”Kuunnelkaa edes pienen hetken aikaa ajatonta musiikkia” – haastattelussa Mistolan Lasiset Linnut

Mistolan Lasiset Linnut on Varsinais – Suomesta ponkaiseva bändi, joka on ottanut varmoja askeleita eteenpäin ja tehnyt musiikkiaan tunnetuksi monin tavoin. Perjantaina 9.12. julkaistiin yhtyeen uusi video ”Palataan paratiisiin”, joten oli siis aika ottaa jutun alle kitaristi-laulaja Juhani Mistola ja annetaan hänen kertoa enemmän, mistä on kyse. 

Minkälainen on bändin syntyhistoria?

Mistolan Lasiset Linnut lähti liitoon Feeniks-linnun lailla edellisen bändin tuhkista. Minä Mistola (gtr/voc), Simppa (bs) ja Lassi (drs) päätettiin, että yhteinen musiikinteko jatkuu aiemman yhtyeen sosiaalisista ongelmista huolimatta. Yritimme löytää ns. ”oikeaa” laulajaa keulille aluksi. Kun aika kului ja varjot piteni ja uutta vokalistia ei löytynyt, havaitsin olevani itse paras mahdollinen saatavissa oleva tulkki omille lauluilleni. Tämän bändin musatyyli on toistaiseksi vaihdellut kapakkajatsin, americana-rockin, valssien, countryfolkin ja mandoliinivetoisen iskelmärockin välillä. Toisin sanoen: tyylikirjo on perinteikäs, mutta silti monipuolinen. 

Onko kyseessä enemmän sooloprojekti vai bändi (nimeen viitaten)?

Hmm, sekä että. Itse olin kyllästynyt bändikokoonpanojen sekavuuteen, ja kuten basisti Simppa sanoi alusta pitäen: ”Jos sä olet Don Quijote, olen sun Sancho Panza”.  Siksi päätin, että bändissä on oltava oma nimeni etulinjassa. Jossain välissä sain sitten päähäni, että Oasiksen Noel Gallagherin High Flying Birdsin innoittamana nimessä pitää olla eläimenä linnut mainittuna. Tästä ei ollakaan kaukana siitä, että lyhenteeksi on muodostuttava MLL eli Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Loogistako? No ei enää minustakaan. 

Toisin sanoen, olen laulaja-lauluntekijä ja keulahahmona selkein maalitaulu, mutta taustalla vaikuttaa biisejä sovittava, pysyvä taustabändi. Ja tietty taustalauluissa on monta ääntä, esimerkiksi uusimmassa ”Palataan paratiisiin” -sinkussa taustoja laulaa Voice Of Finlandin finaaliosiossa loistanut Maritza Palmroth.  Aiemmissa biiseissä taustalla kuuluu mm. Riina Ekrström (April Dawn, Sinful Society, Shades Of Nowhere), nykyään teattereissa vaikuttava Rolle Ekroos (Full Moon Swing) ja rinnakkaisyhtye Rendez-Vousin laulaja Juffi Reponen. Olenkin pyrkinyt siihen, että taustalaulajat ovat tässä bändissä parempia kuin itse singer-songwriter!

Miten bändin biisit syntyvät?

Minähän niitä enimmäkseen teen, eli sävellykset ja sanoitukset ovat useimmiten minun. Puhutaan ehkä 90 prosentista. Olen säveltäjänä tehnyt aiemmin vahvasti kasarihenkistä glamrockia, joten aluksi pyrin välttelemään tietoisesti kyseisiä kliseitä. Päädyin kuitenkin bändin syntyprosessin aikana kitaristiksi Turun seudun tiukimpaan Klamydia/Popeda/Yö -showbändiin nimeltä Luuvitonen, joten tietynlaiset kasarijutut kuuluvat tässäkin bändissä.

Sovituksellisesti on sanottava, että roots-rockin nimeen vannova Simppa sekä nuorta modernin popin intoa mukaan tuova Lassi ovat muovanneet monia biisejä paljon paremmiksi kuin itse olisin kyennyt muovaamaan. Lisäksi uusin tulokkaamme Matti (gtr/voc/mandoliini) tuo aivan uudenlaista ammattitaitoa porukkaan, joten kannattaa odottaa jo äänitetyn debyyttialbumin jälkeistä kakkoslevyä. Edes minä en tiedä, että mihin tämä kaikki johtaa!  

Onko biisien takana jotain erityistä ”messagea”?

Message? No se on ehkä lyriikoissa, mä koitan luoda jotain omanlaista runollista kieltä, joka vetäisi edes etäisesti vertoja Gösta Sundqvistin, Juha Lehden, Jyri Honkavaaran ja vastaavien suomirock-klassikoiden teksteille. Tarinat on puolifiktiivisiä, omista kokemuksia ammentavia tarinoita, joiden pääpointtina on se, että ole oma itsesi ja yritä oppia elämästä edes jotain.

Minkä verran on nyt julkaisuja takana?

Nyt on takana neljä sinkkua ja tämän jutun julkaisun aikana tulee viides videosinkku pihalle. Nykyään kuulemma kannattaa laittaa biisejä mieluummin sinkuittain kuin albumeittain. Itse olen vannoutunut vinyylialbumien keräilijä, mutta ymmärrän Spotify-ajan toimivan periaatteessa samoin kuin 50-luvun Elvis-sinkkujen – tee hyvä biisi tai olet mennyttä. Eli sinkut pihalle ja kokoamme niistä aikanaan täyspitkän studiolevyn. Nimikin on jo valmiina: ”Kun laulajat ovat lähteneet”.

Ilmeisesti myös uutta materiaalia on ilmestymässä?

Jos haastiksen julkaisuaikataulu osuu kohdilleen, juuri tänään julkaistaan uusi sinkku ”Palataan paratiisiin”. Biisin sävellys, omasta kynästäni, jäi kummittelemaan vanhan bändin jäämistöistä. En kuitenkaan saanut mitään itselleni tyydyttävää lyriikkaa syntymään. Niinpä käännyin perhepiirin puoleen. Siskoni puoliso on mm. Traffic Island ja Yournalist -yhtyeissä kannuksensa ansainnut sanoittaja/basisti Santeri Ruohonen, joka teki biisiin aivan loistavan tekstin. Musavideosta tuli niin ikään jotain muuta, eräänlainen road movie monien eri hahmojen matkasta omaan paratiisiinsa.

Onko keikkoja ollut paljon ja onko haluja keikkailuun? 

Keikkahaluja olisi vaikka kuinka, mutta jo bändin lähtökuopissa vaikutti kuningas Kulkutauti. Covidin vuoksi jotkin keikoista ovat muuttuneet soolovedoiksi tai spesiaalimiehityksillä vedetyiksi. Toki on myönnettävä, että myös bändimme jäsenten muut aktiviteetit kuten Luuvitonen, Rendez-Vous, Artkills ja omat soolokeikkani vievät aikaa. Uusi vuosi tuo mukanaan keikkoja ainakin Turussa, Helsingissä, Tampereella ja Forssassa. Ja lisää teemme aina kysyttäessä!

Miten näkisitte, että mihin yhtyeenne sijoittuu kotimaisen rockin monipuolisella kartalla?

Jossain keikkamainoksessa kirjoitettiin ”singer-songwriter -musaa rokkiasenteella”. Ehkäpä se kuvaa meitä parhaiten.

Mistä yhtyeenne ottaa vaikutteita ja inspiraatiota?

Olen aina ollut sitä mieltä, että bändi on omien jäsentensä suosikkibändien summa. Kyllä ne sieltä levyltä kuuluu, on siellä ainakin Jussi Hakulinen, My Chemical Romance, Toto ja Dr. Feelgood. Lauluntekijänä itseäni ruokkii päivän pophitit, pihan ulkoiset äänet ja trubaduurikeikoillani kuulemani kännitilitykset. Vaikutteet tulevat siis ympäröivästä maailmasta. Ja Townes Van Zandtilta! Kaikki hyvät singer-songwriterit pöllii siltä jotain.

Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät?

Yritän hiljentää kyynisen mieleni ja luvata, että vuoden päästä olemme yllättävän suuri vaihtoehtorock-nimi. Ja sen voin vannoa, että julkaisemme ainakin yhden levyn omaksi huviksemme ja muiden kiusaksi. For shits and giggles.

Onko vielä jotain terveisiä lukijoille?

Kuunnelkaa edes pienen hetken aikaa ajatonta musiikkia. Mistolan Lasiset Linnut on juuri sitä!