Lähietäisyydeltä seuraten — Warning 3.9. KULT-klubilla

Vuonna 1994 perustettu brittiläinen doom metal -yhtye Warning aktivoitui jälleen tämän vuoden puolella, sillä se julkaisi järjestyksessään kolmannen albuminsa. ”Rituals of Shame” -levy näki päivänvalon 20 vuoden levytystauon jälkeen. Bändin edellinen albumi ”Watching From A Distance” on nauttinut kulttisuosiota doom-piireissä, mutta kyseessä onkin käänteentekevä albumi koko musiikin saralla.

Kylmähkö syyskuun tuuli tuiversi Helsingissä, kun Warning aloitteli keikkaansa kulttuuritalon nurkassa sijaitsevan KULT-klubin syövereissä. Harvakseltaan keikkailevaa bändiä oltiin tultu katsomaan sankoin joukoin. Alun perin julkaistiin yksi keikka, mutta tapahtuman myydessä nopeasti loppuun, katsoi Warning parhaaksi soittaa kaksi peräkkäistä iltaa.

Harvinainen nähtävyys

Yhtye on 32-vuotisen uransa aikana julkaissut kaikkiaan kolme levyä. Keikkoja on soitettu erittäin harvakseltaan viimeksi kymmenisen vuotta sitten yhtyeen toisen pitkäsoiton tiimoilta. — Pieniä pilkkeitä sieltä täältä maailmaa, kunnes Warning on taas kadonnut iltahämärään ja yhtyeen nokkamies Patrick Walker on jatkanut omaa musiikillista seikkailuaan 40 Watt Sunin merkeissä.

Vähäeleinen ja nöyrä trio riipaisi koneen käyntiin uuden albumin ”Stations”-sinkkupalalla. Vahvistimien murea saundi puri välittömästi kaulaan kiinni. Ilmassa oli armon tuntua. Walkerin melankolinen ääni toimi hienovaraisesti ohjenuorana tässä vapautumisen riitissä. Avaus päättyi yleisön raikuviin aplodeihin. Yleisöstä huudeltiin ties mitä lavalle, ja Walker vastaili brittiläiseen tyyliin hyvin kuivalla huumorilla takaisin. Hänen aidot naurunpurskahdukset olivat suorastaan hellyyttäviä ”hautajaismusan” viitekehyksessä.

Lyhyen teen siemailun jälkeen yhtyeen klassikkokappale ”Footprints” sokaisi yleisön kuin majakan valo. Kyseinen kappale on suhteellisen etuoikeutetussa asemassa yhtyeen diskografiassa, vaikka yhtyeen peruspalikat biiseissä säilyvät usein samoina. Uusimmalla ”Rituals of Shame” -albumilla uusia säveliä on ripoteltu sinne sun tänne, mutta keikkasetissä ne sulautuvat täydellisesti yhteen ”Watching From A Distance” -albumin kanssa.

Yhtyeen saundimaailma oli kokonaisuudessaan täydellinen. Patrick Walkerin ikoninen lauluääni oli terässä ja kuulosti musertavan vahvalta. Laulusuoritukset olivat niin täydellisyyttä hipovia, että herran sanailut omasta ikääntymisestään ja äänihuuliensa rapistumisesta kuulostivat ällistyttävältä.

Sielunvoimien puhdistus tuntui lipuvan liian lujaa ohitse ja yhtyeen kappaleiden ollessa pitkiä oli settilistan kutominenkin ollut varmasti vaikeaa. Kolmannen albumin myötä on materiaalia bändin kaanonissa yli kahden tunnin verran.

Kunnianosoitus edesmenneelle sankarille

Yhtye soittaa harvakseltaan materiaalia ensimmäiseltä ”The Strength to Dream” -albumiltaan. Keikalla Walker kertoi, kuinka yhtyeen alkutaipaleella hänen suurin inspiraationsa tuli yhdysvaltalaiselta Revelation-yhtyeeltä. Hän kertoi, miten hän oli vuonna 2007 yhteiskiertueen lomassa kertonut yhtyeen laulaja-kitaristi John Brennerille, kuinka Warningin ensimmäisen pitkäsoiton
”The Face That Never Dies” -kappale on suorastaan kopioitu Revelationia.

John Brenner kuoli heinäkuussa vatsasyöpään 59 vuoden iässä. Kunnianosoituksena Brennerille kuulimmekin kyseisen kappaleen, jota ei ole soitettu 18 vuoteen. Se oli eittämättä keikan lukuisia kohokohtia ja suuri hatun nosto Walkerille kappaleen läpi puskemisesta. Se ei ollut varmasti helppo suoritus henkisesti.

Viimeisenä soitetut ”Teacher” ja ”Watching From A Distance” toimivat toistensa rinnalla kuin jatkumona. Jälkimmäisen pitkä ja raskassoutuinen outro halkoi ilmaa kuin ilmalaiva. Harmoniaa erittäin korostetusti käyttävä yhtye onnistui nostamaan kuulijan täydelliseen hypnoosiin. Miten tästä voi edes jatkaa… ja minne…

Settilista:
1. Stations
2. Footprints
3. Night Comes Down
4. Echoes
5. The Face That Never Dies
6. Teacher