalgisessa soundissa. Mikäli maltat kuunnella kappaleen loppuun, saatat kuulla hiljaista viheltelyä.

Kuten yhtye omassa saatekirjeessään totesi, Pässilauma ei kulje eteenpäin, vaan mutkittelee. Tämä pitää paikkansa siinä mielessä, että yhtye ei todellakaan anna genrerajojen kahlita itseään, vaan toteuttaa itseään häpeilemättömästi. Joskus lopputulos miellyttää jotakuta, joskus ei. Vaikka yhtyeen saatekirjeestä on havaittavissa, ettei Pässilauma ehkä koe koneellisesti tuotettua albumia omakseen, en voi olla kehumatta levyä. ”Horros” on koukuttava ja todella viihdyttävä kuuntelukokonaisuus, joka osoittaa jälleen, ettei tämän yhtyeen suunnanmuutoksia pysty ennakoimaan. Pässilaumasta on vaikea saada selvyyttä mitä se oikein on, mutta tässä piileekin osa yhtyeen viehätyksestä. Myös yhtyeen humoristiselle asenteelle on annettava pisteet, jonka voi havaita haastatteluista ja joidenkin kappaleiden lyriikoista. ”Horros” on hyvä, sopivasti sekopäinen kokonaisuus, joka jättää kieli pitkällä odottamaan, mitä yhtye saa seuraavaksi aikaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen