Lämminhenkinen ja rauhallinen juhlavuoden avaus – Festariraportti 20-vuotiaan Dark Riverin avauspäivältä

20 vuotta täyttänyt Dark River Festival kutsui jälleen metallinnälkäisen yleisön lämpimään syleilyynsä. Tämä 20 vuotta sitten paikallisilla demobändeillä startannut festivaali on jatkanut kehitystään ja maltillista kasvuaan kohti nimekkäitä ulkomaan vahvistuksia, unohtamatta kuitenkaan sitä, mistä kaikki on aikanaan lähtenyt, eli paikallisuutta. Persoonallinen ja lämminhenkinen festivaali Kotkan Honkalassa juhlittiin 8.-10.8.2024. Avauspäivänä festivaalin syke odotutti vielä kiihtymistään, kun toinen toistaan nimekkäämmät ja mielenkiintoisemmat artistit ottivat Dark Riverin päälavan haltuun näissä kesän päätöspippaloissa.

20-vuotista juhlavuottaan viettävä Dark River kunnioitti hienosti sitä mistä kaikki on aikoinaan lähtenyt, kun festivaalin aloituksesta vastasi monesti Dark Riverin lavalla nähty, Kotkassa perustettu Domination Black. Yhtyeen riveihin kuuluvaa Lauri Eerolaa voidaan pitää yhtenä merkittävänä henkilönä koko festivaalin olemassaololle. 20 vuotta sitten täysin tyhjästä kyhätyn festivaalin mittasuhteet oli aloitusvuotena kaukana tästä päivästä. Keikat pidettiin seurantalo Honkalan salissa, kun tätä nykyä festivaalialueella viimeiset vuodet lavoja on komeillut kaksin kappalein. Yksi asia oli kuitenkin nyt kuten silloinkin, sillä festivaaleilla nähtiin 20 vuotta sitten esiintymässä Domination Black, ja niin tapahtui festivaalin avauspäivänäkin.

Seuraavana avauspäivään oman soturimaisen henkäyksensä toi rovaniemeläinen Suotana. Yhtyeen keikkaa seuraamassa oli vielä kovin vähän yleisöä, mutta kaikki yleisössä olleet olivat sitäkin enemmän sydämet mukana yhtyeen musiikin tahdissa. Keikalla koettiin ennenkuulumattomia soundeja, kun yhtye esitti maailman ensiesityksenä tulevan sinkkunsa tulossa olevalta ”Ounas II” -albumilta. Yhtyeen vokalisti Tuomo Marttisen sanoin: ”Siivet ylös ja sarvet esiin!” – Tästä on hyvä jatkaa näitä kesän päätösjuhlia.

Dark Riverissä nähtiin tänäkin vuonna monia mielenkiintoisia ulkomaalaisia yhtyeitä. Torstaina mielenkiintoa herätteli juuri sopivalla tavalla tummanpuhuvaa mystiikkaa tarjoileva Gaerea. Yhtyeen keikkaa oli tullut seuraamaan niin vankkumattomia black metal -diggareita kuin uuden sukupolven metallikansaa, joka näytti, että metallimusiikille on tänäkin päivänä oma paikkansa nyt ja tulevaisuudessa. Tämä portugalilainen metalliyhtye uhkui innokkuutta paluustaan takaisin Suomeen, joka heijastui kiinnipitelemättömänä innokkuutena yleisöön. Yhtyeen esiintyminen oli ajoittain lähellä performanssitaidetta, kun liikehdintä lavalla oli rohkean häpeilemätöntä ja erilaista. Anonyymistä mystiikkaa yhtyeen ympärillä tuki verhotut kasvot ja tummat asut. Jäin vain miettimään, kuinka paljon enemmän yhtyeen esiintymisestä olisi saanut visuaalisesti vielä irti illan hämärtyessä. Yhtye onnistui kuitenkin uhkumaan aggressiivista voimaa tummanpuhuvasta kauneudesta ja ihmiskunnan kärsimyksistä ihan näin päivänvalossakin. Yleisömäärän noustessa illan mittaan nähtiin festivaalien ensimmäinen, vielä kovin sympaattinen, wall of death Gaerean tahtiin.

Itselleni henkilökohtaisesti ”Of Love, Lust and Human Nature” -kappaleen musiikkivideo on jäänyt mieleeni yhtenä suomalaisen musiikkivideohistorian mieleenpainuvimmista tuotoksista. Kauaa ei tätä kyseistä kappaletta tarvinnut odotella, kun kotimainen Kiuas otti Dark Riverin avauspäivänä päälavan haltuun. Tarttuvat melodiat ja minttiinsä hioutuneet kitarariffit jäävät yhtyeen keikasta päällimmäisenä mieleen. Tunnelma oli tihentymään päin, kun tämä veikeä yhtye laulatti jo nyt monipäistä yleisöä yhteiseen lauluun kappaleessa ”Across The Snows”.

Rauhalliseen tahtiin, yhden lavan taktiikalla, Dark Riverin avauspäivän päätti Children Of Bodom -kiipparistin Janne Wirmanin sooloprojektista alkunsa saanut Warmen. Wirman arvuutteli keikan tiimellyksessä yleisöltä, esiintyikö Children Of Bodom koskaan Kotkassa. ”Eipä ole tainnut esiintyä”, kuului vaimean epäilevästi yleisöstä. Tästä ei montaakaan tahtia tarvinnut laskea, kun tutut CoB-soundit raikasivat Honkalan hiihtostadionilla. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka muistaa pitkään melkein utopistisen häkellyttävinä hetkinä, jollaisia ei koskaan ajatellut kokevansa. Warmenin oman tuotannon lisäksi yleisöä hellittiin monella Children Of Bodom -rallilla. Etenkin ”Sixpounder”-kappaleen aikana yleisö sinkosi kuin tykin suusta kohti pittirinkiä iloiseen yhdessäoloon. Keikan kruunasi cover ”Somebody’s Watching Me” -kappaleesta, jolloin Alexi Laihon hengen läsnäolon pystyi aistimaan viileänä tuulen henkäyksenä auringon laskiessa, jääden odottamaan auringon nousua, joka tuo mukanaan uuden festivaalipäivän.

Kuvat: Sami Hinkkanen