Leaflet – Outta Door

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 4.4.2017

Neljästä turkulaisesta rokkarista koostuva Leaflet, jota johtaa Pressure Points ja Blind Stare -yhtyeistä tuttu Jaakko Leaflet, tarjoilee debyyttialbumillaan ”Outta Door” modernia kitaravetoista hard rockia. Yhtyeeltä löytyy plakkarista vuonna 2015 julkaistu EP ”Your Own Making”, jolta debyytille on päässyt paikoitellen jopa grungehtava ja metallin kanssa flirttaileva ”Steamroller”. Minialbumilla esiteltiin jo yhtyeen melodista rockia, jossa riffi määrää ja kertosäe on kaiken a ja o. Vaikka Leaflet selvästi tuntee genreä ja ottaa vaikutteita erityisesti 80-luvulta, on sointi modernia ja turhat rokkikukkoilut ja ulkomusiikilliset härpäkkeet jätetty suosiolla pois. Jaakko Leaflet on tuonut mukanaan metallibändeistä hieman raskaampaa otetta ja hetkittäisiä hevikohtia muutoin varsin perusrock-kappaleisiin. Yhtyeen jäsenten vaikuttimista näyttää löytyvän kaikkea 70- ja 80-luvun rockista NRJ -musiikkiin ja suomireggaehen. Näistä seikoista huolimatta ”Outta Door” on rehti ja rehellinen bändilevy täynnä maukkaita, selkeitä ja yhtenäisellä tyylillä toteutettuja rock-kappaleita, joista on helppo nauttia ja joita on mukavaa kuunnella.

Kappalemateriaali on tasoltaan erinomaista ja laadultaan tasaisen hyvää. Yhtye on todella vahvoilla, mitä tulee kertosäkeisiin ja riffeihin. Singlenäkin julkaistu ”Chain Reaction” on villi ja energinen hittipotentiaalia sisältävä kappale, joka kohoaa helposti levyn parhaimmaksi numeroksi. Ei olekaan ihme, että juuri tämä kappale on päässyt Spotifyssa Soundin ”Parasta juuri nyt” – sekä ”Metallia Suomesta” -soittolistoille. Riffissä on jännitettä, ja säkeistöt rullaavat eteenpäin mainiosti kertosäkeen kruunatessa kokonaisuuden. ”1000 Miles a Second” on hienolla bassoriffillä alkava kappale, joka nousee omiin suosikkeihini levyltä. Leaflet osaa todella säveltää tyylikkäitä ja tasokkaita kappaleita, joista löytyy paljon koukkuja ja energiaa. Ote on ammattimainen, ja bändi kulkee rohkeasti kappaleet edellä, ja hyvä niin, sillä koko levyn A-puoli on täynnä tarttuvia kappaleita, joita tekee mieli heti laulaa mukana. Jos puhutaan modernista suomalaisesta hard rockista, on Leaflet varmaan tasokkaimpia yhtyeitä koko genressä.

Päästäessä levyn loppupuolelle vauhti tuntuu hivenen hidastuvan hölkäksi. Loput kappaleista eivät tunnu enää olevan yhtä energisiä ja mieleen jääviä kuin alkupuoliskon hienot rockhymnit ja ilmakitaraa kutsuvat riffikarkelot. Vaikkei toinen puoli levystä olekaan yhtä vahva kuin alku, löytyy sieltä paljon hyviä hetkiä. Levyn päättävä seitsenminuuttinen ”Cry Another Day” on eeppisellä luonteella, akustisella introlla sekä loppusoololla hieno kumarrus tyypillisille lopetuskappaleille. Kappale on hieno osoitus Leafletin taidoista keskittyä myös biiseihin eikä vain riffeihin ja kertosäkeisiin. ”Steamrollerissa” on hienoa riffittelyä ja innostuupa rumpali polkemaan tuplabasareitakin. ”The Liar” -kappaleesta löytyy myös paljon samaa vetovoimaa ja karismaa kuin monesta alkupään tarttuvasta rallista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Toivoisin kuitenkin jatkossa vaihtelevampaa dynamiikkaa levylle. Soundimaailma on hyvin samanlainen ja volyymi pysyy lähes koko ajan samalla tasolla. Yhtye kuulostaa myös hieman pidättelevän itseään, ikään kuin se olisi jostain syystä varpaillaan. Kannattaa pistää rohkeasti potikat yhteentoista ja räjähtää ihmisten kaiuttimista niin kuin villin rockbändin kuuluukin. Liian kliininen ja tasapaksu soundi ei imartele levyn mahtipontisia kertosäkeitä ja adrenaliinipitoisia riffejä. Tästä huolimatta ”Outta Door” on vahva debyyttialbumi, jossa kuuluvat pitkä ja harkittu tyylin hiominen, yhteen soiton harjoittaminen sekä laadukas biisien nikkarointi hyvällä pelisilmällä. Tältä levyltä löytyy iso kourallinen suuria kertosäkeitä ja loistavia riffejä. Bändillä on valtavasti potentiaalia nousta yhdeksi isoista nimistä suomalaisten hard rock -yhtyeiden kentällä.