Kvelertak @ Nosturi, Helsinki 30.1.2014
Omintakeisesti punkia, hard rockia ja black metallia sekoittava Kvelertak on ollut viime vuodet kovassa nosteessa. Vuonna 2010 julkaistun debyyttilevyn jälkeen bändi palkittiin Norjan parhaana tulokasbändinä ja parhaana rock-bändinä. Vajaa vuosi sitten julkaistu kakkoslevy ”Meir” keräsi hyviä arvosteluja joka puolelta ja se nousi Suomessakin listasijalle 18. Ennakkoon olin kuullut Kvelertakin keikoista ainoastaan hehkuttavaa palautetta, joten odotin innolla mitä tuleman pitää.
Lämppäribändi Spidersin aloittaessa hieman yhdeksän jälkeen ei paikalla ollut väkeä tungokseksi asti. Ruotsalaisnelikon tarjoilema raikas retrorock toimi kuitenkin hyvänä alkuillan tunnelmanluojana. Bändi veti oman settinsä hyvällä meiningillä ja täysiä, niin kuin pitääkin. Laulaja Ann-Sofie Hoyles toi yhtyeen musiikkiin tarvittavaa särmää, mutta ei missään tilanteessa varastanut koko valokeilaa. Spiders oli varsin positiivinen uusi tuttavuus, jonka musiikkia haluan kuulla jatkossakin.
Pääesiintyjän odotus tuntui pitkältä. Lopulta kitaramelodiat alkoivat täyttää salin yksi kerrallaan ja laulaja Erlend Hjelvik saapui lavalle pöllökruunussaan. Toisena biisinä soitetun ”Spring fra livetin” kohdalla alkoi pitissäkin muutama rohkea pistää jalalla koreasti ja viimeistään ”Bruane brenn” avasi hanat lopullisesti. Näin Kvelertakin ensi kertaa livenä ja oli ilo huomata kuinka bändi antoi biisiensä elää keikalla – tempo saattoi muuttua biisin eri osien mukana ja tauot venyä jos siltä tuntui. Yleisöön näkyi, että soittajilla oli hauskaa koko ajan.
Mainos päättyy
Rock-kliseet kuuluvat Kvelertakin musiikkiin ja esiintymiseen. Keikan aikana kaiveltiin sytkärit esille kertaalleen ja saatiin todistaa basisti Marvin Nygaardin bassotemppu performansseja. Häpeilemättömyyttä kuvastaa Hjelvikin esiintyminen keikan alusta loppuun ilman paitaa, mutta mihinkäs karvainen viikinki sellaista tarvitsee. Kyseistä viikinkiä saatiin yleisön eturintamassa kannatella useaan otteeseen tämän hypätessä crowdsurfaamaan.
Kovimmat timantit säästettiin loppupuolelle ja ”Fossegrimista” varsinaisen setin päättäneeseen ”Kvelertakiin” biisit soitettiin käytännössä putkeen ilman taukoja. Se toimikin paljon paremmin kuin Hjelvikin erittäin norjalaisittain lausutut englanninkieliset spiikit. Ehkä kovimman meiningin takasi ”Blodtørst”, jonka aikana ei kukaan välttynyt yhteentörmäyksiltä tai naamaa lakaisseilta moshaavilta hevileteiltä. Nimikkobiisin jälkeen yleisö jätettiin odottamaan encorea.
Teatraalisen intron jälkeen encore lähti käyntiin biisillä ”Sjøhyenar (Havets Herrer)”, jonka väliosan hidas runttaus toimi mainiosti livetempoon hidastettuna. Yksi kitara pimeni, mutta eipä sekään meininkiä haitannut kun teknisen aikalisän viihdykkeeksi tarjoiltiin viidakkorumpusoolo. ”Mjødin” jälkeen kuultiin vielä ”Utrydd dei Svake” jonka aikana rock-kliseet käytiin vielä kertaalleen läpi kun yleisöön ammuttiin foliosilppua, bändin rivijäsenet hyppäsivät yleisöön ja rumpusetti kaadettiin. Keikka sai jopa hieman koomisen lopun kun yksi kitaristeista hyppäsi soittamaan puoliksi kaatunutta rumpusettiä. Tästä seuranneet jamit hajosivat lopulta käsiin ja kaikkia nauratti. Kvelertakilla oli hauskaa lavalla ja sen kaltaisessa genrerajoja halveksuvassa bändissä olisi itsekin mukava soittaa. Toivottavasti bändi saadaan Suomeen jatkossakin useasti.
Settilista:
1. Åpenbaring
2. Spring fra livet
3. Sultans of Satan
4. Bruane brenn
5. Ulvetid
6. Offernatt
7. Undertro
8. Månelyst
9. Nekrokosmos
10. Ordsmedar av rang
11. Fossegrim
12. Evig Vandrar
13. Blodtørst
14. Kvelertak
Encore:
15. Sjøhyenar (Havets herrer)
16. Mjød
17. Utrydd dei svake
Teksti: Antti Kailio
