Laimea Zemial, huikea Curse Upon A Prayer ja raivoava Acheron – Steelfest-raportti osa 3/3

Kuten kaikki kiva aikanaan, myös Steelfest 2025 oli tullut päätökseen. Ensimmäisenä festivaalipäivänä Aura Noir pisti parastaan ja toisena päivänä saatiin todistaa Archgoatin ja Mispyrgmingin aggresiivisia vetoja. Tänään tiedossa olisi ainakin Curse Upon A Prayerin esiintyminen ja erikoiskeikka Acheronilta. Muuten viimeisen päivän artistikattaus ei valitettavasti ainakaan ensi alkuun vaikuttanut kovin houkuttelevalta, mutta ehkä mieli tässä vielä muuttuu keikkoja seuraillessa. 

Lauantaipäivä alkoi harmaana ja vähän jopa sateisenakin. Ihmisiä tuntui olevan hitusen vähemmän kuin mitä torstaina tai perjantaina, mikä lyhyen ihmisen näkökulmasta oli ihan mukava, kun mahdollisuudet nähdä lavalle asti kasvoivat. Lieneekö syynä tähän ihmiskatoon tuntemattomat bändit, huono sää tai samaan aikaan käynnissä olevat Euroviisut. 

Viimeinen Steelfest 2025 päivä käynnistettiin Poltergeistin avustuksella, kun vuonna 2023 perustettu amerikkalainen yhtye tarjosi meille paranormaalia black metalia. Kyseessä on siis yhden miehen bändi, joka pisti kyllä yllättävän hyvän esityksen pystyyn vähäisestä yleisömäärästä huolimatta. Ja jos ei muuta, niin ainakin unihiekan jyväset hävisi silmistä tätä paranormaalia meteliä kuunnellessa! 

Ulkolavan viimeisen päivän puolestaan avasi varsin pitkän uran tehnyt Flame, joka ei esityksellään armoa yleisölle antanut. Yhtyeen toimittama vauhdikas black/thrash metal veti vertoja jopa Urnin torstain vedolle. Kettingin ja luotivöin koristeltu Flame houkutteli jo selkeästi enemmän katsojia lavan ääreen kuin sisällä paranormaaleja ääniä pitänyt Poltergeist. 

Yksi päivän odotetuimmista, ellei jopa ainakin omalla kohdallani odotetuin, bändi oli ehdottomasti Curse Upon A Prayer. Tämän Torniosta asti tulevan black metal -bändin ura on selkeästi ollut viime vuosina varsin nousujohteinen. Yhtye julkaisi viime vuoden lopussa neljännen pitkäsoittonsa “The Worship: Orthoprax Satanismin”, jolta päästiin kuulemaan liveversiot “Black Venus Eroticasta” ja “A Heav’n Of Hellistä” – ja jumankauta kun soivat upeasti! Curse Upon A Prayer muutenkin oli aivan huikea livenä ja yhtyeen livepresenssi hipoi jopa eilen esiintyneen Misþyrmingin energiaa. Täydellisyyttä hipova keikka meni kyllä heittämällä tämän festareiden kovimpiin suorituksiin.

Etelä-Amerikkaa edustamassa The Laws Kill Destroyn ohella oli myös Kolumbian oma death metal -legenda Masacre. Kuten varmasti arvata saattaa, festareiden latinovieraat olivat innoissaan tästä bändistä. Lavalla huitova laulaja Alex Okendo onnistui myös huudattamaan biisin sanoja yleisössä – tai ainakin eturivissä. Masacre kuitenkin tarjosi ihan perus dödiskeikan, joka varmasti lämmitti old school death metallin ystävien sydämiä.

Steelfestin sisälavalla nähtiin jo toistamiseen Severoth, kun herra tällä kertaa esiintyi Morok-yhtyeensä kanssa. Kun eilen saatiin kuulla Severothin suuria kauniita äänimaisemia, niin tällä kertaa keskityttiiin kunnon raakaan black metalliin. Morok suoritti lähes yhtä kunniallisen keikan kuin Severoth. Lauluosuudet olivat Morokin rivissä paljon monipuolisempia ja ambient-puolta oli korvattu enemmän riffeillä. “Where the night…” -kappale livenä oli kuin hunajaa korville.

