Kylmiä väreitä suoraan Joensuusta – lähikuvassa Decrowned

Ilosaarirock juhlittiin komeasti 12.-14. heinäkuuta ja sain kunnian haastatella joensuulaista Decrowned-bändiä koko sen kokoonpanon voimin. Decrowned julkaisi alkuvuodesta ”Persona Non Grata” -debyyttialbuminsa, jossa ilmentyy bändin sulatuskattilamainen läpileikkaus perinteisemmästä heavy metalista sinfonisempiin säveliin. Albumi teki vaikutuksen synkän vankalla tunnelmallaan, ja moshausvaroitus on voimassa melodioiden viedessä mennessään. Haastattelu Decrownedin Miikka ”Mixu” Hulmin, Jaakko Kauppisen, Simo Puustisen ja Antti ”Aso” Venäläisen kanssa oli upea kokemus.

Morjesta Decrowned! Miten teillä menee Ilosaarirockin aurinkoisessa sunnuntaissa, kun lauteilla on käyty ja komea keikka soitettu?

Hulmi (laulu) kertoo hymyssä suin yläasteesta saakka olleen unelman käyneen toteen. ”Upeaahan täällä oli olla kutsuttuna. Olemme saavuttaneet tietynlaisen virstanpylvään, ja fiilis on mahtava”. Uutta musiikkia on tulossa pian, ja odotettavissa on siirtymä kohti synkempää soundia äärimetallielementein. Bändi kommentoi yhteen ääneen hiljattaista retriittiään, jossa tuotantoa hiottiin suorastaan hikisissä tunnelmissa erinomaisissa fiiliksissä: ”Decrowned ei halua lukittaa itseään yhden genren vangiksi”. Kokoonpanolla on pilke silmäkulmassa sen vihjaillessa tulevasta.

Julkaisitte helmikuussa ”Persona Non Grata”-albuminne. Mistä olette debyyttinne osalta erityisen ylpeitä?

Antti ”Aso” Venäläinen (rummut) ja Jaakko Kauppinen (kitara) kertovat ylpeinä muun bändin nyökkäillessä olevansa äärimmäisen tyytyväisiä albumiin kokonaisuutena – Decrownedin oma soundi iskostuu, ja identiteetti on selkeästi löytynyt. ”Persona Non Grata” on myös bändin fanien osalta saanut moniäänisen mielipiteistön suosikkikappaleita koskien, ja vastaanotto on ollut äärimmäisen positiivinen. Se näkyi myös festarialueella: Haastattelun aikana usea fani kävi moikkaamassa bändiä kiitellen erinomaisesta show’sta ja hienosta debyyttialbumista. Kuulinpa myös bändiltä, että Turmion Kätilöiden ja Insomniumin riveistä oli tullut yleisön puolelta kauniita kommentteja keikasta.

Miten kuvailisitte omin sanoin soundianne ja vaikutteitanne? Mistä ammennatte inspiraatiota kappaleisiinne? 

Simo Puustinen (kitara) kertoo oman inspiraationsa ammentuvan ”Göteborg-metallista”, ja soundi Decrownedissa on kuvailtavissa oman musiikkimaun sulatuskattilana. Jaakko Kauppinen kertoo puolestaan Mastodonin ja Panteran olevan omia vahvoja inspiraation lähteitään – tärkeintä ovat ”groovaavat” melodiat, joita on myös ilo soittaa livenä. Antti Venäläinen mainitsee myös Guns N’ Rosesin, Iron Maidenin ja AC/DC:n. Ei siis ihme, että Decrownedin rytmit ovat rumpujen osalta kohdillaan. Hulmi kokoaa vastauksen kertoen, miten upeaa hänestä on, että heidän kaikkien musiikkimakunsa kokoontuu Decrownedissa omaksi kokonaisuudeksi, jossa suoria vertauksia muihin bändeihin on harvemmin kuultu. Hulmi mainitsee, että vertauksia Bloodred Hourglassiin ja In Flamesiin on toki kuultu seitsemän vuoden aikana, mutta siinä seurassa kelpaa seistä ylpeänä.


Milloin metallimusiikki teki teihin vaikutuksen? Kuinka kauan olette työskennelleet musiikin parissa? 

Venäläinen kertoo metallin vieneen mukanaan jo alakoulussa Guns N’ Rosesin ja Metallican siivittämänä. Puustisen perheessä oli jo pienestä pitäen kuunneltu Jimi Hendrixiä, josta hän kertoo rempseä virne naamallaan saaneensa erinomaisen pohjan kaikkeen musiikkiin liittyvään. Yläasteella Puustinen siirtyi Slayerin pariin, ja soundi on synkentynyt vuosien varrella. Se kenties kuuluu tulevassa tuotannossa?

Hulmi kuvailee taustansa musiikissa ammentuvan myös kotoa, jossa siskon VHS:lle nauhoittama Freddy Mercuryn muistokonsertti on katsottu aikanaan puhki, ja Nightwish on raikanut. Kun Hulmi näki Metallican livenä ensimmäisen kerran, ei hänen mukaansa ollut paluuta entiseen. Hulmi lupasi myös aikoinaan itselleen, ettei alkaisi koskaan öristä, mutta kun kaverit tutustuttivat hänet yläasteella In Flamesiin, muuttui ääni kellossa täysin. Uskoisin, että bändin fanikunta on siitä äärimmäisen kiitollinen kuten haastattelijakin.

