Laadukasta kotimaista emo rockia – arvostelussa Cold Homen tuplasinkut ”Moving Mountains” ja ”Lament”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 18.8.2020

Kotimaisen tunteellisen emo rockin kentällä tapahtuu tällä hetkellä paljon mielenkiintoista. Yhtyeet, kuten Alas, Claire Voyancé ja Moshi Moshi edustavat nousevaa emo rockin ja tunteellisen indien uutta aaltoa, joka heijastelee omalla tavallaan sekä 2010-luvun alkupuoliskolla nähtyä midwest emon ja pop-punkin pastellinsävyistä sekoitusta Foxingin ja Sorority Noisen tyyliin että toisaalta myös emo rapin yhtäkkistä nousua maailmalla Lil Peepin myötä, ja kotimaassa esimerkiksi Costeen turvin.

Cold Home on yksi erittäin lupaava nimi kotimaisen emo-indie-rockin kentällä. Bändiltä on julkaistu tähän mennessä kaksi tuplasinkkua, ”Moving Mountains / Haze” sekä ”Lament / Flicker”. ”Moving Mountains” on kappale, jossa kuuluu vaikutteita esimerkiksi Brand Newilta ja American Footballilta. Solistin ääni on pehmeä, ja tulkinta uhkuu tunnetta jo ensimmäisistä nuoteista lähtien. Kappaleessa kuultava dynamiikka ja pitkä nostatus lataavat kappaleeseen entistä enemmän tunteellisuutta samaan tyyliin, kuin mitä monet post-rock -yhtyeet kappaleissaan tekevät. Voisipa siis vetää yhdeksi vertailukohdaksi myös The World Is a Beautiful Place & I Am No Longer Afraid to Die -nimihirmun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haze” käynnistyy kimaltelevilla murtosoinnuilla, joiden riitelevät intervallit tihkuvat tunteellisuutta yhdessä solistin tulkinnan kanssa. Kitaristi ja solisti tuntuvat kelluvan yhdessä omassa herkässä maailmassaan, mutta basso ja rummut pitävät yllä ryhtiä toimivan grooven myötä. Väliosassa rummut ja basso tiputetaan kokonaan pois, ja hieman esimerkiksi Milo Greenen mieleen tuova, haikea suvanto luo kuulijalle surumielisen kentän täynnä tunteita jostain, joka on jo kaukana.

Lament” on Foxingin tyyliin kulkeva, rento ja ilmava kappale, jota voisi toisinaan luulla esimerkiksi vanhaksi Lapko-raidaksi. Synkopoidut unison-iskut tuovat muutoin rauhallisesti leijuvaan kappaleeseen tarvittavaa särmää juuri silloin kun sitä tarvitaan. Rentoutunut tunnelma vaihtuu kuitenkin jälleen nopeasti surumielisyyteen ja nostatukseen, joka johtaa kyyneltentäytteiseen euforiaan. ”Flicker” on puolestaan hieman voimakkaammin eteenpäin liikkuva kappale, jossa yllytään jo rokkaamaan kahdeksasosia pirteästi. Nyt jo esimerkiksi The Nationalin ja Disco Ensemblen mieleen tuova kappale on mukava piristys bändin tämänhetkisessä tuotannossa. Tämän tyyliset pirteämmät raidat tuovat aina mukavaa vaihtelua, vaikka kyseessä olisikin jo maailmantuskaan vaipunut runopoikien kenkiintuijotteluyhtye.

Kuten skenekumppaninsa, Cold Home tuottaa harvinaisen laadukasta musiikkia jo tässä vaiheessa uraansa. Uskaltaisin jopa väittää, että niistä tämänhetkisistä tunteellisista indie rock -yhtyeistä, joita olen Suomesta kuullut nousevan esiin, on Cold Home varmasti potentiaalisin tapaus, jos mietitään suurempaa suosiota. Bändi osaa kirjoittaa kansainvälisen kuuloisia kappaleita, joissa ei ole juuri ollenkaan sitä kankeutta, jonka moni kotimaiseen rockiin mieltää. Lapkon ja Disco Ensemblen paikkaa täyttämään onkin jo kaipailtu jotain tämän tyylistä. Jään innolla seuraamaan bändin kehitystä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

8/10

Kappaleet:

  1. Moving Mountains
  2. Haze
  3. Lament
  4. Flicker

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat