Kylmää kyytiä Tampereen Yo-talolla
Keikkavuosi 2016 täräytettiin osaltani käyntiin Tampereella, kun Saturnal Records ja Hervanta Must Die järjestivät Yo-talolla Tampere Death Mass II -tapahtuman. Mukaan messuamaan oli saatu viisi kotimaista black metal -bändiä, joten odotettavissa oli jäätävät iltamat. Jäätävä oli ilma Yo-talon ulkopuolellakin, joten oli hyvä antaa tapahtuman imaista mukaansa sisätiloihin. Lippuja oli kuuleman mukaan jo ennakkoon myyty mukava määrä, joten oli hienoa kuulla, että kaiken maailman tipattomien tammikuiden aikaan saadaan aikaiseksi kinkerit, joilla sali ei ammota tyhjyyttään.
Aikataululliset ongelmat johtivat siihen, että pääsin Yo-talolle vasta Sacrificium Carmenin viimeisten biisien soidessa. Tämä oli sinällään harmi, koska bändin lämmitellessä syksyllä Taakea Ääniwallissa olin hyvinkin vakuuttunut sen osaamisesta. Tällä kertaa en voi sanoa muuta, kuin että ne muutama kuulemaani biisiä soivat mallikkaasti taustamusiikkina levyostoksille. Minulle illan ensimmäisenä esiintyjänä toimi siis hyvinkääläinen Sawhill Sacrifice, joka marssitti lavalle normikokoonpanon lisäksi muutaman kaapuvahvistuksen, jotka saateltiin lavalle asianmukaisin juhlallisuuksin. Tämän jälkeen keikka pyyhkäistiin täysillä käyntiin. Tampereen illassa kuultiin sopivassa suhteessa materiaalia bändin molemmilta levyiltä, ja porukkakin tuntui jo olevan hyvin mukana meiningeissä. Täytyy sanoa, että suomenkielinen biisimateriaali toimii Sawhill Sacrificen kohdalla erinomaisesti, toivottavasti tätä tullaan kuulemaan jatkossa lisääkin. Keikan loppupuolella vokalisti Thimns innostui loikkaamaan yleisön tasolle, kun tilaakin salissa vielä jonkin verran oli. Näin yleisö sai lähikontaktin ainakin bändin vokalistiin. Kaiken kaikkiaan hyvinkääläiset tarjoilivat oikein hyvänmakuisen aloituksen tapahtumaan. Toinen vierailevista tähdistä, Azaghalistakin tuttu taiteilija, ei tuntunut aivan koko ajan olevan ns. kartalla, ja kun oli aika poistua lavalta, joutui bändi hiukan ohjaamaan häntä oikeaan suuntaan. Tämä toi omaa lisäviihdettä Sawhill Sacrificen keikkaan. Ja kyllähän me sillä keikalla viihdyimmekin.
Vaikka Korgonthurus on toiminut skenessä jo noin 15 vuoden ajan, olen onnistunut itse sen sivuuttamaan lähes kokonaan. Ensikosketukseni taisi itse asiassa olla vasta viime kesänä Berlinin takametsissä Under the Black Sun -festareilla. Mutta Tampere Death Massin keikan perusteella tähän täytyy tulla muutos! Bändi onnistui yllättämään todella tiukalla meiningillään. Rykmentti esitteli Tampereen yleisölle raakaa, eleetöntä, kylmää – mutta jollain tapaa myös todella tunnelmallista materiaalia. Tässä yhteydessä täytyy kehaista myös Yo-talon soundeja. Hiukan ennakkoon epäilin, kuinka paikka toimii black metalin tyyssijana, mutta aivan turhaan. Tapahtumaan oli saatu loihdittua mielestäni erittäin osuva soundimaailma, joka vain alleviivasi genrelle tyypillistä kylmyyttä. Korgonthurusin kohdalla tämä korostui erityisen hienosti. Kaiken kaikkiaan bändi tarjoili erittäin iloisen (sallittakoon minun käyttää tätä sananvalintaa black metalin kohdalla) yllätyksen iltaan, ja olisin melkein valmis nostamaan bändin illan voittajaksi. Mainittakoon vielä, että bändin vokaaleista löytyy Corvus, joka on kaikille varmasti tuttu Hornan entisenä vokalistina.
