Kypsymistä vai kaupallistumista? – Asking Alexandrian ”Asking Alexandria”

Asking Alexandria on palannut vanhaan kähisevä-ääniseen laulajaansa Danny Worsnopiin muutaman vuoden bändissä pyörähtäneen Denis Stoffin jälkeen. Viime levyn ”The Blackin” ohittaneena omat vertailukohtani ovat lähinnä sitä edeltävään plattaan ”From Death to Destiny”, joka sisälsi pari mukavaa hard rockin ja metalcoren sekaista rallia mutta oli muuten melko yhdentekevä levytys. Bändin mukaan nimetty ”Asking Alexandria” alkoi kiinnostaa sinkkulohkaisun ”Into the Fire” tullessa ulos. Sinkusta päätellen yhtye on selkeästi liikkunut yhä enemmän nykyisen Bring me the Horizonin suuntaan sekoittaen tunnelmallisia hetkiä hard rockaaviin mutta yhä antoisasti tylyttäviin kitarariffeihin. Kutsui tätä sitten kypsymiseksi ja/tai kaupallistumiseksi, on levyn suunta selvä.

Sinkun perusteella syntynyt ensivaikutelma oli oikea, ja popahtavaan formaattiin rakennetut biisit tarttuvatkin jo ensikuunteluilla purkan tavoin kiinni pään korvakäytäviin. Levyyn on helppo päästä sisään: biisien rakenteet ovat helppoja, levy on kauttaaltaan ammattimaisesti ja täyteläisesti tuotettu, eikä sisällä liikaa yllätyksiä, vaan pakolliset raskaammat ja hempeämmät osiot vaihtelevat biiseissä mukavasti. Platalla on hyvä draivi päällä pituutensa ajan, ja äänimaailma on sopivan helposti lähestyttävä mutta tarvittaessa myös täyteläisen raskas. Danny Worsnopin ääni on saostunut vielä hieman raspimmaksi, mikä kuulostaa sopivan rosoiselta verrattuna viimeisen päälle tuotettuun äänimaailmaan. Vokaaleja kuuntelee erityisen mielellään, ja Worsnop onkin upealla äänellään levyn selkeästi vahvin yksittäinen lenkki.

Sitten ne biisit. Levy on niin paljon rakennettu popahtavien biisipohjien varaan, että se elää ja kuolee koukuistaan. Kappaleet toistavat itseään melko paljon, joten niihin pääsee helposti sisään. Biisit kuluvat toisaalta toistonsa vuoksi nopeasti. Jokaisella biisillä on kuitenkin potentiaalia toimia kuuntelijan maun mukaan, koska yksikään biisi ei ole superhitti, eikä tosin täysi floppikaan. Itse nostaisin kohokohdaksi biisin ”Hopelessly Hopeful” mielenjäävän kertsin, jota huomaa hyräilevänsä jo itsenäänkin. ”Where Did it Go” sisältää mukavaa, yksinkertaista raskaampaa rytmittelyä, jota jaksaa myös kuunnella jonkin verran.

Biisit ovat kuitenkin veistetty hieman samasta puusta. Ne vuorottelevat pehmeän, melankolisen tunnelmallisuuden sekä sähkökitaran rokkihytkymisten välillä, ja sapluuna tulee tutuksi jo parin kipaleen pohjalta. Suuria rimanalituksia ei varsinaisesti löydy, mutta biisit alkavat puuduttaa nopeasti. Julkaisun ainoa suurempi yllätys on hyväntuulinen ja virkistävän erilainen ”Empire”, jossa räppäri Bingx riimittelee pirteästi menemään. ”Eve” on hieman raskaampi kuin muut biisit, mikä osaltaan miellyttää mukavasti korvaa.

Asking Alexandria saa tällä levyllä varmasti radiosoittoa sekä jälleen tukun uusia faneja. Äänimaailma on kohdallaan, ja vaikka bändin äänimaailma on ennalta-arvattava, on haikean tunnelman ja rokahtavien raskaiden riffien sekoittaminen hyvä kaava kuten jo Bring me the Horizon tai Linkin Park ovat osoittaneet. Kaupallistuminen ei ole sinänsä huono asia, mutta levy on täyteläisestä äänimaailmastaan huolimatta kovin särmätön. Erinomaisella äänellään taiteileva Danny Worsnop yrittää puhaltaa biiseihin tulta parhaansa mukaan, mutta ennalta-arvattavat riffit ja liiallinen popahtava varman päälle pelaaminen syövät levyltä toistoarvoa. ”Asking Alexandria” on nopeasti koukuttava mutta helposti kuluva kokonaisuus, joka on kuitenkin periaatteessa hyvää, laadukkaiden nykystandardien mukaan tuotettua raskasta rock-musiikkia.

7½/10

Kappalelista:

  1. Alone In A Room
  2. Into The Fire
  3. Hopelessly Hopeful
  4. Where Did It Go?
  5. Rise Up
  6. When The Lights Come On
  7. Under Denver
  8. Vultures
  9. Eve
  10. I Am One
  11. Empire (feat. Bingx)
  12. Room 138
  13. Into The Fire (Radio Edit)

Asking Alexandrian kotisivut

Asking Alexandria Facebookissa

Kommentoi julkaisua