Läpimurtoalbumien vuosi: Nämä albumit täyttävät tänä vuonna 50 vuotta
On taas tullut aika kauhistella, kuinka nopeasti aika on kulunut. Tässä kriisin keskellä voidaan samalla myös katsastaa, mitkä albumit juhlivat tänä vuonna pyöreitä. Ensimmäisenä ovat vuorossa albumit, jotka täyttävät tänä vuonna 50 vuotta:
1. Aerosmith – “Toys In The Attic”
Aerosmith otti kolmannella albumillaan “Toys In The Atticilla” suuren askeleen kohti maailmanvalloitusta. Yhtyeen jäsenet olivat kehittyneet paremmiksi soittajiksi, ja itsevarmuutta löytyi entistäkin enemmän. Tuottajaksi valikoitui edellisenkin albumin, “Get Your Wingsin” tuottanut Jack Douglas. “Toys in the Attic” tarjosi monia uskomattomia Aerosmith-ralleja, kuten “Sweet Emotion” ja “Walk This Way”, joista jälkimmäisestä julkaistiin myöhemmin uusi versio yhdessä Run-D.M.C.:n kanssa.
2. Queen – “A Night At The Opera”
“Bohemian Rhapsody” – tarvitseeko enempää sanoa? No lisätään tähän vielä sen verran, että tämä Queenin neljäs albumi nosti yhtyeen koko maailman tietoisuuteen. “A Night At The Opera” yhdistelee saumattomasti erikoisia elementtejä rujoon rokkiin. Jos joku albumi on ansainnut mestariteos-statuksen, niin se on tämä!
3. Alice Cooper – “Welcome to My Nightmare”
“Welcome to My Nightmarea” on tituleerattu kauhurokin kuninkaan Alice Cooperin ensimmäiseksi sooloalbumiksi. Steven-nimisen lapsen painajaisesta kertova konseptialbumi sisältää uskomattomia Alice Cooper -klassikoita, kuten sen nimikappale sekä “Only Women Bleed”, joka on Dick Wagnerin The Frost -yhtyeelle säveltämä balladi. Vuonna 2011 Alice Cooper julkaisi jatko-osan nimeltään “Welcome 2 My Nightmare”, joka kasasi yhteen sekä “Welcome to My Nightmarella” soittaneita muusikoita että alkuperäisen Alice Cooper Bandin jäseniä.
4. Bruce Springsteen – “Born To Run”
Kolmas kerta toden sanoo -sanonta pitää paikkansa ainakin Bruce Springsteenin kohdalla. “Pomolla” oli takanaan kaksi pitkäsoittoa, joilla ura ei oikein tahtonut lähteä kunnolla käyntiin. Kuitenkin kolmas pitkäsoitto “Born To Run” oli se, joka teki Springsteenistä tähden. “Born To Run” tarjosi uskomattomia kappaleita, kuten “Born to Run”, “Thunder Road” ja “Backstreets”. Pate Mustajärvi on tehnyt “Born to Run” -kappaleesta suomenkielisen cover-version “Synnyimme Lähtemään”.
5. Ritchie Blackmore’s Rainbow – “Ritchie Blackmore’s Rainbow”
Yksi rockhistorian legendaarisimmista kitarataitureista, Ritchie Blackmore, yritti tarjota Deep Purplen vuonna 1974 julkaistulle “Stormbringer”-albumille cover-versiota Qatermassin “Black Sheep of the Familystä”, mutta loppubändi tyrmäsi idean toteamalla, ettei Deep Purple soita covereita. Blackmore lopulta äänitti kappaleen Deep Purplen lämmittelybändinä toimineen Elfin jäsenten kanssa ensin singlenä, ja lopulta single eskaloitui albumiksi, jonka piti olla Blackmoren sooloalbumi. “Ritchie Blackmore’s Rainbow” -albumin julkaisun jälkeen Blackmore laittoi loput muusikot – lahjakasta Ronnie James Dioa lukuun ottamatta – vaihtoon sillä verukkeella, että kyseiset henkilöt eivät olleet valmiita soittamaan isoilla lavoilla. Tästä varsin diivamaisesta taustastaan huolimatta Rainbow’n debyyttialbumi “Ritchie Blackmore’s Rainbow” sisältää jopa klassikko-tittelin arvoisia kappaleita, kuten “Man on the Silver Mountain” ja “Catch the Rainbow”.
6. KISS – “Dressed To Kill”
Mitä olisikaan lista ilman KISSiä. “Dressed To Kill” on KISSin kolmas albumi, joka julkaistiin alle puoli vuotta edellisen, “Hotter Than Hellin” julkaisun jälkeen. Vaikka “Dressed To Kill” ei sisältänytkään koko puolen tunnin verran legendaarista KISS-tykitystä, toi se kuitenkin maailmalle kaikkien tunteman “Rock And Roll All Niten”, joka toimii “Dressed To Killin” viimeisenä kappaleena. Samana vuonna päivänvalon näki myös yhtyeen legendaarinen live-albumi “Alive!”, joka ansiokkaasti onnistui taltioimaan KISSin livemeiningin kansien väliin.
