Lapko – Freedom

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 26.2.2015

Ensikosketukseni Lapkoon sain lukiossa vuoden 2006 tienoilla, kun olin kyllästymiseen asti tuijotellut jokaisen söpön indie-tytön mukanaan kantamaa yhtyeen logolla varustettua kangaskassia. Lopulta uteliaisuuteni vei voiton ja päätin ottaa selvää, mistä tässä nyt on oikein kyse. Yllätys olikin positiivinen, kun korviin kaikui tarttuvaa ja sopivan kiemuraista alternativerockia. Tuosta tapahtumasta on kulunut jo lähes kymmenen vuotta, ja tuona aikana Lapkosta on kasvanut huomattavasti suurempi nimi ja yhtyeen helmikuun lopulla päivänvalon näkevä kuudes pitkäsoitto kantaa nimeä ”Freedom”.

Lapko on aina ollut mielenkiintoinen bändi. Yhtye on yhdistänyt taitavasti Toolin kulmikkuutta, Musen tyylistä suureellisuutta ja tarttuvuutta sekä hieman Mars Voltan hulluutta. Lapko on myös yllättävän raskas bändi verrattuna siihen, että se on edelleen hieman ”tyttöjen” bändin maineessa. Suurin vedenjakaja on eittämättä Ville Maljan hieman naisellinen ääni ja omintakeinen lausunta, joka saattaa häätää uppiniskaisimmat raskaan musiikin ystävät pois. Yhtyeessä on tapahtunut myös hieman muutoksia, sillä vanha rumpali Janne Heikkonen on siirtynyt kitaraan ja rumpalin pallille on hankittu uusi mies Jussi Martikainen, eli Lapko on muuttunut triosta kvartetiksi. Yhtyeen soundiin tämä ei ole kuitenkaan huomattavasti vaikuttanut, vaan ”Freedom” on loogista jatkumoa diskografiaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”New Bohemia” on omaan korvaani Lapkon hittimäisin levy, kun taas edellinen ”Love” hieman jarrutteli instant-hittien kanssa ja luotti hieman enemmän kulmikkaampaan ulosantiin. ”Freedom” painottuu tuonne tarttuvamman Lapkon suuntaan, ja isoja kertosäkeitä sekä tarttuvia melodioita suorastaan tuhlaillaan. Esimakuna julkaistu ”Money For Nothing” on tästä hyvä esimerkki, vaikkei aivan vaikkapa ”I Shot The Sheriffin” tasolle ylläkään. Myös aloitusbiisi ”Geeky Moron” pistää jalan vipattamaan, ja levyn päättävä ”Death Grip” on kaunis sekä melankolinen. ”Rave In Peace” on myös selvää hittikamaa, ja kappale muistuttaa niin musiikillisesti kuin Ville Maljan laulusuorituksen puolestakin Placeboa. Keskivaiheen erinomainen ”Run Boy Run” yllättää raskaalla riffittelyllään ja komealla kertosäkeellään, joka nostaa kappaleen albumin parhaimmistoon. Kaiken kaikkiaan varsinaisesti huonoja kappaleita ei ”Freedomilla” ole, mutta perusvarmaa Lapkoa siltä löytyy sitäkin enemmän. On sitten kuulijasta kiinni, pitääkö tätä hyvänä vai huonona asiana. Vaikka itse tykkäänkin tarttuvammastakin Lapkosta, ajatus alusta loppuun kunnon raskaalla kädellä paiskotusta albumista nostaa ainakin itselläni veden kielelle.

Kaiken kaikkiaan ”Freedom” on onnistunutta jatkoa Lapkon levytyshistoriaan, josta ei varsinaisesti huonoa julkaisua taida edes löytyä. Mistään suurista muutoksista ei voida puhua, eli jos Lapkosta on aikasemmin pitänyt, kyllä tästäkin tykkää. Itse suosittelisin myös aikaisemmin yhtyettä vierastaneita ”Freedomia” edes kokeilemaan, saatatte yllättyä positiivisesti.

8+/10

Kappalelista
1. Geeky Moron
2. Money For Nothing
3. Rave In Peace
4. No Hate Without A Heart
5. Run Boy Run
6. Back In Fashion
7. Black Corridor
8. Bug Chaser
9. Brave Hands
10. Death Grip