Kyllästynyt itseään selittämään – arviossa Itä-Hollola Installaation uutukainen
Itä-Hollola Installaatio on varmaan ainakin joillekin tuttu suomalaisen indieskenen kirkkaimpina pikkuniminä Ursus Factoryn sun muun ohella. Vain hetken ajan kasassa ollut bändi on parissa vuodessa ehtinyt julkaista jo toisen täyspitkänsä, joka kantaa nimeä ”Pelko paremmasta tulevaisuudesta”. Tiedä sitten, mikä levyn nimen tarina onkaan, mutta ainakin omiin korviin se sopii levyn tunnelmaan: lupaava ja virheellinen, mutta mukavasti varaa paranemiseen.
Lukemani mukaan laulaja Robert Niemistön jonkin asteisena sooloprojektina alkanut bändi on nyt kakkoslevyllään ottanut askeleen bändikeskeisempään suuntaan. En voi täydellä vakaumuksella todeta eron olevan kovin päätä huimaava ”Elävien aalloilla”-levyyn verrattuna, mutta ainakin voin sanoa levyllä soittavan bändin kuulostavan vilpittömän yhtenäiseltä. Bändin kovaäänisempi ote indiepunkista ei toimisikaan, jos huomio keskittyisi lähinnä yhteen bändin osaan. Bändin power trio -meininki – kitara, basso ja rummut – toimii mukavasti tämän eduksi, ja tuo omalla tavallaan mieleen Dinosaur Jr:n, jonka itseasiassa satuin näkemään viime kesänä samoilla festareilla kuin arvion kohteena olevan bändin. Itä-Hollola Installaation suurimpia vahvuuksia onkin bändin tyylilaji, jota on hankala lähteä kovin tarkkaan määrittelemään: ikään kuin edellä mainittu Dinosaur Jr. yhdistäisi voimansa J. Karjalaisen kanssa. Saatekirjeessä todetaan levyn tuottaneen Otto Kouvosen olevan suuri osa levyn äänimaailmaa, propsit siis hänelle saavutuksestaan.
Parhaimmillaan ”Pelko paremmasta tulevaisuudesta” onkin bändin keskittyessä tähän astetta karumpaan versioon monesta muusta indiebändistä. Huonoimmillaan bändi taas on huomion keskittyessä muualle. Robert Niemistö ehdottomasti on sekä bändin vahvimpia puolia että omiin korviini sopimattomampia. Niemistön lauluääni on vähintäänkin mielenkiintoinen: omalla tavallaan ilkkuva ja lapsellinen, samalla haavoittuva ja raaka. Parhaimmillaan hänen äänensä komppaa bändin naivistista musiikkia täydellisesti ajoittaisten kiljahdusten myötä, mutta kohdittain tuntuu hieman turhankin erilaatuiselta. Esimerkiksi ”Hei Esa” -kappaleen kantava kertomelodia tuntuu astetta liian vaivalloiselta ja pakotetulta. ”Mä Yksin Jään” -biisin jankuttava kertosäekään ei tässä mielessä päätä huimaa. Jos Niemistön äänelle hieman paremmin sopivia osuuksia voisi lisätä, hänen kitarataiturointiaan ei saisi yhtään karsia, sillä levyllä kuultavat vimmaisat sooloilut ovat yksi levyn parhaita puolia.
Bändin basisti Saara Kolehmainenkin pääsee ajoittain ääneen, jolloin hieman hennompi ja hillitympi ääni antaa lisää tilaa itse musiikille. Omaksi suosikikseni levyltä nouseekin Kolehmaisen laulama ”Pidä huivista kii Tatjana”, joka saattaa yhtä hyvin olla vuoden tarttuvimpia suomeksi laulettuja kappaleita. Bändin lyriikat ovat myös hyvin kaksijakoista materiaalia. Levykirjasesta lukaistuna Niemistön sanoitukset ovat ajoittain turhankin simppeliä peruskauraa, mutta musiikin kanssa esitettynä ne taas komppaavat bändin musiikkia täydellisesti. Toivon kovasti, että bändiä ei lähdettäisi liiaksi tituleeraamaan suomalaisen lyriikan seuraavana suurnimenä, etenkin itse bändiä ajatellen: bändin on tarkoitus olla oma, rehellinen itsensä ja toivon, ettei bändiin kohdistu liikaa paineita yrittää liikaa sanoituksiensa suhteen.
Parhaimmillaan Itä-Hollola Installaatio onkin ollessaan rehellistä, vilpitöntä ja vain omien paineidensa alla olevaa räimettä. Parantamisen varaa kuitenkin on, ja bändillä on hyvä mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Jos levyn nimi on jokin osoitus bändin pelosta oman nousevan suosionsa suhteen, ei pitäisi syytä huoleen olla: mikäli bändi pysyy omana itsenään, voisin nähdä bändin nousevan alansa suurimpiin nimiin. Tässä välissä viilattavaa löytyy, mutta ei ainakaan persoonasta.
7-/10
Kappalelista:
1. Brian Jonestownin Verilöyly
2. Kotibileet
3. Kokonainen Maailma
4. Hei Esa
5. Toimeentulotuki-Rock
6. Mä Yksin Jään
7. Pidä Huivista Kii Tatjana
8. Kolmekymmentä
9. Pelko Paremmasta Tulevaisuudesta
10. Maria
11. Ystävä
12. Kyynisyys