Laadukas ja moniulotteinen paluualbumi – arviossa Pressure Pointsin ”The Island”

Kotimainen progemetallia soittava Pressure Points julkaisi kuluvan vuoden keväällä kolmannen pitkäsoittonsa ”The Island”. Useamman vuoden levytystaukoa viettäneen yhtyeen edellinen albumi ”False Lights” ilmestyi vuonna 2015, joten bändin fanit olivat varmasti jo ehtineet odottaa uutta levyä. Maistiaisia levyltä saatiin etukäteen yhteensä kolmen singlen verran, jotka olivat ”The Night Inside”, ”Collateral” ja ”So Ordinary”. ”The Island” julkaistiin espanjalaisen Art Gates Recordsin kautta.

Yhtyeen jäsenet kertovat, että erinäisten syiden vuoksi bändin toiminta oli useamman vuoden taka-alalla – vähältä piti, ettei se loppunut jopa kokonaan. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan uusi pitkäsoitto saatiin julki. Prosessi vietiin loppujen lopuksi erittäin vikkelällä aikataululla maaliin, sillä levyn äänitykset aloitettiin lokakuussa vuonna 2022, ja valmis albumi oli fanien kuultavissa jo maaliskuussa. Orkesterin jäsenet ovatkin kertoneet, että lopussa aikatauluun iski pienoinen hoppu, ja töitä painettiin kellon ympäri.

Progemetalli ei ole koskaan ollut allekirjoittaneella se kuunnelluimmasta päästä oleva musiikkigenre. Olen kokenut tyylilajin kaiken kaikkiaan hieman vaikeasti lähestyttävänä. Sen vuoksi hieman mietityttikin albumin kuunteluun ottaminen: saanko siitä mitään irti arvion kirjoittamiseen. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jäljellä olikin enemmän tai vähemmän hämmentynyt olotila. Se muuttui kuitenkin uteliaisuudeksi, ja toisen kuuntelun myötä aloin jo erottaa albumilta paremmin eri kerroksia. Siis kiitokset Pressure Pointsille – sain pitkäsoiton myötä genren luontevammin haltuun!

”The Island” on täynnä tasokasta ja tasalaatuista materiaalia. Vaikka albumin teon viime metrit olivatkin kiireisiä, ei se kuulu lopputuloksesta läpi millään tavalla. Tasaisen materiaalin vuoksi on melko hankala nostaa esille yhtä tiettyä raitaa ylitse muiden. Erityismaininnan voisin kuitenkin antaa kappaleille ”Our Constellation”, ”Collateral” sekä albumin viimeisenä kappaleena kuultavalle nimikkobiisille. Lopetusraidalla kuullaan vierailevana kitaristina Markus Vanhalaa, joka on raskaamman musiikin ystäville tuttu esimerkiksi Insomniumin riveistä.

”The Island” sisältää monia eri ulottuvuuksia, ja jokainen kappale on oma pienoiseepoksensa. Albumia kannattaa kuunnella keskittyen, sillä niin siitä saa vielä enemmän irti. Kuulijalle aukeaa raidoilta vielä vahvempia, erilaisia sävyjä sitä mukaan, mitä useamman kerran levyn kuuntelee. ”The Island” on lajissaan vahva paluulevy, joka löytää varmasti kuulijansa.