Lasten Hautausmaa – II
Lasten Hautausmaan ensimmäinen levy oli hämmentävän laadukas teos, joka loihti kuulijan korville jotain täysin omanlaistaan. Häikäilemättömästi popin, rockin ja punkin välimaastoissa poukkoilevan bändin musiikki on simppeliä ja niin pirun tarttuvaa. Tähän liitetään vielä synkät sanoitukset, joista useampikin metallibändi saisi ottaa mallia. Näillä aineksilla on kasassa sangen hypnoottinen ja omaperäinen paketti. Loistavan debyyttilevyn jälkeen saadaan nyt kuultavaksi bändin toinen julkaisu, joka kantaa yksinkertaisuudessaan nimeä ”II”.
Levy starttaa rokkaavalla ”Salaa Tupakalle” -biisillä, joka esittelee meille tutun mutta hiotumman soundimaailman. Kitarat soivat kevyesti taustalla antaen vokalistin kauniin kylmälle äänelle hyvin tilaa. Soolokitara päästetään välillä revittelemään ihan kunnolla. Alapääosasto toimii kellon tarkasti rumpujen kanssa. On siis heti selvää, että bändillä on takanaan muitakin bändejä ja soittotaitoa löytyy reippaasti. Bändin toinen levy ”II” jatkaa samoilla linjoilla kuin bändin aikaisempi tuotanto. Kehitystä on kuitenkin havaittavissa. Uudella levyllään Lasten Hautausmaa kallistuu vielä hiukan enemmän kevyemmän musiikin suuntaan pitäen silti tutun melankolisen tunnelman kappaleissaan. Sanoituspuolella on kynä ollut todella terävänä, ja kappaleita ajatuksella kuunnellessa meinaa isompikin mies herkistyä. Bändin ahdistavuutta alleviivaavat kappaleet, joissa on taustalla vain akustinen kitara ja vokalisti Kristiina Vaaran ääni saa kaiken huomion. Noissa kappaleissa sanoitukset työntyvät syvälle sisimpään ja niitä pysähtyy miettimään.
Lasten Hautausmaan toinen levy paukutellaan läpi vajaassa puolessa tunnissa, ja levyn haluaa kuunnella heti uudestaan. Itse asiassa bändin koko tuotannon kuunteleminen kestää alle puolitoista tuntia, joten sen voi kahlata läpi useammankin kerran päivän aikana. Bändin ”II” on äärettömän kova levy. Se tekee kaiken sen, mitä kakkoslevyn tuleekin tehdä. Levy pitää bändin tunnistettavana mutta kehittää silti sen soundia kadottamatta kuitenkaan bändin ydintä. Kappalemateriaali sopii saumattomasti bändin muuhun tuotantoon, eikä levyä ole tehty mitenkään hosumalla. Omaa korvaani levyllä miellyttää eniten kivan rokkaava ”Kaatuneitten Juna” sekä tarttuvan kertosäkeen sisältävä ”Suomenlinna”. Ainoana miinuksen on se, että edellisen levyn ”Kirkkaasta Hämärään” tyylinen hiukan ”raskaampi” biisi olisi hyvin mahtunut levylle. Toisaalta levylle olisi myös sopinut lainabiisi, jollainen löytyy bändin molemmilta aikaisemmilta julkaisuilta. Nämä pienet seikat eivät himmennä sitä tosiasiaa, että kyseessä on melko varmasti vuoden kovin julkaisu.
Mainos päättyy
10/10
Kappalelista:
01. Salaa tupakalle
02. Kirjoituspöytämurhaaja
03. Piikkilanka
04. Linnunluu
05. Kaatuneitten juna
06. Suomenlinna
07. Sidotut
08. Vilu vie
Sinkkuna julkaistu ”Kirjoituspöytämurhaaja”-kappale
Bändin Facebook-sivut
Kirjoittanut: Janne Partanen
Mainos päättyy