”Laatudödistä kurinalaisella kädellä” – arvostelussa Benedictionin ”Scriptures”

Birminghamin keskinapakan death metalin veteraani on palannut takaisin ja vahvasti. Tuore albumi ”Scriptures” on järjestyksessään yhtyeen kahdeksas ja ensimmäinen Benediction-albumi sitten vuoden 2008 ”Killing Musicin”.

Yhtyeen keulilla yli 20 vuotta korisseen, myös Anaal Nathrakhin ärjyntäosastosta vastaavan Dave Huntin jätettyä yhtyeen keskittyäkseen toiseen yhtyeeseensä ja väitöskirjansa tekoon, apuun kutsuttiin yhtyeen alkutaipaleen klassikoilla ”The Grand Leveller” (1991), ”Grind Bastard” (1993) ja ”Transcend the Rubicon” (1996) murissut Dave Ingram (myöhemmin mm. Hail of Bullets).

Kuluneena vuonna yhtyeeseen liittyneen Ingramin myötä Benediction on löytänyt väkivahvan vaihteen, josta todisteena toimii pitkäsoitto ”Scriptures”. Albumilla yhtyeen kitaristikaksikko Darren Brookes ja Peter Rew paiskovat tiskiin tylysti murjovaa riffikavalkadiaan jatkuvalla syötöllä. Yhtyeen rytmiryhmä, Memoriamin toimintaan keskittyneen Frank Healyn (ex-Napalm Death) vuonna 2018 Benedictionin riveissä korvannut basisti Dan Bate ja rumpali Giovanni Durst, petaavat kaksikon kitaratulitukselle jykevät, monipuolisesti vaihtelevat ja tyylitajuiset rytmipohjat.

Mm. Gama Bomb-, Sylosis– ja Cradle Of Filth -tuotannoista aiemmin vastanneen Scott Atkinsin tuotanto ja miksaus on albumilla tarkoitukseensa nähden täyteläisen tanakka, selkeästi eroteltu ja oikein onnistunut.

Mitään uutta ja ihmeellistä Benediction ei uudella albumillaan yritäkään tarjoilla. Se tekee sen, minkä se parhaiten osaa ja taitaa, laatutakuulla ja antamatta periksi milliäkään. Yhtye on onnistunut tiivistämään brutaalin keskitempoisen ilmaisunsa optimaalisen tehokkaaseen muotoon, joka pitää kuuntelijan mielenkiintoa yllä koko kolmivarttisen moukaroinnin ajan. ”Scriptures” on tasalaatuinen vanhan liiton death metal -albumi, joka on varustettu sopivilla tempo-, rytmi ja nyanssivariaatioilla. Muutaman kuuntelukierroksen jälkeen biisit alkavat jäsentyä ja hahmottua kunnolla. Kaiken kukkuraksi Ingramin hyvin rytmitetty, matalan rekisterin murina todellakin vakuuttaa.

Vaikka vikoja etsisi etsimällä, ei ”Scripturesilta” turhaa kappaletta löydy. Jokunen keskimääräistä vaisummin paukuttava tekele on toki mukana mutta esiintyen kokonaisuudessa niin pienessä osassa, että ihan naurattaa. Kauttaaltaan vahvalta albumilta parhaiten perille tärähtävät kuitenkin punkimman Napalm Deathin pirtaan taipuva ”Scriptures In Scarlet”, pirun rankka videosingle ”Stormcrow”, hardcore punkin ja Motörheadin tyylin suoraviivaista turpasaunaa tarjoileva ”In Our Hands, The Scars”, itsepintaisen jämäkkä crossover-thrash-veto ”The Blight At The End” sekä kokonaisuuden tanakalla groovemyllyllä päättävä ”We Are Legion”.

Simon Harrisin maalaama komea kansitaide korostaa yhtyeen paluuta ensilevyjen tekemisen meininkiin, tuliseen alkuvoimaisuuteen ja hurmokseen. Olisipa vaan Benediction itsessään ollut näinkin osaava, musiikillisesti kypsä ja soitannollisesti näin kovassa tikissä oleva yhtye nuoruutensa päivinään. Millekään veteraanibändille ei ole koskaan liian myöhäistä saada aikaiseksi yksi mittavan ja merkittävän uransa parhaimmista albumikokonaisuuksista. Tästä ”Scriptures” on oivallinen todiste.

9-/10

Kappalelistaus:

    1. Iterations of I
    2. Scriptures In Scarlet
    3. The Crooked Man
    4. Stormcrow
    5. Progenitors of a New Paradigm
    6. Rabid Carnality
    7. In Our Hands, the Scars
    8. Tear Off These Wings
    9. Embrace the Kill
    10. Neverwhen
    11. The Blight At the End
    12. We Are Legion

Kommentoi julkaisua