Lahmia – Into The Abyss
Allekirjoittaneen tripit jännittävistä maista kotoisin olevien metallibändien parissa jatkuvat jälleen, kun kuunneltavaksi päätyi italialaisen teknisyyteen pyrkivän melodista metallia soittavan Lahmian debyytti “Into The Abyss”. Bändi on kiinnitetty maaliskuussa Bakerteam Recordsille, joka julkaisee levyn Euroopassa toukokuun aikana.
Aikaisemman tripin jännän äärelle tarjosi kreikkalaisbändi Mencea, joka tarjoili kuuloelimille hämmentävän samantuntuista materiaalia kuin Lahmia, sillä erotuksella, että Lahmian materiaalissa on enemmän vivahteikkuutta ja sävyeroja. Levy alkaa uhkaavissa tunnelmissa, kun tie vie kohti helvettiä ihan luvan kanssa, “Drag Me To Hell” kehotetaan biisin nimessä. Biisi alkaa italiankielisellä puheosuudella, jonka jälkeen askeleet kohti helvettiä käyvät raskaammiksi pitkin matkaa, kunnes biisi loppuu yllättäen ja jättää kuulijansa hieman typertyneeksi, malliin “mitä tässä oikein tapahtui”.
Toinen biisi “Nightfall” ei onnistu oikein herättämään huomiota, mutta kolmannessa biisissä huomion varastaa intro, joka aiheuttaa samankaltaisuuksien tiedostamattoman etsimisen pitkin biisiä. Intro nimittäin kuulostaa erehdyttävässä määrin System Of A Downin “Chop Suey!” -biisiltä. Biisin mittaan ilmenee muitakin jännittäviä mielleyhtymiä, kun bändin vokalisti Francesco Amerise kuulostaa hetkittäin aivan Ville Laihialalta. Laihialan äänen voisi kyllä jättää Laihialalle itselleen, koska Amerisella on selvästi rahkeita monipuolisempaankin äänenkäyttöön. Enempää yhtäläisyyksiä siihen “Chop Suey!”:hun en kyllä onnistunut havaitsemaan, vaikka lopulta yritin jo tietoisestikin.
Levyn nimikkobiisi “Into The Abyss” on sävellykseltään ja tunnelmaltaan kovin samankaltainen kuin avausbiisi “Drag Me To Hell”. Tämä sinänsä ei yllätä, kun biiseissä on näin yhtenevät teemat. Voisin oikeastaan biisien tunnelmat tiivistää sanoihin “Päin Helvettiä mennään!” “Into The Abyssia” edeltävä “The Tunnel” jää myös jokseenkin vähäiselle huomiolle.
Puhtaita vokaaleja levyn puolesta välistä löytyvän “Glass Eyed Childin” tyyliin odottaisi levyllä kuultavan enemmänkin. Biisi on muutenkin Eternal Tears Of Sorrow -henkisyydessään allekirjoittaneen mieleen. Melodisuutta ja brutaaliutta sekä sävellyksissä että lyriikoissa yhdistelevä biisi on kaikessa vaihtelevuudessaan ehkä levyn vakuuttavinta antia. Samankaltaista tunnelmaa tarjoilee myös levyn toiseksi viimeinen biisi “My Crown”, jossa säkeistöjen surumielisyyden vastapainona kertosäe on tummanpuhuvuudessaan jopa väkivaltainen.
Kokonaisuudessaan levy on varsin kelvollinen suoritus debyytiksi, vaikka pientä keskeneräisyyttä ja omaperäisyyden puutetta onkin havaittavissa. Bändi on kuitenkin varsin kiinnostava tuttavuus, ainakin jos nauttii metallistaan hienoisen synkkyyden ja melodisuuden sekoitelmana.
Mainos päättyy
7 / 10
Kappalelista:
1. Drag Me To Hell
2. Nightfall
3. Silent Through The Screaming Crowd
4. The Tunnel
5. Into The Abyss
6. Glass Eyed Child
7. Grinding Dreams
8. Strength From My Wounds
9. My Crown
10. Ab Aeterno (outro)
Kirjoittanut: Nina Hurme