”Lähtökohtana uusille biiseille oli akustisempi instrumentaatio: vähemmän voimametallia, enemmän folk rockia” – haastattelussa 25-vuotista uraansa juhlistava Heavy Metal Perse

Suomenkielisen hevin edelläkävijä Heavy Metal Perse sai alkunsa Kajaanissa vuosituhannen vaihteessa. Bändi on siis kuluvana vuonna tavoittanut 25-vuotisen uran merkkipaalun, ja tämän kunniaksi joulukuun alussa ilmestyi juhlalevy ”XXV”. Kaaoszinen kysymyksiin niin kuluneista vuosista, uudesta levystä kuin hieman tulevastakin vastailivat Matias Palm ja Heikki Romppainen.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitenkäs se vuosi 2025 on sujunut?

Heikki: Kiitos! Bändin puolesta huomionarvoista on ollut ainakin kesän Hellsinki-keikka, jota seurasi varhaisesta soittoajasta huolimatta täysi kentällinen festariväkeä, sekä nyt ilmestyvän juhlalevyn valmistelu julkaisuvalmiiksi. Hieno hetki Hellsingissä oli, kun suosittelin keikan jälkeen jäätelöaltaalla Voivodin Chewylle trooppiset hedelmät & kookos -jäätelöä.

Matias: Kiitos! Tänä vuonna olemme tainneet heittää vain yhden keikan, Helsinki Metal Festivalilla, ja se oli huikea kokemus. Teimme helposti yleisöennätyksemme tällä Helsingin festareista parhaimmalla ja oli mukavaa tavata festarikävijöitä keikan jälkeen. Vaikkei keikkaa ole tehty enempää, on vuosijuhlajulkaisumme pitänyt meitä kiireisenä.

25 vuotta musiikkia

HMP on tänä vuonna saavuttanut 25 vuoden merkkipaalun – mille tämä tuntuu? Miten summaisitte lyhyesti tähän astisen uran ja tuntuuko sille, että vuodet ovat vierineet nopeasti?

Matias: No jaa, eipä se sinänsä erikoiselta tunnu, tässähän on välillä vietetty hiljaiseloakin pitkiä pätkiä. Vuodet vierivät omalla painollaan ja HMP tulee siinä mukana – omalla painollaan mitään pakottamatta. Teemme asioita ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Esimerkiksi keikkaa olisi tarjolla enemmänkin, mutta muu elämä asettaa omat rajoituksensa, emmekä voi olla jatkuvasti tien päällä. Jo yhdenkin keikan säätäminen on oma projektinsa, että kaikkien aikataulut saadaan natsaamaan.

Heikki: Päivittäisessä toiminnassa se ei tunnu miltään, koska kaikki säätö keskittyy tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Mutta jos istahtaa asioikseen miettimään, niin onhan se hiton pitkä aika veivata, etenkin samalla kokoonpanolla ja alati uutta etsien. Vaikka joka viikko bändin historiassa ei olla täyttä laukkaa mentykään, niin ensimmäiseen neljännesvuosisataan mahtuu tosi paljon työntäyteistä pakerrusta, hermojen menetystä ja paljon naurua, sekä onnellisia luovan virtauksen hetkiä. Ja ehkä siitä on kaikkien muistojen ja unohdusten lisäksi jäänyt käteen jokunen hyvä biisi, ellei peräti kokonainen levykin.

Kertoisitteko hieman juuri ilmestyneestä juhlalevystä – siellä kuullaan teistä hieman uudenlaista puolta?

Heikki: Levyllä on A-puolisko täysin ennen kuulemattomia biisejä ja B-puolella jokunen keikkataltiointi ja pari uutta miksausta. Lähtökohtana uusille biiseille oli akustisempi instrumentaatio: vähemmän voimametallia, enemmän folk rockia. Tavallaan tuo rustiikkisempi piirre on ollut osana bändiä jo vuosia, mutta se ei ole ollut aiemmin näin selvästi näkysällä, eli kuultavissa. Jo ensimmäisen HMP-levyn aikaan jutusteltiin, että olisi kiva tehdä joskus akustinen EP-levy. Täysin akustinenhan tämä ei tosin ole. Esim. rummutuksen puolesta tulokulma oli enemmänkin ”What would Ringo do?”, kuin ”What would Clive Burr do?”

Matias: No juu, siellä on nyt muutama uusi biisi mukana, jotka ovat tuollaista akustispainotteista menoa. Olemmehan toki pari akustista biisiä aiemminkin julkaisseet, mutta esim. viime levyltä ”Jumalia paossa” sellainen puuttui, joten päätimme, että tehdäänpä ihan akustinen EP juhlavuoden kunniaksi ja mukaan äänitettiin myös Jethro Tull -coveri, joka sekin osuu poljennoltaan samaan henkeen. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä on meidän Jethro Tull -EP:mme. Tai no, sanotaanpa vaikka, että levy koostuu kahdesta EP:stä: A-puoli on tämä akustispainotteinen studiojulkaisu ja B-puoli sisältää 3 livebiisiä ja sitten ”Aikakirjat”-levyltä 2 biisiä, jotka studioinsinöörimme Eero Kaukomies miksaili uusiksi. Nyt ne pari vanhaa biisiä ovat soundimaailmaltaan lähempänä ”Jumalia paossa” -tuotantoa.

Miten juhla-albumi syntyi

Materiaalia syntyi biisipajassa ja pelimannihenkeen, kertokaa tästä lisää? Entä miten levykokonaisuus muodostui juuri tällaiseksi?

