Kylesa – Ultraviolet
Mitähän Yhdysvaltain Georgian osavaltion juomaveteen oikein sekoitetaan, kun sieltä tuntuu sikiävän laadukkaita sludge metal -pumppuja kuin sieniä sateella. Mastodonin ja Baronessin lisäksi Kylesa on noussut viime vuosina tasaista tahtia genrensä suurimpien kapeaan kärkeen. Savannahin polttavan auringon alta ponnistava poppoo on tunnettu kahdesta rumpalistaan ja kahdesta laulajastaan, joista varsinkin kitaristilaulaja Laura Pleasantsin vokalisointi on melko hypnoottista kuultavaa ja antaa bändille oman tunnistettavan leimansa. Yhtye on pitänyt yllä suhteellisen aktiivista julkaisutahtia ja nyt vuonna 2002 alkanut levytysura saa jatkoa yhtyeen kuudennella täyspitkällä, joka kantaa nimeä ”Ultraviolet”
Neljän vuoden takaista ”Static Tensions” -levyä voidaan kai pitää pienimuotoisena läpimurtona suuremman yleisön tietoisuuteen ja tuolloin myös allekirjoittanut höristi ensimmäistä kertaa korviaan yhtyeen sludgen ja stonerin ristisiitokselle. Sitä seurannut ”Spiral Shadow” ei ollut aivan samanlainen täysosuma, mutta keräsi kuitenkin lähes poikkeuksetta kehuja ja kiitosta. ”Ultraviolet” on luonnollista jatkumoa näille kahdelle ja siinä yhdistyy komeasti bändin raaempi ja trippailevampi materiaali. Lisäksi kitaristilaulaja Pleasants on saanut hieman enemmän vetovastuuta vokaalipuolelle, mikä passaa ainakin tässä kotitaloudessa vallan mainiosti.
Albumin aloittava ”Exhale” on vielä melko simppeli ja suoraviivainen mättö, mutta jo sitä seuraavalla ”Unspokenilla” kuullaan hieman tunnelmoivampaa tavaraa. Albumin parhaimmistoon kuuluva ”We’re Taking This” lanaa armottomalla riffittelyllään ja ”Long Gonessa” annetaan rumpaliduon toteuttaa itseään komein seurauksin. Pleasantsin huomattavan popahtavilla lauluilla kuorrutettu ”Steady Breakdown” kasvaa komeasti kohti kuuntelukertojen karttuessa nousten samalla levyn parhaimmistoon. Simppeli ”Quicksand” alkaa tarttuvalla riffillä, joka voisi hyvinkin olla The Smashing Pumpkinsin Billy Corganin kynästä ja levyn pisin kappale, tunnelmallinen ”Drifting”, päättää kokonaisuuden itseoikeutetusti. Muu materiaali on hieman heikompaa ja varsinkin ”Low Tide” aiheuttaa ainakin allekirjoittaneelle lähinnä haukotuksia.
Mainos päättyy
Kylesa jatkaa ”Ultravioletilla” tuttua linjaansa, joka varmasti uppoaa bändiin jo aikaisemmin tykästyneisiin, mutta jos jenkkipartion vääntö ei ole aikaisemmin uponnut, niin en näe mitään syytä miksi tähän nytkään tarttua. Voin myöntää, että en ole ikinä itse ollut mikään varsinainen fani, eikä ”Ultraviolet” minunkaan päätäni kääntänyt ja itse pidän edelleen enemmän ”Static Tensionsin” suoraviivaisemmasta ilmaisusta. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin pahimpien helteiden taustamusiikiksi Kylesan hikinen murjonta sopii paremmin kuin hyvin.
7½/10
Kappalelista:
01. Exhale
02. Unspoken
03. Grounded
04. We’re Taking This
05. Long Gone
06. What Does It Take
07. Steady Breakdown
08. Low Tide
09. Vulture’s Landing
10. Quicksand
11. Drifting
Mainos päättyy
https://www.facebook.com/KYLESAmusic?fref=ts
Kirjoittanut: Lassi Hinttala
