Lauluja suomalaisuudesta – juhla-arvostelussa Samuli Putron ”Elämä on juhla”

Samuli Putro lukeutuu itselleni harvoihin tärkeisiin suomalaisartisteihin. Aikanaan löysit hänet Zen Cafén kautta – kuten taatusti moni muukin lukija – ja jokin hänen olemuksessaan ja äänessään sai minut innostumaan. Teini-ikäisenä kolusin hänen tuotantoaan ahkerasti läpi, ja kun hän alkoi julkaista sooloalbumeja, niihinkin tuli tutustuttua, vaikkeivät ne niin rokkia enää olleetkaan.

”Elämä on juhla” on Putron ensimmäinen sooloalbumi ja muutamalla tapaa erilainen kuin Zen Cafén aikaiset äänitteet. Siinä missä Zen Cafén albumit ovat monesti vauhdikkaita pop rock -kappaleita, jotka satunnaisesti saattavat raapaista pintaa syvemmältä, sukeltaa ”Elämä on juhla” -albumi huomattavasti syvemmälle. Soolouransa aikana Putro on nostanut esiin suomalaisen elämän arkitodellisuutta, mutta samalla myös elämän suuria kysymyksiä. Rakkaus ja kuolema nousevat esiin huomattavasti erilaisemmasta aspektista kuin aiemmin. Niitä ei enää tarkastella pintakuvallisesti vaan niihin pureudutaan, koska ne ovat merkittävä osa ihmisen elämää.

Vaikka Putron musiikki on pelkistynyt vuosien varrella, on ”Elämä on juhla” -albumilla edelleen kuultavissa kaikuja Zen Cafén aikaisesta energisyydestä. ”Mitäpä jos”, ”On elettävä huolella” ja ”Hoidetaan kämppä Berliinistä” ovat hyviä esimerkkejä tästä. Vaikka ”Yksi rumaa ja kaksi kaunista” ei kuulostakaan akustisen kitaran säestyksen vuoksi perinteiselle pop rock -kappaleelle, on siinä kuitenkin oma vauhtinsa. Aivan kuten omintakeisessa ”Älä huuda mulle” -kappaleessa, jossa on erityisen hauskasti muotoillut sanoitukset.

Koska albumilla on enemmän hitaita ja pohdiskelevia kappaleita kuin reippaita rallatuksia, on levyn painopiste kauniiden tunnelmien ja sanoitusten puolella. Mielestäni näissä kummassakin elementissä Putro loistaa erinomaisesti. Hän on vuosien varrella osoittanut suvereeniutensa vauhdikkaiden pop rock – kappaleiden saralla, mutta ”Elämä on juhla” -albumilla Putro pääsi tuomaan esille pelkistetympää ulosantia. Pohdiskelevat tekstit ja erilaiset näkökulmat tunnelmien luomiseen antavat taatusti oman suolansa niin muusikon elämään kuin kuuntelijoiden musiikin nälkään. Ehkä juuri siksi Putro on viime vuosina jaksanut keskittyä juuri syvällisempiin teksteihin. Ja puhuttelevathan ne taatusti monia kuulijoitakin. Tällä albumilla erityisen vaikuttavan kuuloisia kappaleita ovat suomalaisuuden kulminaatio ”Helismaa” sekä kaihoisan kauniin kuvauksen ihmiselämän elinkaaresta antava ”Elämä on juhla”.

Samuli Putron menneisyyden muusikkona huomaa hänen kymmenen vuotta täyttäneellä sooloalbumillaan. Debyyttialbumiksi ”Elämä on juhla” on hyvin tasapainoinen ja taidokas kokonaisuus, jolta on noussut muutama kappale hänen keikkojensa vakiokappaleiksi. Albumia on myös mielenkiintoista verrata Putron kahteen viimeisempään julkaisuun, jotka ovat vieneet häntä muusikkona eri suuntaan. Kuten kaikki albumit, myös ”Elämä on juhla” on sidoksissa omaan aikaansa, paikkaansa ja sen aikaiseen tekijäänsä, mutta siitäkin huolimatta albumin sanoma voi puhutella vielä monia tulevia sukupolvia.

Kappalelista:

  1. Mitäpä jos
  2. Helismaa
  3. Tuhkaa korulippaassa
  4. Yksi ruma ja kaksi kaunista
  5. On elettävä huolella
  6. Älä huuda mulle
  7. Elämä on juhla
  8. Kansikuvapoika
  9. Hoidetaan kämppä Berliinistä
  10. Klik

Samuli Putro Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua