Laiva on lastattu hevareilla: MeriHelvetti Baltic Princessillä 15.-16.4.2023
Saapuessamme Turun satamaan aurinkoisena lauantaina alkoi meininki heti synkkenemään rullaportaiden vietyä meidät laivan odotusaulaan. Metallinmustaa väkeä odotti kuumassa akvaarionkaltaisessa aulassa laivaan pääsyä. Ensimmäiset riemunhuudot irtosivat osasta porukkaa, kun ovet hevipaattiin avattiin. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei tästä tullut perinteistä ruotsinlaivareissua. MeriHelvetin järjesti Nem Agency, joka on esimerkiksi Tampereella järjestettävän Saarihelvetti-festivaalin taustalla.
Risteilyllä oli koko ajan ikään kuin festaritunnelma: keikoille pääsi melkein milloin vaan ja heti kun hytistä kömpi käytävälle, vaelsi metallikansaa kuka mitäkin etsien. Ensimmäinen isompi yllätys oli, että laivan tax freestä sai ostaa illalla joko yhden pullon viiniä tai kuusi kappaletta mietoja. Useampi hevipää oli tästä ihmeissään ja käytännöstä tiedustellesani henkilökunta valaisia tämän johtuvan pahoista käytöshäiriöistä laivalla. Ihanko totta joku on ollut joskus päissään laivalla. Noh, oli sitten kapitalistin salajuoni tai yritys siistiä toimintaa laivalla, otimme purkit kainaloon ja painuimme hyttiin lämmittelemään ensimmäistä laivakeikkaa varten.
Illan avaajaksi ei onneksi ollut mitään vihoviimeistä paattihumppaa tai coverbändejä tarjolla, vaan maailman ainoa (?) surmacorea soittava yhtye Rytmihäiriö. Rytmis aloitti varsin aikaisin, samaan aikaan kun Matti Rönkä alkaa lukemaan uutisia ykkösellä. Yleisöä oli saapunut runsain mitoin, kuten oikeastaan jokaiselle keikalle koko risteilyn aikana. Gambinaa juotiin, surmailtiin lyyrisellä tasolla ja puhuteltiin alakerran valtiasta.
Mainos päättyy
Kävin mielenkiinnosta katsastamassa Finntrollin Heikki Saaren rumpuklinikkaa, vaikken rumpali itse olekaan. Metallirumputyöskentelyn seuraamisen jälkeen painelimme pitkin laivaa hyttibileitä ja uusia tuttavuuksia etsien, kunnes oli aika mennä katsomaan suippokorvaisia peikkoja eli Finntrollin keikkaa. Ja voi pojat, kyllä ruotsiksi esiintyvä trollisakki saikin yleisöön liikettä. Ajoittain keikalla näytti olevan koko tanssilattian kokoinen pitti pystyssä, jonne allekirjoittanutkin innostui tanssimaan. Fintrollin keikka oli itselleni koko reissun parasta antia ja itseasiassa näin samalla bändin ensimmäisen kerran livenä. Menen ruotsin oppitunnille toistekin!
Keikkojen soundit eivät olleet useinkaan parhaat mahdolliset. Tuntui että soittimet puuroutuivat välillä pahastikin. Starlight-baari ei kaiketi ole otollisin tila järjestää metallikeikkoja.
Bloodred Hourglass ja Turmion Kätilöt tuli katseltua etäämmältä, hyvin tuntui heilläkin soitto kulkevan ja yleisö olevan menossa mukana. Sunnuntaina klo 13.30 soittanut Fear of Domination hoiti rapelipäivän ensimmäisen soittoslotin hyvin epäkiitollisesta soittoajasta huolimatta. Ruotsalainen In Mourning meni ohi, koska laivabuffetti vaati veronsa ruokakooman muodossa. Muuta ohjelmaa laivalla olivat soittoklinikat, meet & greetit, hevikaraoke, trubaduurit ja magikoomikko. Oikein mukavaa, että tekemistä löytyy moneen lähtöön keikkojen lisäksi. Järjestelyt toimivat laivalla yleisesti ottaen kelvollisesti.
Ennen en tällaisella teemaristeilyllä ole ollutkaan. Kysyntää näyttäisi selvästi olevankin, sillä Suomessa on mahdollista käydä tällä hetkellä ainakin kolmella eri risteilyllä: Merihelvetti, Nordic Metal Cruise ja uusimpana tulokkaana ensimmäisen kerran syyskuussa 2023 seilaava Kaamos Metal Cruise. Jos siis risteilyt ja metallimusiikki tuntuvat omilta jutuilta, voi nämä yhdistää kätevästi tulevilla teemaristeilyillä.