7. Pink Floyd – “Wish You Were Here”
Edellisenä vuonna julkaistun “The Dark Side of the Moonin” suosio mitä luultavimmin aiheutti paineita Pink Floydille – yleisö odottaa seuraavan albumin olevan vielä huikeampi. Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että jäsenten välit eivät enää olleet maailman parhaimmat. Tästä huolimatta vuonna 1975 päivänvalon näki yhtyeen yhdeksäs albumi “Wish You Were Here”. Albumin aloitus- ja päätösraitana toimiva kahteen osaan jaettu “Shine On You Crazy Diamond” on omistettu yhtyeen entiselle jäsenelle Syd Barretille, joka itse asiassa pyörähti “Wish You Were Heren” äänityssessioissa, eikä kukaan jäsenistä tunnistanut häntä. Tuon studiovierailun jälkeen Barret katosi ja menehtyi vuonna 2006.
8. Rush – “Fly By Night”
Kanadan lahja progressiiviselle rockille, Rush, joutui miehistönmuutoksen eteen pian debyyttialbumi “Rushin” julkaisun jälkeen, kun alkuperäinen rumpali John Rutsey joutui astumaan sivuun terveysongelmiensa vuoksi. Väliaikaisena rumpalina toimi Gerry Fielding, mutta lopulta vakituiseksi rumpaliksi valikoitui lahjakas Neil Peart. Uskomattomien soittolahjojensa lisäksi Peart osoittautui myös taitavaksi sanoittajaksi ja toimikin lopulta Rushin päätoimisena sanoittajana.
9. Black Sabbath – “Sabotage”
Black Sabbathin kuudes pitkäsoitto “Sabotage” äänitettiin ei-niin-iloisissa merkeissä. Yhtyeellä meni lopullisesti sukset ristiin manageri Patrick Meehanin kanssa edellisen “Sabbath Bloody Sabbathin” julkaisun jälkeen, kun vuoden 1974 ison California Jam -festivaalin keikan jälkeen suuresta palkkiosta jäsenille jaettiin vain murusia. Muutenkin Black Sabbath haistoi palaneen käryä, kun taloushallinto vaikutti todella hämärältä. No oikeustaisteluhan tästä lopulta tuli, ja siksi näiden hankalien aikojen aikana nauhoitettu albumi on osuvasti nimetty “Sabotageksi”.
10. Nazareth – “Hair of the Dog”
Nazarethin kuudennen albumin nimeksi piti alun perin tulla “Son of a Bitch”, mutta levy-yhtiö ihan ymmärrettävästi ei suostunut tähän. Lopulta nimeksi valikoitui “Hair of the Dog”, joka tulee albumin alkuperäisen nimen kiltimmästä versiosta, “heir of the dog” -sanonnasta. Tältä albumilta löytyy yksi rockhistorian kauneimmista balladeista: cover-versio “Love Hurts” -kappaleesta, jonka alkuperäinen esittäjä on Boudleaux Bryant. Myös nimikkokappale “Hair of the Dog” edustaa parasta Nazarethia, ja muun muassa Guns N’ Roses on tehnyt oman versionsa siitä “The Spaghetti Incident?” -cover-albumilleen.
11. Led Zeppelin – “Physical Graffiti”
Uransa huipulla ollut Led Zeppelin julkaisi vuonna 1975 “Physical Graffitin”, joka oli yhtyeen ainoa studiossa äänitetty tupla-albumi. “Physical Graffiti” oli myös ensimmäinen Led Zeppelin -albumi, joka julkaistiin yhtyeen oman levymerkin Swan Songin kautta. Vaikka “Physical Graffiti” sisältääkin monta upeaa Led Zeppelin -kappaletta, kaikista tunnetuin näistä on ehdottomasti legendaarinen “Kashmir”.
12. Wigwam – “Nuclear Nightclub”
Suomen progressiivisen rockin ylpeydellä Wigwamilla oli mahdollisuus kansainväliseen maineeseen, kun Britanniassa asti järjestettiin suuri mainoskampanja promoamaan yhtyeen toista albumia “Nuclear Nightclubia”. Suurta maailmanvalloitusta ei tämänkään bändin kohdalla nähty, kun yhtye ei suostunut muuttamaan ulkomaille. Lisäksi seuraavat Wigwamin albumit sisälsivätkin vaikeammin lähestyttävää materiaalia, kun taas tämä Tukholmassa äänitetty “Nuclear Nightclub” sisälsi poppivivahtein koristeltuja, kuuntelijaystävällisempiä kappaleita.
