Kymmenen vuotta Löylyjä! Vaasassa festaroitiin Lisää Löylyä -festivaalin juhlavuotena

On taas sen aika. Viikko ennen juhannusta, ja suunnaksi on otettava Vaasa. Lisää Löylyä -festivaali on ollut Suomen festivaalikartalla jo 10 vuotta. Jos se ei ole vakiinnuttanut paikkaansa vielä Suomen festivaalikartalla ja kansan tietoisuudessa, on se tehnyt sen ainakin Pohjanmaalla.

Perillä auto jemmaan festivaalien viereiselle parkkipaikalle ja kävellen alueelle. Olin muutaman minuutin myöhässä porttien aukeamisesta, mutta se ei haittannut. Kesä voi allekirjoittaneella alkaa virallisesti, sillä kyseessä on festarikauden avaus. Silmät ja korvat auki, niin menee hyvin, eikä pilvinen tai tuulinenkaan keli haittaa!

Festivaalien haastavin paikka on aina se ensimmäinen slotti esiintyjälistalla. Tällä kertaa tehtävä osui paikalliselle rock-poppoolle Nikita & White Poppies, jonka aikana festarien ensikertalaiset ja tottuneet veteraanit saapuivat jo hissukseen paikalle.

Veteraaneista puhuttaessa onkin hyvä siirtyä nauttimaan legendaarisen Los Bastardos Finlandeses -yhtyeen ammattitaitoisesta rock-annista päälavan avauksessa. Koko yhtye soitti loistavasti yhtyeen, mutta kun legendoista puhutaan, niin Bryn Jonesin laulu ja Twist Twist Erkinharjun rummut… niissä on sitä jotain erityistä.

Kello oli jo lähempänä puoli seitsemää, kun kakkoslavalle astui Vaasa Palaa -niminen orkesteri. Meno oli hyvin energistä ja vakuuttavaa. Pojat toivat myös auringonpaisteen takaisin kentälle. Vaasa-teemalla jatkettiin, sillä Klamydia oli vuorossa seuraavaksi. Vaikka yhtyeen olisi nähnyt lukemattomia kertoja vuosien saatossa, ei siihen kyllästy. Klassikkoista uudempaan materiaaliin, ja koko porukka oli liekeissä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun todistin yhtyeen festivaalikeikalla pyrojen kera.

Seuraavaksi yleisöä viihdytti kotimainen metalliyhtye Memoira. Bändi veti sen verran hienosti, että se tempaisi juhlakansankin fiilikseen mukaan. Vuonna 2007 perustettu melodista ja sinfonista metallia yhdistelevä yhtye teki vaikutuksen kirjoittajan lisäksi myös yleisöön.

Sitten vuorossa oli jo Rhapsody of Fire. Italian edustus festivaaleilla oli allekirjoittaneen päivän kohokohta. Sinfonista power metalia tuli Vaasassa täyslaidallinen ja tajusin vasta jälkikäteen, että ennen keikkaa yhtyeen laulaja Giacomo Voli kierteli alueella jutellen fanien kanssa. Pienen, jälkikäteen tapahtuneen viestittelyn jälkeen kävi ilmi, että se on kuulemma miehen tapa. Jos hänellä on aikaa, haluaa hän käpytellä ympäriinsä festivaalia ja aistia ja imeä itseensä fiilistä.

Jyväskyläläinen Terromania pisti avauspäivän osalta kakkoslavan pakettiin, minkä jälkeen siirryttiin Sonata Arctican pariin. 30-vuotista taivaltaan viettävä yhtye antoi täyslaidallisen hyväntuulista ja tunnelmallista metallia.

Perjantai oli vallan mainio ensimmäinen päivä Vaasassa, ja yleisö näytti nauttivan. Monelle Lisää löylyä onkin oiva festivaalikauden avaus.

Lauantai alkoikin odottavaisin mielin, sillä luvassa oli tiukka toinen päivä rokkia, metallia ja ripaus punkiakin. Kakkoslavalla riehuivat ammattitaitoisesti eteläisestä Suomesta saapunut melodista metallia soittava Rylos ja vuonna 1983 perustettu Hurja Hovimestari. Punkin suunnan näytti Brups, joka toimi yllättävän hyvin aurinkoisessa Vaasassa.