Viimeistään ennen seuraavaa bändiä Yo-talo alkoi jo täyttyä väestä, mutta paikka on aina mielestäni ollut erittäin toimiva keikkapaikkana. Salin muoto ja korotettu takaosa mahdollistaa sen, että lavalle näkee oikeastaan salin jokaisesta kolkasta. Seuraavana nähtäväksi nousi tamperelaistunut Saturnian Mist, joka julkaisi viime vuonna ”Chaos Magick” -albumin, jota on tullut kuunneltua ajoittain melko tiheäänkin. Nyt lavalle marssitettiin varsinaista rumpuilotulitusta, jolla haettiin ehkä jonkinlaista voodoo-sävyä keikkaan. Minulle kuitenkin tuli ajoittain mieleen, ollaanko tässä jo menossa folkkimaiseen suuntaan. Ei siinä, että tämä huono asia olisi, mutta nyt ei itselleni täysin uponnut. Vaikka menoa ja meininkiä riitti, alkoi jossain vaiheessa keikkaa tuntua, että eikös tämä nyt jo ole kuultu. Joten jonkinlaista draaman kaarta keikkaan olisi toivonut; nyt se alkoi puolivälin jälkeen tuntua itseään toistavalta. Rumpalipojat ottivat jossakin vaiheessa keikkaa paikkansa myös yleisön tasolta, joten lavan edustalla olevat pääsivät osallistumaan keikkaan. Joka tapauksessa illan vetoa olisi voinut joko tiivistää tai tuoda siihen enemmän vaihtelevuutta.
Ei liene epäselvyyttä siitä, mitä yhtyettä jokainen paikalla oleva odotti kellon lähennellessä yhtä. Suomessa harmittavan harvoin esiintyvä Archgoat oli illan ehdoton pääesiintyjä. Bändihän on viime vuonna saanut rumpujen taakse uuden hepun, jonka näin nyt itse ensimmäistä kertaa live-tilanteessa. Bändin uusin jäsen tuntui istuvan mukaan oikein hienosti. Ja millä vimmalla Archgoat tulikaan Tampereelle: heti ensisoinnuista asti oli selvää, että nyt lentävät viimeisetkin vaikut korvista. Bändi ei tarvitse mitään turhia sirkushuveja live-esiintymiseensä, vaan kylmän kalsea, väkivaltainen sointanto puhuu puolestaan. Niin kävi myös Tampere Death Massissä. Archgoat yksinkertaisesti imaisi musiikkiinsa mukaan niin, että kaikki ympärillä oleva tuntui katoavan. Biisit sulautuivat täydelliseksi kokonaisuudeksi, jonka loputtua jäi vain toivomaan, että tätä tulisi heti lisää! Mutta valitettavasti oli uskottava, että ilta alkoi olla tässä. Archgoat osoitti illan keikallaan olevansa ilman epäilyksiä yksi Suomen black metal -eliitin edustajista.
Kokonaisuutena Tampere Death Mass oli erittäin onnistunut tapahtuma, joka kokosi paikalle lähes täyden tuvallisen black metalin ystäviä. On hienoa, että toisten laittaessa pillit pussiin toiset jatkavat aktiivista toimintaansa. Ehdottomasti olen valmis lähtemään Saturnal Recordsin järjestämiin iltamiin jatkossakin – seuraavathan olisivat jo tällä viikolla samaisessa paikassa eli Tampereen Yo-talolla. Mukana on tuolloin mm. Archgoatin kanssa juuri splitin julkaissut Satanic Warmaster ja muutama vahvistus ulkomailta. Jos siis liikut niillä kulmilla, tule ihmeessä paikalle!
Mainos päättyy
Teksti ja kuvat: Rudi Peltonen