Saksan lahja black metalille Baxaxaxa saapui esittämään meille hieman spiritualistista black metallia. Yhtye on perustettu vuonna 1992, mutta lähes heti perustamisen jälkeen se kuopattiin, kunnes taas vuonna 2017 yhtye kaivettiin haudastaan ylös. Baxaxaxan soundi on kuitenkin jäänyt vuoteen 1992, mikä tälle yhtyeelle kyllä mielestäni sopi. Tarjolla oli hitaamman puoleista ja yksinkertaista paholaisen julistusta, joka oli varsin viihdyttävää. Lavallakin oli krusifiksi teipattu pakkausteipillä mikkiständiin kiinni väärinpäin. Tämä jos mikä on ehtaa black metallia!

Absun kanssa perjantain festivaalipäivän päättänyt Zemial veti huikean keikan, joten luonnollisesti odotukset myös Zemialin oman keikan osalta olivat korkealla. Valitettavasti keikka alkoi varsin tahmeasti, eikä yleisö (eturiviä lukuunottamatta) ollut juurikaan mukana. Vasta kun Absun Proscriptor McGovern saapui keikan loppupuolella lavalle, Zemial löysi jostain uutta energiaa. Ilman McGovernin huikeaa lavaesiintymistä Zemialin keikka olisi jäänyt todella laihaksi.  

Jenkeistä saapunut Imprecation veti Steelfestissä ainoan keikkansa koko Pohjois-Euroopassa, kun yhtyeen Diabolus Unguibus In Europa -kiertueen päätepysäkki oli Steelfest. Käsittääkseni kyseessä oli myös samalla tämän yhtyeen ensimmäinen Euroopan kiertue, jonka puitteissa yhtye on ollut promoamassa huhtikuussa julkaistua “Vomitum Tempestas” -EP:tä yhdessä jo aikaisemmin ulkolavalla pauhanneen Baxaxaxan kanssa. Saatanallista death metallia välittänyt Imprecation tarjosi erittäin brutaalin keikan, ja jopa tuplabasaritkin kuulostivat poljettaessaan siltä, että ne örisevät vihaisesti. Eipä tähän ole muuta lisättävää. 

Lauantaina ennen porttien aukeamista tuli tieto, että Mortiis on joutunut perumaan Steelfestiin keikkansa – kiitos lentokentällä kadonneiden tavaroiden. Mortiis-fanien puolesta harmitti, mutta toisaalta olin myös helpottunut, kun itselleni Mortiis ei oikein uppoa. Tilalle onneksi saatiin nopealla aikataululla Ritualhammer, joka tarjosi perinteistä black metallia. Edellisen puuduttavan Zemialin sisäkeikan jälkeen Ritualhammer toi selkeästi enemmän energiaa yleisöön, eivätkä muuten väsyneet jalat hirveästi haitanneet tällä keikalla! 

Viimeksi vuoden 2022 Steelfestissä esiintyny Osculum Infame veti myös eksklusiivisen setin tämän vuoden festareilla. Tällä keikalla oli nimittäin mukana yhtyeen alkuperäinen laulaja Vlad Drakul, joka nosti Osculum Infamen esityksen täysin uudelle tasolle. En usko, että tämän Ranskasta tulleen vahvistuksen veto olisi ollut niin upea ilman Drakulia, joka uskomattomalla lavakarismallaan jätti varjoonsa kaapuun pukeutuneen Deviant Von Blakkin. Harmituksen aihetta aiheutti soittoaika, sillä keikka tuntui olevan jo ohi ennen kuin se mielestäni ehti edes kunnolla alkaakaan. Tästä olisi voinut nauttia kevyesti yli tunnin verran. 

