Lauantaitanssit Luna Killsin, St. Auroran ja Without Warningin tahtiin – liveraportti Tiivistämöltä

Lauantaina 6.4. ajauduin vaihteeksi keikkahommiin, kun Helsingin Tiivistämöllä oli tarjolla livemusiikkia kolmen bändin verran. Tarjolla oli niin tuttua kuin vähemmän tuttuakin esiintyjää, sillä olen päässyt aiemmin todistamaan livenä Luna Killsiä, jonka kasvua on ollut mukava seurata. Sen sijaan Without Warning oli itselleni melko lailla uusi bändi ja St. Aurora taas kuului niihin, joita olen kuunnellut, mutta livenä en ollut ”ehtinyt” todistamaan. Odotukset olivat joka tapauksessa korkealla ja Tiivistämö on mestana mielestäni sopivan intiimi ja kotoisa sellaiseen rentoon lauantai-illan musafiilistelyyn.

Illan avasi turkulainen modernia metallia soittava Without Warning. Bändi oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mutta pienen perehtymisen perusteella kyseessä onkin melko alkutaipaleella oleva kokoonpano. Yleisön vielä valuessa Tiivistämön saliin bändi aloitti hyvinkin vakuuttavasti ja ensifiiliksen perusteella olisin veikannut kyseessä olevan pidemmän linjan yhtye. Soundi oli komea ja visuaalisuus erityisen pitkälle mietitty. Taustakankaan lisäksi bändillä oli yhteneväiset asut, ja varsinkin laulaja Michaela Tuomenoksan kokovartalopuku oli upea. Pidin myös puvustukseen kuuluvista maskeista, joita osalla bändistä oli.

Tuomenoksa laulaa sekä puhdasta että huutolaulua. Ajoittain päästiin jopa mehevän mureaan mörinään, ja tätä olisin kaivannut vaikka hieman enemmänkin. Biisien fiilis tarttuu ja ne ovat laadukkaita, yleisökin oli jo melko hyvin messissä siihen nähden, että mentiin kolmesta bändistä vasta ensimmäisessä. Without Warningista tulee mielleyhtymiä pariinkin muuhun bändiin ja vertailukärjellä ajatellen tulee mieleen, että tällä bändillä on mahdollisuuksia pitkälle. Jos jotain ehkä kaipaisin lisää, niin meneviä, tarttuvia kertosäkeitä, jotka menevät jalan alle ja saavat ehkä vähän huutolaulamaan mukana. Potentiaali on kuitenkin loistava suuremmillekin lavoille.

Seuraavaksi vaihdettiin hieman alagenreä ja siirryttiin vaihtoehtorockin pariin. St. Aurora on raivannut tietään omille soittolistoilleni, ja nyt oli aika tarkastaa bändin livekunto. Odotukset olivat valmiiksi aika korkealla, koska olin lukenut sen olevan varsin hyvä. Settiä edeltävä salin täyttyminen indikoi bändillä olevan tuona iltana myös runsaasti faneja paikalla, ja yleistunnelma alkoi olla positiivisen odottava.

Siitä alkaen, kun bändi tuli lavalle, tiesin, ettei pettymyksiä ollut tiedossa. St. Aurora oli nimittäin livebändinä räjähtävä, energinen, hieman sekopäinen ja teatraalinen. Laulaja Nile Nilsson on esiintyjä ja heittäytyjä, ja jättää lavalle itsestään jotakuinkin kaiken. Ilmeikäs elehtiminen, kiemurtelu, hyppiminen ja lattialle heittäytyminen elävöittivät lavapreesenssiä ja myös muu bändi pelasi loistavasti yhteen. Fiilis lavalla tuntui olevan erittäin hyvä, ja jos en olisi muutenkin ollut naurettava virne naamallani koko keikan ajan, olisivat esiintyjien onnelliset ilmeet tarttuneet varmasti. Yhtyeen esiintyminen oli vuorovaikutteista niin keskinäisessä työskentelyssä kuin yleisön suuntaankin, mikä lämmittää tämän keikka-arvioijan mieltä aina yhtä paljon. Yleisö rakastaa St. Auroraa ja se on helppoa ymmärtää. Kaikessa hulluudessaan bändi on helposti lähestyttävä, sympaattinen ja äärimmäisen viihdyttävä.

