Lacuna Coil ja Nonpoint toivat italialaisen metallin ja amerikkalaisen nu metallin Lutakkoon
Yhdysvaltalainen Nonpoint on perustettu jo 90-luvulla, mutta Lacuna Coilin kanssa marraskuussa soitetut keikat toivat yhtyeen ensimmäistä kertaa Jyväskylään. Kyseessä oli siis historiallinen kiertue niin Jyväskylän, kuin Nonpointinkin näkökulmista. Perjantai-illan esiintymisen perusteella yhtyeen konsertteja seuraisi mielellään tulevaisuudessakin, sen verran hyvällä otteella Nonpoint esiintymisensä hoiti.
Yhtyeen vokalisti Elias Soriano oli täysin tietoinen Nonpointin vieraudesta kuulijoille, mutta osasi huomioida sen erinomaisesti. Kliseiset yleisön hypyttämiset ja yhteislauluosuudet jätettiin suosiolla sivuun. Vokalisti osasi jopa huomioida suomalaisen yleisön passiivisuuden niin, ettei antanut hitaasti lämpenevän tunnelman häiritä itseään. Sorianon lämminhenkiset puheet tukivat yleisön viihtymistä, mutta Nonpointin musiikki itsessään puhui puolestaan. Soriano vitsaili useampaan kertaan yhtyeen nimen olevan ”Korn”, mutta ainakaan omiin korviini Nonpointin ei kuulostanut Kornin kopiolta, vaan omalta itseltään.
Nonpoint soitti reilun 40-minuuttisen keikan, josta löytyi monipuolisuutta. Yhtyeen ulosanti oli raskasta ja polkevaa, jota Sorianon karismaattinen ääni rytmitti. Aivan kaikista lauluosuuksista en tahtonut saada selvää, sillä vokalistin ääni hukkui paikoitellen muun äänimaiseman alle. Vaikka Soriano lauloi englanniksi, esitti Nonpoint muutaman, espanjan kieltä sisältävän laulun katalogistaan. Tämä luonnollisesti lisäsi yhtyeen eksoottisuutta entisestään. Ja vaikka suurin osa yleisöstä oli taatusti tullut katsomaan Lacuna Coilia, onnistui Nonpoint voittamaan suomalaisyleisön puolelleen, mikä ei ole aina helppo tehtävä.
Italian metalliylpeys Lacuna Coil ei juuri esittelyjä kaipaa, eikä yhtyeen tarvinnut pelätä saavansa laimeaa vastaanottoa yleisöltä. Päinvastoin, kuulijat olivat käyneet jo hieman malttamattomiksi odotettuaan yhtyettä lavalle sen hienoisesti myöhästyttyä aloituksesta. Raskailla kasvomeikeillä sonnustautuneet rumpali, kitaristi ja basisti saapuivat ensimmäisinä lavalle, ja loppuhuipennuksena saapuivat tietysti solistiduo Cristiana Scabbia ja Andea Ferro.
Kuten olettaa saattoi, myllytys alkoi välittömästi ja Lacuna Coil otti kuulijat syleillen vastaan. Vaikka Lacuna Coilin ja Nonpointin ilta ei ollut loppuunmyyty, oli salissa runsaasti väkeä seuraamassa italialaisyhtyeen soittoa. Lacuna Coilin tummansävyinen, goottirockin puolelle flirttaileva ja death metallilta örinöitä lainaava ulosanti oli väkevää, ja monipuolista, vaikka itse keikka oli yllätyksetön.
Konserttia oli jaksotettu tarkoin erityylisillä kappaleilla, mutta ne eivät tarjonneet kaltaiselleni, yhtyeen musiikkiin perehtymättömälle merkittävästi vaihtelua. Vokalistikaksikon naispuolinen solisti Scabbia hoiti pitkälti yleisön jututtamisen, joka oli sydäntälämmittävää seurattavaa. Vokalisti ei tuntunut edes pahastuvan muutaman lemmenkipeän kuuntelijan huuteluista, vaan suhtautui niihin iloisesti naureskellen. Muutenkin Scabbian olemuksesta loisti aito intoa niin esiintymistä kuin kuulijoita kohtaan, joten kuulijoille välittyi vastavuoroinen ilo.
Mainos päättyy
Lacuna Coilin ja Nonpointin muodostama ilta mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Näitä kahta yhtyettä tullaan tuskin enää Lutakossa saman illan aikana näkemään. Vaikken lukeudu kummankaan yhtyeen innokkaaksi seuraajaksi, iloitsin kuitenkin suuresti, että yhtyeet tulivat Jyväskylään saakka esiintymään.
Raportti: Aleksi Parkkonen