Ennen festareiden päättävää The Laws Kill Destroyta sisälavalla kuultiin vielä amerikkalaista black metallia, kun Ixitrhan luotsaaman Demoncy käskytti festarikansaa. Osculum Infamen uskomattoman keikan jälkeen Demoncyn keikka jäi vähän kädenlämpöiseksi. Riffit kyllä lähtivät ja Ixitrhan ääni hohkasi pahuutta, mutta esitys jäi vain ihan OK -tasolle. Ei se mikään huono esitys ollut, muttei myöskään maata järisyttävä kokonaisuus. 

Ulkolavan viimeisenä esiintyjänä nähtiin amerikkalainen Acheron, joka julisti saatanallisen mustan metallin sanomaa Hyvinkään illassa. Acheronin piti alunperin lopettaa uransa vuonna 2019, kun Turussa järjestetty Turku Saatanalle VII -festarin keikka piti olla yhtyeen viimeinen. Lennot oli kuitenkin peruttu, ja myöhemmin yhtye tulikin toisiin aatoksiin. Oikeastaan ihan hyvä että jatkavat vielä, sillä Steelfestin keikka oli uskomattoman huikea. Acheronin “Rites of the black mass and anti-god, anti-christ” -spesiaalisetti oli kokonaisuudessaan äärimmäisen upeaa kuunneltavaa. Vaikka olikin pieniä teknisiä ongelmia, päästiin niistä kunnialla yli ja show jatkui entistä jykevämpänä. Tätä spektaakkelia oli aivan sairaan siistiä päästä todistamaan! (Tia)

Festarien viimeiseksi esiintyjäksi oli kiinnitetty brasilialainen The Laws Kill Destroy, joka esittäisi Sarcofagon materiaalia. Basson varressa luuti itse Gerald ”Incubus” Minelli, joka oli 80-luvun puolivälissä perustamassa Sarcofagoa ja soitti bändissä läpi sen uran. Wagner Antichristin työskennellessä professorina yliopistolla, tämä versio lienee lähimpänä Sarcofagoa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Varttia yli puolen yön intronauha lähti pyörimään ja viimein selviäisi, onko kyseessä coverbändi vai jotain suurempaa. Pakko harmi kyllä myöntää, että melkoinen coverbändifiilis tästä tuli. Vokalisti Pedro Nicolsky piti biisien välissä jatkuvasti pitkiä sisällöttömiä spiikkejä, jotka olisi voinut karsia kaikki pois. Luotivyöt ja niitit loistivat myös poissaolollaan ja näkymä lavalla oli melko pliisu. Biisit kulkivat ihan hyvin, mutta yleisvaikutelma jäi kädenlämpöiseksi niin monen hyvän keikan jälkeen. Oli tuo kuitenkin kiva nähdä kertaalleen, toiste en välttämättä menisi. Jospa Wagner Antichrist joskus kyllästyisi kauluspaitaduuneihin ja kasaisi Sarcofagon vielä kertaalleen. Noh, se on toiveajattelua ja siihen asti on tyytyminen The Laws Kill Destroyhyn. (Otto)

Steelfest vuosimallia 2025 oli jälleen hyvin järjestetty, eikä moittimisen varaa juurikaan löytynyt. Sää olisi tietysti voinut olla parempi, mutta siihen eivät festivaalinjärjestäjät voi vaikuttaa. Ruokakojut olivat jotakuinkin pysyneet samoina kuin edellisvuonna, mutta mihin sitä hyvää vaihtamaan. Henkilökunta oli myös jälleen todella ystävällistä, ja lauantaipäivän kohokohtana olikin ulkolavan järjestysmieheltä saatu Muumi-tikkari. Tämän vuoden Steelfestistä tarttui itselleni mukaan monia uusia yhtyeitä, joita tulen aivan varmasti myöhemmin fiilistelemään. Kiitos paljon Steelfest, ensi vuonna nähdään taas! 

Teksti: Tia Salmela ja Otto Kankainen

Kuvat: Siavash Aryanfard