Hulmin perheessä musiikki on kuulunut perinteisiin jo hänen äitinsä kuoro- ja kirkkomusiikkitaustasta, ja debyyttialbumin introna kuuluva ”Karjalan kunnailla” on Puustisen äidin upeaa käsialaa. Perheiden musiikillinen tausta kuuluu komeasti bändin soundissa. Kauppinen komppaa Hulmin kanssa samaa siirtymää Queenin kautta kohti rankempaa soundia, ja erityisesti Panteran albumi ”Vulgar Display of Power” teki häneen aikanaan lähtemättömän vaikutuksen, ja se soi listoilla edelleen komeasti. Kauppinen tunnustaa myös olevansa bändin kaikkiruokaisin musiikin suhteen, ja räppikin maistuu. Muu bändi virnistää iloisesti lämpimässä tunnelmassa.

Mikä on sellainen asia, jonka harva kuuntelijoistanne tietää teistä?

Hulmi: Miikalla on miesten salibandyliigasta vyöllään kolme SM-hopeaa ja kaksi pronssia. Hän kertoo urheilun tasapainottavan arkeaan ja kuvailee tavoitteellisen tekemisen ajavan häntä kaikessa tekemisessä.

Puustinen: Eli bändin komein mies!

Venäläinen: Bändi kertoo komeasti, että ”Aso” puhuu vähiten, mutta kun hän puhuu, on se aina hauskaa ja myös (välillä) asiaa! Asolle sydäntä lähellä ovat moottoriurheilu ja vinyylit musiikin ollessa kuitenkin se syvin olemus.

Kauppinen: Myös Jaakolla on urheilutausta, josta löytyy mielenkiintoisina lajeina kilpavoimistelua ja aikidoa. Kuten Mixulle on Jaakolle urheilu erityisen tärkeää arjessa päätä nollaten ja omia tavoitteita saavuttaen.

Mikä on rakkain muisto bändistänne vuosien varrelta? 

Tunnelma tätä kysymystä kysyessä on suorastaan herkistävä. Bändi kertoo yhteen ääneen Ilosaarirockin keikkapäivän olleen unohtumaton, kun pitkäaikainen unelma saavutettiin upean yleisön hurratessa ja moshatessa. Enpä voi itsekään kuin nostaa hattua Decrownedille, sillä fiilis keikalla oli mahtava.

Eipä bändi unohda kuitenkaan kertoa korona-ajan äänityksistään Outokummussa. Niistä hetkistä päällimmäisinä muistoina ovat suorastaan railakkaat hetket, joista kaikki yksityiskohdat eivät päädy painoon saakka. Sainpa kuitenkin kuulla, että muun muassa eräänä kertana matkalla keikalle Kuopioon oli bändi unohtanut Simon huoltoasemalle muun kokoonpanon noustua autoon pysähdyksen jälkeen ja jatkettua matkaa. ”Missä Simo!?” Simoa ei ole sen jälkeen onneksi (toistaiseksi) unohdettu kyydistä.

Jos teidän pitäisi valita yksi kappale, jota kuuntelisitte loppuikänne, mikä se olisi? 

Hulmi: Nightwish ”Ghost Love Score” (Wacken 2013, laulu: Floor Jansen)
Puustinen: Rainbow ”Stargazer”
Venäläinen: Guns N’ Roses ”Civil War”
Kauppinen: Gheorghe Zamfir ”The Lonely Shepherd” (Kill Bill Vol. I soundtrack)


Kiitos upeasta haastattelusta! Lopuksi kysyisin, olisiko teillä erityisiä terveisiä Kaaoszinen lukijoille? 

Tukekaa suosikkibändejänne! Koronan jälkeen esittävät taiteet ovat olleet pahassa raossa, ja kun tarjontaa on laajasti ja pienemmillä bändeillä on paljon askelia otettavaksi jalansijan saamiseksi keikkalavoilla. Tutustukaa, kuunnelkaa ja tukekaa niitä pienempiäkin upeita artisteja, joita kuuntelette ja tulkaa paikalle keikoille! Pidetään rokkiperintö yllä seuraavillekin sukupolville. Kauppinen toteaa, että vieraillessaan Nummirockissa näki hän ne parhaimmat keikat niillä pienimmillä lavoilla, joilla nälkä paistaa läpi artistien innosta esiintyä ja antaa kaikkensa yleisölleen. Elävän musiikin ja suomalaisen metallin taso on todella korkea, ja jokainen artisti ansaitsee tulla kuulluksi.

Tässä kohtaa kiitän ystävällistä ja lämminhenkistä herrasmieskollektiivia ajastaan kanssani ja jään innolla odottamaan uutta musiikkia. Hymy on herkässä ja kysyn, missä bändiä pääsee kuuntelemaan seuraavaksi.

Mikäli upea ”Persona Non Grata” ja Decrowned tekee sinuun vaikutuksen komealla soundillaan, kannattaa kalenteriin merkata seuraavat päivämäärät:

30.8. Veturitallit, Jyväskylä
7.9. La Barre, Joensuu

Haastattelun teksti: Meri Martikainen
Kuvat: Lucia Bellapianta