Megadeth-basisti David Ellefson on kasannut korona-ajan ratoksi tupla-albumillisen verran vanhan liiton heavy rockin ja klassisen rockin cover-biisejä, joilla löytyy vierailijoita nimekkäistä metalliyhtyeistä. Samaa kaavaa kuluneena vuonna toteuttivat raskaan rockin ja metallin puolelta ainakin BPMD ja Danzig kyseenalaisine Elvis-levytyksineen. Aiemmin Ellefsonin taustakatalogistakin löytyvä Metal Allegiance pyöritti vierailijarulettia omilla levyillään coveroiden myös jonkun heviklassikon harvakseltaan. Idea ei siis ole näinä aikoina mitenkään uusi, mutta tässä tapauksessa se on biisivalintoja myöten Dave Mustainen luottobasistin näköinen.

Plussaa ”No Cover” -pläjäykselle heruu suurimmalta osin siitä, että kappalevalikoima ei ole se ilmeisin, mistä keskimääräinen jokamiesluokan cover-pumppu settinsä koostaisi. Toisaalta mitään äärimmäistä yllätyksiäkään tupla-albumi ei vanhan liiton heviniskoille tarjoa. Ne ovat tyylitajuisia, takuuvarmoja valintoja raskaan rockin viitekehyksen klassikoista lisättynä linjasta poikkeavalla piristysruiskeella siihen päälle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vierailijakaarti pursuilee nimiä Anthraxin Charlie Benantesta Doro Peschin ja mm. Ozzy Osbournen yhtyeestä tutun Gus G:n ja Sacred Reichin ja ex-Machine Head –rumpali Dave McClainin kautta Ministryn Al Jourgenseniin ja Bumblefootiin saakka. Vaikka artistikatras vaihteleekin, soundipoliittisesti homma pysyy metallisen kuulaana hyvinkin yhtenäisesti. Virheettömän modernilla studiotekniikalla tuotetut ja soitannollisestikin briljantisti toteutetut biisit vakuuttavat ulkoiselta olemukseltaan. Sitä se tekee niin hyvässä kuin pahassa. Soundimaiseman geneerinen metallimiksaus ei palvele kokonaisuuden kaikkia biisejä.

Monessa kohtaa kappaleiden 1970- ja 80-luvulla tuotettuja alkuperäisiä versioita kannatellut likainen käppäisyys ja autenttinen vaaran tuntu vajoavat Ellefsonin bändin teknisesti ottaen briljanttien soittosuoritusten ja ylihiotun studioteknisen toteutuksen suohon. Hommasta tuoksahtaa liiallinen varman päälle pelaaminen ja vääränlainen rutiininomaisuus. Otetaan näistä esimerkkeinä Twisted Sisterin ”Tear It Loose”, Dave Lombardon rummuttama AC/DC:n ”Riff Raff” tai Billy Idolilta lainattu ”Rebel Yell”, joista on vaikea löytää niitä samoja, koukuttavia elementtejä, jotka tekivät kappaleiden alkuperäisistä versioista hittejä pari vuosikymmentä sitten. Judas Priestiltä lainattu avausbiisi ”Freewheel Burning” taas kaipaisi edes lähimain Halfordin tasoista laulajaa tulkitsijakseen, kun taas Nazarethin tunnetuksi tekemän ”Love Hurtsin” coveroinnin olisi saanut suosiolla vetää kölin ali jo ideatasolla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Myöskään mitään ratkaisevasti alkuperäisistä versioista poikkeavia sovitusratkausujakaan lievästi ylipitkä kokonaisuus ei albumi tarjoile, mikä lisää kokonaisuuden puuduttavuuskerrointa.

Parhaiten Ellefson airueineen onnistuu versioidessaan Ozzy Osbournen ”Over The Mountainia”, Queenin ”Sheer Heart Attackia”, Motörheadin ”Love Me Like A Reptilea” ja Dead Kennedysin ”Holiday In Cambodiaa”.

”No Cover” on varmastikin ollut Ellefssonilta pöytää puhdistava projekti ja oivallinen korona-ajan tappokeino. Harmi vain, että hommasta paistaa läpi liiankin kiltisti alkuperäisteosten toteutusta mallintava jäljittely ja ammattimaisen rutiininomainen suorittamisen tuntu. Toisaalta kyllä tämä autostereoista luukutetuna toimii kaasupedalin painamisen kannustimena vallankin mainiosti, kunhan vain alkuperäisteosten ylivertaisuus ei puske koko ajan alitajunnasta pilaamaan biisien kuuntelunautinnon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7+/10

Kappalelistaus:

CD 1
1. Freewheel Burning (Judas Priest) ft. Jason McMaster, Gus G, Andy James, Dave McClain
2. Tear It Loose (Twisted Sister) ft. Eddie Ojeda, Dave McClain
3. Love Me Like A Reptile (Motorhead) ft. Doro Pesch, Greg Handevidt, Chuck Behler
4. Holiday in Cambodia (Dead Kennedys) ft. Charlie Benante, Bumblefoot
5. Rebel Yell (Billy Idol) ft. Paolo Caridi
6. Wasted (Def Leppard) ft. Frank Hannon, Jacob Bunton, Dave McClain
7. Riff Raff (AC/DC) ft. Jason McMaster (Lead Vocals), Dave Lombardo, Bumblefoot
8. Nailed To The Gun (Fight) ft. Andrew Freeman, Russ Parrish, Jimmy DeGrasso
9. Not Fragile (Bachman-Turner Overdrive) ft. John Aquilino, Paolo Caridi, Bumblefoot
10. Auf Wiedersehen (Cheap Trick) ft. Al Jourgensen, Brandon Yeagley, Charlie Benante

CD 2
1. L.O.V.E. Machine (W.A.S.P.) ft. Dirk Verbeuren, Dave Alvin, Bumblefoot
2. Love Hurts (Nazareth) ft. Brandon Yeagley, Chuck Behler, Tyson Leslie
3. Eat The Rich (Krokus) ft. Jason McMaster, Dave Sharpe and Opus of Dead By Wednesday
4. Sheer Heart Attack (Queen) ft. Bumblefoot, Doro Pesch, Charlie Benante
5. Over The Mountain (Ozzy Osbourne) ft. Andrew Freeman (Lead Vocals), Bumblefoot, Jimmy DeGrasso
6. Sweet F.A. (Sweet) ft. Todd Kerns (Lead Vocals), Bumblefoot, Shani Kimelman
7. Beth (KISS) ft. Tyson Leslie, Bumblefoot
8. Say What You Will (Fastway) ft. Mark Slaughter, Troy Lucketta

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy