Latino-kuolon primitiivinen eleganssi – Erudica, Pahan Ikoni ja Malicious Death Helsingin Playhouse Barissa 21.8.2026

Brasilialaislähtöinen, rujon melodisilla koukuilla varustettua primitiivistä death-thrashia ruhjova Erudica on keskellä ensimmäistä Euroopan-kiertuettaan. Porto Velhon kaupungissa, Rondônian osavaltiossa Amazonin sademetsän liepeillä perustettu yhtye elää nyt uutta, eurooppalaista vaihettaan. Vokalisti Caroline Ferreiran ja kitaristi Patric Correan vuonna 2020 perustama yhtye on määrätietoisesti pyrkinyt kohottamaan yhtyeen toiminnallista ja laadullista profiilia. Kaksi vuotta sitten kotimaastaan Portugaliin muuttanut kaksikko näki yhtyeen tulevaisuuden rakentumisen mahdollisuudet ”vanhalla mantereella” parempina. Portugalissa kaksikko täydensi yhtyeensä nykyiseen kokoonpanoon, johon kuuluvat heidän lisäkseen basisti-taustalaulaja Dragos Iulian ja rumpali Micael Sousa. Nyt ensimmäistä kertaa Suomeen esiintymään päässyt yhtye oli silmin nähden vilpittömän iloinen sille suodusta mahdollisuudesta esiintyä kaukana Pohjolassa.

Illan avasi lämppärin ominaisuudessa kaksi oman alansa kotimaan kärkitason metakkaryhmää. Jo 25 vuotta vanhan liiton thrash-crossover-metallidiggareiden kuuloluita kurittanut Malicious Death ei säälinyt alkuillasta Vallilan pitopaikkaan saapunutta yleisöä. Setin alkupaino oli hieman perinteikkäimpään proto-thrashiin kallellaan olevassa materiaalissa, jonka sointurakenteissa oli sopivasti myös vaihtoehtometallin vääntyilevyyttä. Aina ilmiömäisen lavanedusesiintyjän, G.G.:n, vokalisoinnissa oli myös havaittavissa aavistus melodista edistyksellisyyttä sitten viimeisimmän, varsin reippaasti puhtaalla hardcore-tulkinnalla vedetyn pitkäsoiton ”Wake the Dead”. Oikeastaan sopiva vuorottelu G.G.:n karkean melodisemman ja raivopäisen huutamisen välillä toi mukavasti uutta ulottuvuutta yhtyeen sopivasti pilke silmäkulmassa ladattuun purkaukseen.

Loppusettiä kohti yhtye nosti kierroksia kipakampien palojen ”Welcome to Hell”, ”Speed It Up!” ja erityisesti rässikimaran kruununa toimineen huurupäisellä drivella eteenpäin puskeneen ”Thrashing Tonightin” myötä. Malicious Deathin rytminen akseli, Taurus-Bilibaldus, hoiti tonttinsa perinteikästä metallikäsityötä kunnioittaen, sopivan likaisesti ja kiilaavia jazzahtavia aksentti-iskuja paikka paikoin viljellen. Kitaristi Odadion pikkausranne oli live-olosuhteissa sähäkässä terässä, ja Malicious Deathin biisien dynaaminen paine muotoutuukin pitkälti herran kuusikielisestään viskoman kiukkuisen raastamisen myötä. Kokonaisuudessaan oikein hyvä avaussetti iltaan.

Malicious Death –livesetti:

1. Intro
2. Devil In The Corner
3. Systemets Bojor
4. Apocalyptic Wounds
5. Satan
6. Speed It Up!
7. Filthy
8. Welcome To Hell
9. Thrashing Tonight
10. Possessed

Seuraavana vuorossa oli helsinkiläinen, yli kymmenen vuotta nousujohteisesti ja mäarätietoisesti uraansa lionut Pahan Ikoni, jonka stailattu ja pieniä piirtoja myöten harkittu ja gridiin treenattu metallivyöry toimi tuoreemman polven ilmaisuna hyvin. Tilan intiimi ja tiivis tunnelma osoittautui ihanteelliseksi puitteeksi yhtyeen groovaavalle metalcore-death/thrash-runttaukselle. Pahan Ikonin soundi tuuttasi selvästi lujempaa kuin Malicious Deathin, mutta toisaalta sen nyanssit olivat edeltäjäänsä verrattuna selkeästi kuulijaystävällisempiä.