Päälavan avannut ruotsalainen Scarlet oli todella vaikuttava. Ruotsin Melodifestivalen Euroviisu-karsinnoissakin pariin otteeseen esiintynyt naisduo sekoitti esityksessään todella onnistuneesti industrial metalin elementtejä. Duo tosin kaipaisi taustalleen oikean yhtyeen, eikä vain yhtä kasvotonta DJ-henkilöä taustalle. 

Sitten lavalle astuikin 30-vuotias Viikate, joka juhli pyöreitä omintakeiseen tyyliinsä. Viikate toimii aina, ja Kaarle Viikatteen kuivan humoristiset välispiikit kuuluvat tietenkin asiaan.

Kakkoslavan erityismaininnan ansaitsevat ehdottomasti Twisted Misters ja Invincia. Nimensäkin puolesta voi jo arvata, että kyseessä on Twisted Sister -tribuuttiyhtye, joka teki virallisen paluun keikkalavoille Lisää löylyä -festivaaliesiintymisensä myötä. Meno yleisössä oli todella riemukas, ja juhlakansa rokkasi mukana kuin viimeistä päivää.

Vaasalaisen Invincian metallimäiske taas tarjoili pilvenevässä kesäillassa festivaalien parhaat valot. Testosteronia uhkunut keikka tarjoili myös paikallisen kuriositeetin, sillä rumpuihin oli lupautunut paikkaamaan hyvin lyhyellä varoitusajalla rumpalimestari Kai Hahdon poika Joonatan Hahto. Invincia päätti kakkoslavan koko festivaalien osalta.

Päälavalla oli sitä ennen esiintynyt eräs Erik Grönwall. Ruotsin Idolsin vuonna 2009 voittanut Grönwall on ollut monessa mukana. Mainittakoon siitä ainakin Skid Row ja H.E.A.T.

Toukokuun lopulla “Bad Bones” -albumin julkaissut miekkonen oli ehdottomasti festivaalien odotetuin esiintyjä. Hänen oman tuotannon lisäksi kuultiin myös versioinnit Black Sabbathin ”Headless Cross” -kappaleesta ja Deep Purplen “Highway Starista”. Myös Skid Row ja H.E.A.T saivat osansa. Grönwall on mestariluokan laulaja unohtamatta nykyajan tervehenkistä rock-kukkoilua.

Päälavan otti Grönwallin jälkeen haltuun legendaarinen Ugly Kid Joe, joka oli eittämättä pieni outolintu festareiden esiintyjälistalla mutta allekirjoittaneen odotetuin esiintyjä. Todella hyväntuulisilta amerikkalaisilta kuultiin klassikoita. Muusikot myös näyttivät nauttivan esiintymisestä. Välispiikeistä ei puuttunut hurttia huumoria eikä hyvää menoa. On selvää, että kun bändi nauttii, heijastuu se myös yleisöön.

Vaasassa ja Lisää Löylyä -festivaaleillakin useamman kerran vierailleen Dynaztyn tehtävänä oli pistää pakettiin tämän vuoden Lisää Löylyä. Nils Molinin kipparoima yhtye pisti parastaan synkkenevässä illassa, joka päättyi loppuilotulitukseen.

Yhteenvetona on sanottava, että Lisää Löylyä oli jälleen kerran hoidettu hyvällä rutiinilla ja rennolla menolla. Pidän sen ongelmattomuudesta todella paljon. Festivaalialue on mainiolla paikalla, ja se tarjoaa kaiken oleellisen festarointiin. Edelleen kaipaisin kuitenkin enemmän katettua aluetta ja istumapaikkaa, mikä helpottaisi eloa sateessa tai auringonpaahteessa. Toki niistä ei tarvinnut tänä vuonna huolehtia…

Festivaaleilla tuntee olonsa turvalliseksi, palvelu on aina ystävällistä, ja autonkin saa parkkiin todella lähelle. Se on todella hyvä juttu kauempaa vaikkapa vain päiväksi tuleville elävän musiikin ystäville.

Yhtyeitä oli jälleen laidasta laitaan rockista metalliin. Tällä kertaa kansainvälisyyttä tarjottiin Ruotsista, Pohjois-Amerikasta ja Italiasta saakka. Festivaali tuntuu nostavan esiintyjistään kaiken positiivisen esiin, mikä näkyy etenkin isoimpien yhtyeiden työmoraalissa. Lavalla tehdään töitä yleisön eteen, eikä vain kerätä tiliä ja lähdetä pois.

Onnea 10-vuotias Lisää Löylyä -festivaali! Nähdään taas ensi vuonna.