13. Bad Company – “Straight Shooter”
Alle vuosi debyyttialbumi “Bad Companyn” julkaisun jälkeen päivänvalon näki Bad Companyn toinen pitkäsoitto “Straight Shooter”. Albumi äänitettiin Englannissa Clearwellin linnassa, jossa myös Deep Purple oli äänittänyt “Burnin” vuonna 1973. “Straight Shooter” nautti debyyttialbumin kaltaista suosiota, eikä mikään ihme. Sisältäähän se kuitenkin kaikkien tunteman Bad Company -kappaleen “Feel Like Makin’ Loven”, joka saa monen posket punoittamaan, sekä nuorena kuolevista muusikoista kertovan “Shooting Starin”.
14. Deep Purple – “Come Taste the Band”
Deep Purplen kymmenes albumi “Come Taste the Band” jäi yhtyeen MK IV -kokoonpanon ainoaksi levyksi. Kitaristi Ritchie Blackmoren tilalle pestattu Tommy Bolin jakoi mielipiteitä, ja laulaja-basisti Glenn Hughesin (sekä myöhemmin myös Bolinin) railakas huumeiden käyttö varjosti niin äänitys-sessioita että kiertuetta. Maaliskuussa 1976 Liverpoolissa soitetun keikan jälkeen Deep Purplen tie tuli päätökseensä – mutta onneksi vain toistaiseksi.
15. Journey – “Journey”
Journey on tunnettu reippaasta kasarirockista, mistä loistavana esimerkkinä yhtyeen suurimmat hitit “Don’t Stop Believin’” ja “Any Way You Want It”. Kuitenkin yhtyeen omaa nimeä kantava debyyttialbumi sisälsikin jopa progressiivisen rockin puolelle kallistuvaa, instrumentaalisesti painottunutta materiaalia. Tältä albumilta fiilistelemisen arvoisia kappaleita ovat ehdottomasti avauskappale “Of a Lifetime” ja “Kohoutek”.
16. Scorpions – “In Trance”
Scorpionsin kolmas albumi “In Trance” otti askeleen kohti tutumpaa Scorpionsia kahden edellisen albumin jälkeen. Musiikillisesti tämä levy yhdistää Scorpionsmaisesti heavy metalia hard rockiin, kun taas kaksi edellistä pitkäsoittoa kumarsivat vahvasti progressiivisen rockin puoleen. Lisäksi “In Trancen” kannessa komeilee ensimmäistä kertaa tuttu Scorpionsin logo.
17. UFO – “Force It”
Edellisenä vuonna julkaistulla “Phenomenon”-albumilla uuden suunnan löytäneen UFOn neljäs albumi “Force It” vei yhtyeen hard rock -tyylin uudelle levelille. Tällä albumilla kuullaan myös ensimmäistä kertaa UFOn historiassa koskettimia, kun Chick Churchill vierailee “Out in the Street” -kappaleella. “Force Itin” kansitaiteen on suunnitellut englantilainen graafikkoryhmittymä Hipgnosis, joka on suunnitellut levyn kansikuvia myös Led Zeppelinille ja Pink Floydille. Alkuperäinen “Force It” -kansikuva oli kuitenkin liikaa amerikkalaisyleisölle, ja albumista painettiinkin toinen versio, jossa kylpyammeessa oleva pari on häivytetty haamuiksi.
18. Elf – “Trying to Burn the Sun”
Legendaarisen Ronnie James Dion luotsaaman Elfin kaksi edellistä albumia eivät juurikaan menestyneet, ja saman kohtalon kärsi myös yhtyeen kolmas levy “Trying to Burn the Sun”. Kyseisen albumin nauhoitusten aikana neljä viidestä Elfin jäsenestä oli samaan aikaan nauhoittamassa Ritchie Blackmoren kanssa Rainbow’n debyyttialbumia “Ritchie Blackmore’s Rainbow’ta”. “Trying to Burn the Sun” jäi Elfin viimeiseksi, kun albumin julkaisuvuonna Ritchie Blackmore perusti Elfin raunioille Rainbow’n.
19. ZZ Top – “Fandango!”
ZZ Topin neljäs albumi tarjosi niin livemateriaalia kuin myös uusia kappaleita fanien iloksi. Levyn ehdottomasti tunnetuin kappale “Tush” sai alkunsa soundcheckissä, kun kitaristi Billy Gibbons rupesi soittamaan tuttua riffiä ja basisti Dusty Hill heitti päästään lyriikat. Kappale valmistui kymmenessä minuutissa, eikä studion äänityssessiossakaan siihen enää tehty juurikaan muutoksia. Tämä jos mikä on taikuutta!
20. Patti Smith – “Horses”
Patti Smithin debyyttialbumi “Horses” oli välitön hitti. Vuonna 1975 tätä oli kuitenkaan hankala allokoida mihinkään genreen, sillä taiteellisen runolliset sanoitukset tekivät siitä epäsopivan sen ajan rockmusiikkiin, eikä punk-aaltokaan vielä ollut kunnolla pyyhkäissyt jenkkejä. “Horsesia” kuitenkin tituleerataan usein ensimmäiseksi punk-albumiksi.
Kirjoittanut: Tia Salmela