Yhtyeen selkeänä luovana ja toiminnallisena johtohahmona hääri psykoottinen virne naamallaan vaaleasta Jackson Randy Rhoads -mallisesta kitarastaan riipiviä riffejä täsmällisellä tarkkuudella taikonut kitaristi Janne Vähäaho. Herran terssiharmoniatarjoilu yhdessä toisen kitaristin, Carlos Laisaaren kanssa oli varsin saumatonta. Erityisesti herran kaljatuopin hakureissu baaritiskiltä kesken biisin toi riemastuttavan humoristista ilmettä tummanpuhuvaan keikkaan. Vaikka kitarat tuuttasivatkin alkusetistä PA:sta aivan liian lujaa peittäen yhtyeen rytmiryhmän, rumpali Anton Nisosen ja basisti Petri Saran sinällään napakasti yhteen soittaman rytmivallin alleen, saatiin PA-miksauksen balanssit korjattua pitkin setin mittaa optimaalisiksi.

Kitarariffien seinämä raikasi tiukasti hiotulla, snadisti yläkeskiäänivoittoisella kylläisyydellä. Yhtyeen rytmisektio takoi kappaleiden pohjat jopa matemaattisen tarkalla sykkeellä, joka sai iltaa myöten yhä täydemmäksi pakkautuneen Playhouse Barin yleisön eturivin vääjäämättömään liikkeeseen. Laulaja Jan Juvosen staattisen aggressiivinen rähjäysvokalisointi toimi tiettyyn pisteeseen asti. Sanalla sanoen: yhtye saisi biiseihinsä eri tavalla uutta kulmaa hyödyntämällä dynaamisemmin monimuotoisempia vokalisointityylejä.

Ja vaikka lyyrisella puolella yhtyeen kryptiset, uhkakuvien ja maailman tuskan kuvauksia pursuavat sanoitukset eivät allekirjoittaneelle oikein putoaisikaan, oli keikasta kuitenkin aistittavissa aidon primitiivinen vimma, joka tekee yhtyeestä erään valtakunnan lupaavimman raskaan rockin ryhmän. Erityisesti ”Sokea lammas” ja ”Nimeni on misantropia” toimivat livenä kuin häkä. Playhouse Barin kaltaisessa matalakattoisessa tilassa Pahan Ikonin musiikin fyysisyys korostui entisestään intiimin tunnelman sulauttaessa muutamakymmenpäisen yleisön ja yhtyeen yhteen vaikkakin hieman sisäsiististi louhineen voimamusiikin välityksellä.

Pahan Ikoni -livesetti:

1. Tuhoa kohti
2. Kohti pohjaa
3. Harha-askeleet
4. Ikonoklasti
5. Alla valvovan silmän
6. Sokea lammas
7. Ristiriitoja
8. Nimeni on misantropia

Kuuden keikan mittaisella Euroopan-kiertueellaan oleva Erudica nousi lavalle yhdentoista aikaan. Yhtyeen otteista välittyi heti setin alkuhetkistä lukien anteeksipyytelemätön, teeskentelemätön ja vippaskonsteja hyödyntämättömän vakuuttava tekemisen meininki. Yhtyeen jäsenistö ei ole omalla sarallaan ehkä mitään virtuooseja, eivätkä he pyrikään täyttämään musiikkiaan virtuositeetillä tai instrumentinhallinta-akrobatialla.

Yhtäältä rehellistä, latinalaisella suoraviivaisella aggressiivisuudella boostattua Celtic Frost meets Bolt Thrower -tyyppistä jyystöä goottimetallimausteilla ja toisaalta punkahtavan brutaaleilla avosointurappauksilla ryyditetty turpasauna teki Erudican esityksestä herkullista aistittavaa. Tasavahvassa ja kaikessa brutaalisuudessaan sopivan vaihtelevassa setissä kuultiin materiaalia yhtyeen vuonna 2024 julkaisemalta EP-levyltä, ”Masters of Chaos” sekä tuoreempina singleinä julkaistuja kappaleita, joiden perusteella on lupa odottaa yhtyeen ensimmäistä pitkäsoittolevyä ilmestyväksi kuluvan vuoden lopulla.

Vaikka rumpali Sousalla vaikutti välillä olevan haasteita klikin tahdissa pysymisessä, ja vaikka yhtyeellä ja klubin henkilökunnalla oli setin puolivälissä haasteita saada läppäriltä tulleet biisi-introt kuulumaan ämyreistä, hoiti brasilialais-portugalilainen nelikko hommansa kunnialla maaliin. Ferreira ja Correa ilmaisivat välispiikeissään nöyrällä tavalla vilpitöntä kiitollisuutta Playhouse Bariin ahtautuneelle yleisölle ja heitä keikan järjestelyissä avittaneille henkilöille.

Erudica –livesetti:

1. Echoes of Desolation
2. From The Blood We Rise
3. The Sculptor
4. Masters of Chaos
5. Crimson Soil
6. Gaia (Instrumental)
7. Chainbreaker
8. Resistance Unchained
9. As We Fall