Lauantai, jona The Royal Albert Hall täyttyi metalcoren mylvinnästä – Architectsin striimikeikka suuressa, tyhjässä konserttisalissa oli täynnä patoutunutta energiaa

Brittiläinen soitti 21. marraskuuta striimikeikan juhlavasta The -konserttisalista. Kaikkiaan yli 5200 istuinpaikkaa sisältävä konserttisali on massiivinen, majesteettinen ja hyvin puhutteleva esteettisyytensä puolesta. Architectsin keikan aikana sali näyttäytyi pimeänä ja aavemaisen tyhjänä, mutta jonka yhtye täytti väkivahvalla soundillaan.

Vuonna 2004 perustettu brittiläinen metalcore-yhtye on julkaissut uransa aikana kahdeksan studioalbumia ja kiertänyt maailmaa ahkerasti aina poikkeukselliseen vuoteen 2020 saakka. Tänä vuonna Architects on joutunut muun maailman mukana hyväksymään pandemian asettamat rajoitteet kiertueille. Vaikeasta tilanteesta huolimatta monet yhtyeet ovat soittaneet striimikonsertteja, mukaan lukien myös Architects, joka teki sen nyt astetta isommalla ja näyttävämmällä kaliiberilla.

Yhtye aloitti konserttinsa kappaleilla ”Nihilist” ja ”Modern Misery”, jotka voivat kuvata monien ihmisten tuntemuksia tämänhetkisessä ajassa. Kappaleet esiteltiin striimin aikana tekstimuodossa aina sitä mukaa, kun Architects alkoi niitä soittaa. Välispiikeille ei uhrattu paljoa aikaa, mikä on täysin ymmärrettävää, sillä suoranaista kontaktia yhtyeen ja kuuntelijoiden välillä ei voinut olla. Vokalisti Sam Carter esitteli kuitenkin keikan aikana lyhytsanaisesti uudet kappaleet,  ”Discourse Is Dead”, ”Animals” ja ”Dead Butterflies”, jotka tullaan kuulemaan helmikuussa ilmestyvällä ”For Those Who Wish To Exist” -albumilla. Konsertin puolivälissä ja lopussa Carter myös kiitteli kuuntelijoita siitä, että he ovat osoittaneet Architectsille tukensa tänä vaikeana poikkeusaikana.

Architectsin konsertti The Royal Albert Hallissa kesti noin 70 minuutin verran. Yhtyeen soittamista kuvattiin lukuisten eri linssien kautta, joten kuuntelijat näkivät huomattavasti enemmän kuin normaaleissa keikkaolosuhteissa. Musiikin ohessa yhtyeen takana ollut näyttö ja valaistus näyttelivät merkittävää osaa tässä audiovisuaalisessa kokonaisuudessa. Keikan aikana valaistus oli pääsääntöisesti kylmänsininen, mutta esimerkiksi ”Animalsin” sekä akustisesti soitettujen ”Mememto Mori”- ja ”A Wasted Hymn” -kappaleiden aikana sali oli valaistu lempeän punaiseksi.

Brittiläisyhtye laittoi itsensä täysillä likoon keikkansa ajan. Kappaleet soitettiin vahvalla intensiivisyydellä ja niin suurella eläytymisellä kuin mahdollista. Akustisesti soitetut kappaleet loivat mukavan kontrastin Architectsin energiseen antiin, kun yhtyeen jäsenet istuivat lavalle ympyrämuodostelmaan niitä soittaessaan.

Voin vain arvailla, miltä yhtyeen jäsenistä on tuntunut soittaa tyhjälle, yli 5000-paikkaiselle salille. Varmasti oudolta, ja ehkä myös turhauttavalta. Keikasta kun puuttui se olennaisin asia, eli yleisö. Striimikeikka mahdollisti kuitenkin maailmanlaajuisen ja turvallisen osallistumisen. 20 euroa maksava lippu ei myöskään ole korkea hinta keikan näkemisestä. Päinvastoin, se kuulostaa kohtuulliselta korvaukselta yhtyeelle ja sen muulle henkilökunnalle, jotka painivat tällä hetkellä haastavassa tilanteessa.

Vaikka striimikeikat eivät vedäkään vertoja normaaleilla konserteille, antavat ne niin kuuntelijoille kun yhtyeellekin jotakin. Kuuntelijat saavat nähdä, kuulla ja kokea yhtyeen soittamassa. Vastaavasti yhtyeet saavat itselleen vahvistuksen siitä, että vaikka kuuntelijoita ei voi tavata, on musiikilla silti suuri merkitys lukuisille kuuntelijoille.

Settilista:

  1. Nihilist
  2. Modern Misery
  3. Discourse Is Dead
  4. Broken Cross
  5. Death Is Not Defeat
  6. Royal Beggars
  7. Gone With The Wind
  8. Mortal After All
  9. Gravedigeer
  10. Animals
  11. Holy Hell
  12. Dead Butterflies
  13. Memento Mori
  14. A Wasted Hymn
  15. A Match Made In Heaven
  16. Hereafter
  17. Doomsday

Architects Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua