Laadukasta Amerikan hard rockia tekijämiesten käsistä – arviossa King Kobran ”We Are Warriors”

Rumpalilegenda Carmine Appicen (mm. Vanilla Fudge, Cactus, Rod Steward ja Ozzy Osbourne) luotsaama yhdysvaltalainen hard rock -veteraani King Kobra julkaisee uutta musiikkia ensimmäisen kerran kokonaiseen vuosikymmeneen. Yhtyeen seitsemäs kokopitkä albumi ”We Are Warriors” on kauttaaltaan nautinnollista kuunneltavaa vanhan liiton raskaan rockin ymmärtäjille. Uusiutuneesta kokoonpanosta löytyy monissa liemissä keitettyjä pelimanneja.

Quiet Riotin kasariklassikoilla soittaneen Carlos Cavazon ja aikoinaan hevikitaran lapsineroksikin tituleeratun, Dion ”Lock Up The Wolvesilla” kepittäneen Rowan Robinsonin muodostama kitarakaksikko hoitaa hommansa iän mukanaan tuomalla tyylikkyydellä. Herrojen rytmisoitto ja soolot ovat maukkaita eivätkä mitenkään itsetarkoituksellisia. Basson varressa W.A.S.P.:ssa 1980-luvun lopulla vaikuttanut Johnny Rod. Albumin vokaaliosuuksista huolehtii mm. Ronnie James Dion organisoimassa ”Hear n’ Aid” -projektissa” jo ammoisella kasarilla mukana ollut perulaislähtöinen Rough Cutt -vokalisti, Paul Shortino. Kuullaanpa yhdellä raidalla vielä Ozzyn kulta-aikojen biisinikkarin, Bob Daisleyn bassotteluakin. Tällaiselta miehistöltä jos homma ei lähde, niin ei miltään.

Eikä homman vakuuttavuus jää pelkästään paperille. Vuosikymmenten kokemus on (muita kokeneempaa Appicea lukuunottamatta) tuonut näiden kasarin nättien pitkätukkapoikien tekemisiin aivan uudenlaista elämänmakua ja särmikkyyttä.

Kyse on raskaan rockin ydinosaamisesta, yksinkertaisten palasten oikeaoppisesta sijoittelusta ja sommittelusta. Eräs selkeästi havainnollistava yksityiskohta myöskin on, että yhtyeen miehistö ruuvaa nykyään menemään vuosikymmenten takaisia suorituksiaan selkeästi bluesimmin ja mureammin.

Ilkeämielisesti voisi projektin ohittaa olankohautuksella ja dumata, että kaikki tämä on jo valmiiksi kuultua setä-rockia. Kun Appicen kuningaskäärmeen tavoin vaarallisen viipyilevästi ja leveästi mateleva groove ja yhtyeen biisin teon nyanssit yhdistyvät selkeään ja mureaan soundimaisemaan, ei mallikkaasti toimivalta, hard rockilta eikä arvokkaasti ikääntyvältä veteraanimuusikkoryhmältä tarvitse enempää toivoa.

Kun biisien taso ja tuotannon laatu ovat vielä lisäksi verrattain korkealla, sovitukset linjakkaan mielenkiintoisia ja kokonaisuuden peruspalikat näinkin hyvin kasassa, voidaan ”We Are Warriors” laskea hyvällä omatunnolla vuoden onnistuneimpien kasariheviä juurevasti mallintavien, rukiista, raskasta rockia tyylillä ja tuoreudella tahkoavien albumien joukkoon. – Okei. Tuota Nazarethin muinoin tunnetuksi tekemää ”Love Hurts” -uikutusta ja yhtä tyhjäkäyntipitoista bonusraitaa ei nyt välttämättä olisi tarvinnut sisällyttää mukaan, mutta muuten.