Matias: No siis kokoonnuttiin Leikkaisen Juhan ranchille saunomaan ja otettiin akustiset kitarat ja lyömäsoittimet mukaan. Biisi-ideoita sitten työstettiin tämän yhden illan aikana lopulliseen muotoonsa. Nämä livekipaleet ja pari uudelleen miksattua biisiä tulivat mukaan eräänlaiseksi bonukseksi. Koska esim. vinyylilevyn painaminen on melko kallista puuhaa, niin ajattelimme, että näiden uusien äänitysten lisäksi on mukava saada mukaan jotain extraa, koska levyä kuitenkin myytäisiin samalla hinnalla, oli siinä sitten 4 tai 9 biisiä. On suuri haaste pitää levyjen hinnat maltillisena nykyään kun kaikki kustannukset ovat karanneet pilviin. Enää ei ole edes erikoista, että uusi LP maksaa 50 euroa – ja siihen emme halua lähteä mukaan.

Heikki: Marginaalimuusikkona oleminen tarkoittaa yleensä sitä, että bändihommia pusketaan leipätöiden ja kotiarjen keskeltä – mikä on kyllä hieno tapa olla ja elää, mutta aikaa luovalle työlle pitää joskus vaan raivata tavallista soittotreeniä enemmän. Me ollaan aiemminkin saatu levysuunnitelmia edistettyä kokoontumalla biisipajoihin, ja tällä kertaa tämä tapahtui Leikkaisen tiluksilla. Levyn luonteesta johtuen siellä ei painettu vahvarit punaisena ja ohmin lakia uhmaten, vaan hiljaisemmin sovitellen ja keskustellen.

Sellainen The Band -henkinen meininki kiehtoo, jossa joka soittaja saattaa tarttua vähän mihin vain soittimeen, ja välillä siellä olikin esimerkiksi kitarat kädessä kaikilla. Lelu myös kaivoi esiin antiikkisen kosketinsoittimensa. Jokainen toi sävellysideoita ja soittajanakin sai etsiä uusia kulmia HMP-musiikkiin. Esimerkiksi ”Suuri ratas” -biisi sai innoitusta mainitulta The Bandilta siinä, että säkeistössä soitetaan ylösalaisin käännetyn virvelirummun mattoa, idea on napattu ko. yhtyeen ”I Shall Be Released” -kappaleesta.

Rakenteeltaan vähän samanlainen levy kuin tämä meidän on esimerkiksi Skycladin ”Tracks from the Wilderness” -mini, jossa on uusia biisejä, cover, sekä keikkanauhoituksia.

Mukana on cover-biisi Jethro Tullilta – miten päädyitte juuri ”Acres Wildiin”?

Matias: Tämä kappale oli ensimmäisiä Tull-biisejä, joista itse kovasti innostuin ja sen coveroiminen on ollut mielessä pidempäänkin. Nyt se onneksi saatiin aikaan.

Heikki: Muistan, kun kuuntelin sitä kouluikäisenä kasetilta ja ihastelin biisin rytmiikkaa. Oli hieno hetki saada biisi yhteissoitossa rullaamaan.

25 vuotta on pitkä aika ja teiltä on varmasti haastatteluissa kysytty jos jonkinlaista. Mikä olisi sellainen kysymys, johon olette aina halunneet vastata, ja luonnollisesti myös se vastaus?

Kuinka paljon Leikkaisen Juha treenaa päivässä? (Vastausta emme tiedä itsekään.)

Pieni kurkistus tulevaan

Levynjulkkarikeikat ovat tammikuun alussa niin Tavastialla, kuin Lutakossakin, mutta mitä muuta tulevaisuus pitänee sisällään?

Heikki: Kiehtovia keikkatarjouksia oli ensi kesällekin, mutta päätimme seuraavaksi keskittyä uuden materiaalin kirjoittamiseen – ellei jotain aivan erityislaatuista satu kohdalle. Tuntuu, että jengi on usein vailla uutta materiaalia, ja kun sitä julkaistaan, biisejä on aina liian vähän, haha. No mitään asiakaspalvelutyötä tämä ei ole, tai ainakaan me emme ole kovin asiakaspalveluhenkinen bändi, mutta kun taas päästään rauhoittumaan tekemisen ääreen, niin eiköhän kohta ala hahmottua seuraavat levytykset.

Matias: Tulevaisuudesta ei sen suurempaa suunnitelmaa ole kuin, että kirjoitamme toki aina lisää uutta materiaalia ja jossain vaiheessa varmasti 4. täyspitkä studioalbumi olisi tehtävä. HMP-maailmassa tosin sille ei tarkkaa aikataulua voi asettaa vielä tässä vaiheessa.

Kuvailkaa bändiä kolmella sanalla?

Heavy, Metal, Sinänsä (per se).

Paljon kiitoksia vastauksista ja ajastanne! Olisiko näin loppuun vielä terveisiä lukijoille tai muita loppusanoja?

Heikki: ”Heitä hiiteen tämä tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa”, kirjoitti Aleksis Kivi Nummisuutareissa. Tältä pohjalta mekin jatkamme. Terveisiä kaikille!

Matias: Terveiset lukijoille ja kiitoksia!

Kokoonpano:
Matias Palm – laulu, kitara ja mandoliini
Juha Leikkainen – kitara ja koskettimet
Harri Leinonen – basso
Heikki Romppainen – rummut ja lyömäsoittimet

XXV-albumin julkkareita juhlitaan Helsingin Tavastialla 9. tammikuuta, sekä Jyväskylän Lutakossa 10. tammikuuta.

Seuraa yhtyettä näistä linkeistä: Facebook, viralliset nettisivut, Bandcamp