Settilista täytti odotukset, mutta toi myös jotain uutta ja yllättävää. Hiteistä kuultiin tottakai muun muassa ”Disgrace of a Man”, joka on ensinnäkin loistava livebiisi, mutta myös mielestäni yksi St. Auroran niin sanotuista käyntikorteista. Lisäksi settiin mahtui ”Hold the Line”, joka itselläni esimerkiksi toimi porttihuumeena bändin musiikin pariin. Keikan päätösbiisi oli oikeutetusti ”Going to Heaven”, jolla bändi pääsi viime vuonna maailmanmaineeseen sen tultua valituksi mukaan tunnettuun Cyberpunk -videopeliin. Settilistalla oli tosiaan myös uutta materiaalia tarjolla. Vielä julkaisemattomasta materiaalista kuultiin ”Happy House” sekä kappale, jonka nimen olin kuulevinani olevan ”Toy Story”. Oli tai ei, uudet biisit enteilevät yhtyeelle loistavaa tulevaisuutta, ja itse jään ainakin suurella mielenkiinnolla odottamaan uusia julkaisuja. Bändille terveisiä, että saisi laittaa jo eetteriin.

Illan huipensi Luna Kills, jolla tuntuu menevän lujaa ja joka on ainakin toistaiseksi vastannut loistavasti kaikkiin bändiä kohtaan esitettyihin odotuksiin, joita olen viime vuosina kuullut. Settinsä suvereenisti aloittanut bändi otti yleisön haltuun ensihetkestä asti, ja oli mieltäylentävää todistaa Tiivistämölle saapuneen reilussa määrin kansaa hyvän musiikin pariin. Lauantai-ilta oli ikärajaton, ja ikähaarukka olikin tällä kertaa melko laaja.

Solisti Lotta Ruutiainen esiintyy tunteella, ja pitää huolen, että yleisö on mukana. Bändi ei mene lavalle vain seisomaan ja soittamaan, vaan liikettä riittää, ja varsinkin Ruutaisen tapa mennä lavalle nimenomaan esiintymään kertoo omistautumisesta keikkatilanteelle. Luna Killsin biisit ovat tarttuvia, ja niissä on asennetta. Hittipotentiaalia on paljon, ja viime aikoina on tipahdellut mainiosti livenä toimivia biisejä, kuten ”We were born to die”, joka toki myös ilokseni keikalla soitettiin.

Loistavien, jo aiemmin julkaistujen biisien lisäksi Tiivistämöllä kuultiin myös useita uusia, vielä julkaisemattomia ralleja. Mieleen jäivät esimerkiksi hitaampi ”Fever Dream”, jota Ruutiainen lauloi yksin lavalla. Luna Killsillä ei olekaan tainnut olla juuri balladeja, ja mielestäni settiin mahtuu aina yksi. Tämä oli sitä paitsi oikein toimiva kappale ja hyvä lisä listalle. Korvaani tarttui myös kappale nimeltään ”Sugar Rush”, joka jäi mieleen tarttuvana biisinä, ja se meni ehkä vähän jalan allekin. Kaiken kaikkiaan setti oli kokonainen paketti ja kuulosti uusine biiseineen ihan Luna Killsiltä. Bändin draivi on silmin nähden kova, ja toivon sen kantavan vielä pitkälle.

Mikäli edellä mainitut bändit kiinnostavat, kerrottakoon vielä vinkkinä, että näistä St. Aurora ja Luna Kills on mahdollista nähdä esimerkiksi tulevan kesän Tuskassa. Jos liput on jo plakkarissa tai pohdit festareilla piipahtamista, suosittelen lämpimästi käyttämään tilaisuuden hyväksi ja tsekkaamaan molemmat. Kummastakin olen kuullut aiemminkin paljon positiivista, ja allekirjoitan mielelläni nämä puheet.

Kiitos bändeille kivasta illasta!