Ehdottomasti mielenkiintoisimpiin ja omaperäisimpiin suomalaispumppuihin lukeutuva KYPCK, translitteroituna Kursk, ei jättänyt debyyttimahtailullaan ”Cherno” (2008) epäselväksi syytä sen paalupaikkaan vuoden puhutuimpien tulokkaiden listalla. Jo pelkkä genremuumiointi ”fast Russian doom metal from Finland” aiheutti pääparan sisälle suurensuuria kysymysmerkkejä ja ilmeisen tarkoituksellista ennakkoluuloisuutta koko konseptia kohtaan. Mistään noviiseista ei muusikkojen puolelta toki sovi puhua, sillä KYPCKin Neuvostoliittoa ohjaavat ex-Sentenced-kitaristi Sami Lopakka, Dreamtalen singer-songwriter Erkki Seppänen sekä musiikkialan monitoimikone Hiili Hiilesmaa. ”Nizhellä” sukellusvene konfiguroidaan vähintään samanmoisiin syvyyksiin kuin aiemminkin.

Edellisalbumin tasaisen vahva tunnelma kuorrutettuna parilla huipputäkyllä (käskyttävä ”Stalingrad”-junttaus sekä puhelaulua sisältävä ”Demon”) kuljettivat tarinaa juurevasti eteenpäin ilman suurempia suvantokohtia. Doom metalille ominaisesti myös ”Nizhe” ansaitsee tulla kuulluksi samalta persistumalta, mutta tällä kertaa ainoastaan intronjälkeinen aloitusbiisi ”After” erottuu korskeudellaan ja kertosäettä edeltävillä tuomiopäivän kuoroillaan albumin kiintotähdeksi. Sitä seuraavat kolme varttia vaativat kuulijalta lähes täydellistä fokusta itse asiaan: alavireinen ja katkeransuloinen latinki sisältää paljon niin sotahistoriallisia tulkintoja kuin mielikuvia Baikaljärven rannaltakin, mutta levyn aavistuksen liioiteltu tarinakeskeisyys syö väistämättä loppupään synkistelyiden tehoa. Toisaalta ”Brothelin” suorasukainen metalli höystettynä Seppäsen ilkeällä ulosannilla ja Cult of Lunan mieleen tuova ”Death Waltz”-instrumentaalilopetus kääntävät kelkan ehdottomasti plussan puolelle. Kokonaissoundia voisikin kuvailla jonkinlaiseksi Ghost Brigaden ja mainitun ruotsalaiskokoonpanon välimuodoksi, eivätkä esimerkiksi Swallow the Sunin rauhallisemmat fiilistelytkään kovin kauaksi määritelmästä jää.

Kovin montaa metalliyhtyettä ei liene syytä kehua kulttuurillisesti merkittäväksi, mutta ”Nizhen” maailmansotanäkemysten myötä yhtyeeseen liitetty pioneeriajattelu ei ole tuulesta temmattua. Se näyttää nuoremmilleen mallia esimerkillisestä brändäyksestä, joka pakottaa nostamaan lipun vähintäänkin puolisalkoon. Toisaalta liikutaan melkoisen vaarallisilla vesillä, sillä mitä on lupa odottaa kahden temaattisesti identtisen julkaisun jälkeen? KYPCK on luonut itsestään konseptin, jonka sisällä sen tulee maalata omaa tauluaan hamaan tappiin saakka. Niin kauan kuin kankaalle värittyy ”Chernon” ja ”Nizhen” kaltaisia teoksia, ei liitto tule hajoamaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:

01. Gifarus
02. After (Posle)
03. The Alley Of Stalin (Alleja Stalina)
04. Stranger (Chuzoi)
05. Felitsa
06. Rupture (Razryv)
07. Burlaks On The Volga (Burlagi Na Volge)
08. Brothel (Bardak)
09. Comrades (Tovarizcham)
10. Death Waltz (Vals Smerti)

www.myspace.com/kypck

Kirjoittanut: Tomi Salmi