Lahtelaista, totta kai! – arvostelussa Endless Chainin ”Nothingness”
Tänään julkaistava Endless Chainin ”Nothingness” on lahtelaisen, melankolista doom- ja goottimetallia soittavan yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Joku oli kuvaillut musiikkigenreä nimellä melodic power doom, joka lienee melko lähellä totuutta, jos powerista ei haeta nyt pelkkiä tuplabasaritykytyksiä.
Bändin musiikissa yhdistyvät synkkä pohjoismainen tunnelma sekä melodisen death metalin, alternative metalin ja doomin elementtejä. Sanoituksissa yhtye käsittelee tunnepitoisia teemoja kuten yksinäisyyttä, haavoittuvuutta, sisäisiä ristiriitoja sekä valon ja pimeyden välistä taistelua. Eli varsin perinteistä kuvastoa ja sanastoa metallibändiksi.
https://endlesschainofficial.bandcamp.com/music
Aikaisemmat albumit
Endless Chainin historia ulottuu kymmenen vuoden päähän, jolloin otettiin ensitahteja. Tuolloin vielä pinnan alla kytenyttä liekkiä pidettiin yllä sillä idealla, että ”miksi soittaa vain covereita, kun voisi vetää omiakin ralleja”. Hyväksyn idean osa-aikaisena muusikkona itse täysin, koska maailmanloppu ei tule pamahduksella, vaan se tulee niillä iänikuisilla ”suuren yleisön karaoke- ja bilebändiveisuilla”, jotka saavat sielun hiipumaan nopeammin kun ehtii sanoa ”Viking Linen romanialaiset bilebändit”.
Bändin vuonna 2021 ilmestyneellä ensialbumilla ”Forthcoming Past” yhdistettiin melodista death metalia tunnelmallisiin ja tunnepitoisiin elementteihin, mikä loi tumman mutta melodisen soundin. Myös vierailevia artisteja käytettiin kuten muun muassa Waltarista ja Kreatorista tuttua Sami Yli-Sirniötä.
Debyyttialbumin julkaisun jälkeen yhtye ryhtyi välittömästi työstämään uutta materiaalia. Toisen albumin esituotanto alkoi jo ennen kuin debyyttialbumi oli edes kokonaan julkaistu. Vuoden 2024 kakkosalbumi ”Agony” alkoi jo olla nykyisen soundin mukaista menoa. Uuden levyn biisejä oli työstetty jo ”Agonyn” ilmestymisen aikoihin, joten laakereilla ei ole levätty yhtyeen pääasiallisen biisintekijän Timo Mölsän mukaan.
Kokoonpanossa vaikuttavat Ville Hovi (puhtaat laulut), Aki Salonen (“likaiset” laulut), Timo Mölsä (kitara), Aleksanteri Kuosa (kitara ja basso) ja Samuli Mikkonen (rummut). Kyse ei ole mistään eilisen Teerenpelin (Lahti-sisäpiirivitsi, sori siitä) pojista, sillä esimerkiksi Mikkonen tunnetaan varmasti paremmin Korpiklaanin rumpalina, Kuosa on tuottanut ja äänittänyt muun muassa Waltaria ja Before the Dawnia, ja Hovin historiasta löytyy esimerkiksi Blackstar Halo ja Kill the Romance, jos menee 2000-luvun alkupuolelle metallin kuuntelussaan. Ja miksei menisi! Kokenut sakki pelaa tällä albumilla yhteen oikein hyvin, eikä vierailijoita kuulla, koska luotto omaan tekemiseen on entistä vahvempaa.
Uusi albumi
Bändi on hionut konseptiaan ”Nothingnessillä” entistä parempaan kuntoon. Jos soundista pitäisi hakea vertailukohtia, tulee korviin vahvasti Swallow the Sunin, Charonin ja Paradise Lostin henkeä. Levyltä löytyy myös aavistus blastbeatia esimerkiksi ”Everything Fades” -biisin keskellä, joten kakkua koristellaan useilla erilaisilla elementeillä.
Albumi on varsin maistuva, ja sopivassa määrin rujoutta ja kauneutta on aina varsin mukavaa vaihtelua yksipuoliselle metallille, jota maailma on jo täynnä muutenkin. Bändi on löytänyt oikein maireita melodioita, ja huippukohtiakin löytyy huomattavasti edellistä levyä enemmän. Huippuja ovat muun muassa kappaleet ”Down” ja ”Save Me”, joiden tarttuvuus voisi saada radiokanavatkin ohjelmoimaan bändiä soittolistoilleen.
Kauniiksi lopuksi kuulemme vielä akustisen power balladin ”The Rain That Never Ends”, jossa lauletaan kauniin viulun säestämänä, kunnes vedetään kunnon nostatus loppuun.
”Hold me / These fears I see / Don’t let go / They won’t leave me / Show me / What life could be / The rain never ends / Sets us free”
Onko kyseessä Lahen paras bändi? – Ainakin käsillä lienee tämän vuoden paras albumi Lahesta. Hienoa työtä!
Biisilista:
- What Life Could Be
- Down
- Fade To Nothingness
- Save Me
- Forever Gone
- Everything Fades
- Hollow Line
- Into The Oblivion
- The Rain That Never Ends