La Barren Ruttokäräjät – perjantaina tuomaroivat Beating Dead Meat, Nighon ja Fireproven
On hiukan noloa myöntää, että vaikka olen asunut Joensuussa kohta viisi vuotta, en ole aiemmin käynyt katsomassa La Barressa keikkoja. Baarin katutaso ei ole kovin laaja, joten mietin etukäteen millainen sauna yläkerta mahtaa olla. Oli mukava huomata, että yläkerran salissa oli hyvä ilma eikä kuuma lainkaan. Sali itsessään ei ollut kovin iso, mutta istumapaikkoja löytyi seinustalta runsaasti. Lava oli pienellä korokkeella, mutta käytännössä yleisöstä olisi voinut vaikka astella suoraan lavalle. Esiintymispaikkana La Barren yläkerta on intiimi, jossa yleisö ja bändit voivat vaivatta kommunikoida keskenään.
Illan ohjelman aloitti joensuulainen extreme groove metal -yhtye Beating Dead Meat. Nelihenkinen yhtye mahtui lavalle hyvin ja aloitti esiintymisensä säästelemättä itseään. Yleisöä ei ollut paikalla paljon ja se tuntui koostuvan yhtyeen tuttavista, sen verran paljon suulaita kommentteja heiteltiin puolin ja toisin. Yhtyeen esiintyminen tuntui hiukan epäammattimaiselta, kun vokalistin pokka ei pysynyt kasassa eturivin ihmisten pelleillessä. Toisaalta soittamisen ei kuulu olla haudan vakavaa ja tuttujen kasvojen kesken yhtyeen jäsenten ei tarvitse esittää muuta kuin on. Beating Dead Meat soitti reilun puolituntisen setin ahkerasti takoen ja viimeisen kappaleen aikana syntyi pieni moshpittikin. Yhtye jätti lauteet lämpimiksi seuraavaa esiintyjää varten, joka nousisi lavalle vartin päästä.
Mainos päättyy
Pietarsaarelainen sinfoniallinen industrial metal -yhtye Nighon oli taittanut pitkän matkan päästäkseen viihdyttämään joensuulaisia. Kuusihenkinen yhtye mahtui lavalle juuri ja juuri. Yhtyeen jäsenten kasvoja koristivat musta ja valkoinen viiva – mutta naissolisti Alva Sandströmillä oli mustat viirut silmien korostukseksi. Osalla jäsenistä oli myös hihamerkit militaristiseissa takeissaan. Nighon päästi ilmoille uusimman levynsä materiaalia ja sain ilokseni huomata, että naissolisti kuulostaa yhtä upealta livenä kuin albumilla. Nico Häggblomin murinat eivät ikävä kyllä päässeet oikeuksiin, kun hänen mikrofoninsa ei toiminut kunnolla. Tämä luonnollisesti latisti tunnelmaa, etenkin ”Blow Them To Hell” -kappaleessa, jonka Häggblom lauloi itsekseen. Kaikissa muissa kappaleissa vokalistit lauloivat yhdessä ja minun on pakko todeta, että livenä tämä yhtye kuulostaa paremmalle kuin cd:ltä kuunneltuna. Siinä on erinomainen syy muillekin mennä katsomaan Nighonia livenä.
Yhtye kävi ahkerasti läpi uutta levyään 45 minuutin mittaisen esityksensä aikana. Kappaleet runnottiin ulos voimalla, eikä koukuttavia melodioita kyennyt kuuntelemaan paikallaan. Sandströmin kirkas ääni antoi hyvää kontrastia Nighonin synkkyydelle. Vaikka Häggblomin ääni ei päässyt oikeuksiinsa mikrofonin vian takia, ei hän antanut asian lannistaa itseään. Miesvokalistin esiintymisestä puhkui suurta innokkuutta ja itsensä likoon laittamista – toki muutkin illan vokalistit eläytyivät kappaleisiinsa, mutta Häggblom tuntui välillä olevan kuin riivattu. Edellisen yhtyeen tavoin Nighon ei myöskään pitänyt pitkiä välispiikkejä. Häggblom hoiti puhumiset yhtyeen puolesta ja hänestä oli havaittavissa pientä hermostuneisuutta. Asia on kuitenkin ymmärettävää kun Nighon on vasta uransa alussa ja ehtii hioa välispiikkejään myöhemminkin. Pääasiahan on, että musiikki jyllää ja esitystä katsellessa viihtyy.
Mainos päättyy
Pietarsaarelaisen vieraan jälkeen lavalle nousi joensuulainen progressiivinen metal -yhtye Fireproven. Illan esiintyjistä yhtye ole selkeästi vanhin ja kokenein, joka luonnollisesti näkyi rentona ilmapiirinä lavalla, joka myös välittyi yleisöön. Kun Fireproven aloitti esiintymisensä, tuntui kuin saliin olisi juossut norsulauma. Yhtye runnoi ensin vanhempaa tuotantoaan mutta antoi myös näytteitä uusimmista teoksista, jotka yleisö otti innolla vastaan. Fireprovenin riveissä on myös kaksi vokalistia, basisti Juha Väätämöinen ja kitaristi Janne V. Basisti hoiti kuolonmaisten korinoiden tuottamisen ja kitaristi puhtaammat vokaalit. Yhtyeen neljästä hengestä löytyy myös kosketinsoittaja Ilari Hannula, jonka osuudet antoivat mielenkiintoiset sävyt muuten hyvin raskaisiin melodioihin. Kappale ”Shame” erottui soittolistasta sen keveyden ja tanssittavuuden suhteen, joka myös sai yleisön liikkeelle.
Kun kello lähestyi yhtä Fireproven ilmoitti, että on viimeisen kappaleen aika, mutta jäsenet vihjailivat tulossa olevan encore. Kappaleen jälkeen jäsenet poistuivat lavalta henkilökunnan ovelle, avasivat sen ja jäivät hetkeksi siihen, kunnes saapuivat lavalle takaisin ”we want more” huutojen saattelemana. Encore toteutettiin humoristisesti, jolloin se piristi ilmapiiriä entisestään. Tämän jälkeen Fireproven antoi viimeisen löylynsä, jonka jälkeen yleisö oli tyytyväinen.
Susiraja Metal Club oli saanut ensimmäiselle illalle mielenkiintoisen kokonaisuuden, jossa tarjoiltiin kattavasti erilaista metalia. Lyhyiden väliaikojen ansiosta, jotka kestivät vain vartin, yö ei venynyt pitkäksi, joten itseni kaltaiset huonommat yökukkujat jaksoivat illan ohjelman. Ruttokäräjien ensimmäinen ilta oli onnistunut, mutta valitettavasti yleisöä ei ollut juuri. Vähäisistä kuulijoista huolimatta esiintyjät eivät antaneet sen latistaa tunnelmaa, vaan tarjosivat paikallaolijoille aimoannoksen väkevää livemusiikkia.
Beating Dead Meat Facebookissa
Raportti: Aleksi Parkkonen
Kuvat: Janne Sund
