”Läpimurtoalbumi?” –arviossa Luukas Ojan ”Mitä mä pelkään”

Joensuulaislähtöisen ja Helsingissä lopullisen muotonsa saaneen voimapop-yhtye Luukas Ojan kolmannesta albumista ”Mitä mä pelkään” -levystä voi povata vuoden läpimurtoalbumia kitaravetoisen, taudin varmuudella tarttuviin melodioihin perustuvan kitaravetoisen kotimaisen pop-musiikin saralla. Yhtyeen ominaissoundissa yhdistyy jytäkkä, kasarilta peräisin oleva roisi rockaus, häpeilemätön diskopoljento sekä melodramaattisempi syvempien vesien pop.

Ensin kuitenkin ne nurjan puolen jutut. Albumin avauskolmikko ”Oon väärässä”, ”Koko kansa” ja ”Paras ilta pitkään aikaan” ovat allekirjoittaneen korvaan alkukierroksilla jopa liian imeliä. Lisäksi sanoituksissa esiintyvät kuvaukset frendiporukan illanvieton jälkeisine autuaine onnellisuuden tunteineen ja maistereiksi valmistumisen arkipäiväisyyden kuvauksineen tuovat suuhun lievää elitististä hipsteripaskan makua ja aivan turhaan. Välillä taas mennään sävellyksellisesti niin likeltä PMMP:n, Nylon Beatin, Scandinavian Music Groupin tai vaikkapa ruotsin voimapoppikone The Soundsin aikanaan hyödyntämiä rytmisiä ja melodisia jippoja, että välistä koko homman mielekkyyttä alkaa pohtimaan. Kieltäminen ei tokikaan käy sitä, etteikö juuri kyseisenlaisista aineksista radiokanavilla kestorotaatiossa soivat biisit ole juurikin tehty. Silti yhtyeelle, joka osaa aidosti luoda omannäköistään musiikkia, laina on aina laina. Kuitenkin, mitä useampia kierroksia tälle kaikelle uhraa aikaa, epäkohtien ärsyttävyyskerroin alkaa hiljalleen hälventyä.

Luukas Ojan omimmat vahvuusalueet piilevät kuitenkin syvempien vesien melankolisemmissa, syvissä vesissä kuplivan tunnelmoinnin ja ärhäkämmällä intensiteetillä kitaroivan voimapopin osa-alueilla. Mukana albumilla on kourallinen loistobiisejä, joista voi vaivatta povata jopa kestohittejä, jos vain olosuhteet ja tähtimerkit ovat Luukas Ojan suhteen kohdallaan. Parhaimmillaan yhtye tavoittaa jopa niitä musiikillisen maagisia taajuuksia, jotka nostivat Coldplayn vuosituhannen alkumetreillä maailmanluokan suosioon. Tästä ”Sinä syksynä” on erinomainen esimerkki. On myös varsin helppo kuvitella kotimaisen festarijengin bailaavan albumin laatuteosten mukana. Esimerkiksi ”Maailman kaunein ihminen”, ”Surulaulut soi” ja ”Sanomatta selvää” ovat takuuvarmoja live-hittejä.

Siinä missä Luukas Oja onnistui kolkuttelemaan menestyksen ovia jo kahdella aiemmalla albumillaan ”Väritetty todellisuus” (2020) ja ”Lähdinkö liian varhain” (2022), ”Mitä mä pelkään” nostaa yhtyeen seuraavalle levelille. Kyseessä on selkeästi yhtyeen monipuolisin ja tasapainoisin kokonaisuus. Ensi kerralla kun vielä mukaan saadaan ripaus omaperäisyyttä, niin on suuri vaara, että täysiä pojoja alkaa tippumaan. Biisien tekohan on yhtyeellä jo hallussa paremmin kuin hyvin.