Saksalainen yhden miehen black metal -yhtye lähestyy toimitusta toisella täyspitkällään, joka on saanut nimekseen ”Syksyn Kuoleminen” – aivan, suomeksi kirjoitettuna. Kauan ei ole aikaa vierähtänyt debyytistäkään ”Luonnon Voima”, joka julkaistiin tämän vuoden toukokuussa. Uusi levy ,”Syksyn Kuoleminen”, julkaistaan heinäkuun 30. päivä.

Jonkin sortin Suomi-fanitusta on siis havaittavissa, sillä yhtyeen ainoa jäsen Robert Brockmann esiintyy myös joissain kuvissa Moonsorrow-paita päällä ja onpa levyllä vielä muutama suomeksi nimetty kappalekin; ”Kuolema” ja ”Päättyminen”. Kappaleet eivät kuitenkaan ole sentään suomeksi laulettuja, onneksi. Muut kappaleet ovatkin saksaksi nimettyjä, ja ilmeisesti tällä kielellä ovat myös itse lyriikat.

Lebensnachtin tarkoituksena on ollut ilmeisesti yhdistellä akustista tunnelmointia ja black metallia keskenään. Voisi jopa sanoa, että moinen yhdistelmä toisi parhaimmillaan mieleen esimerkiksi 90-luvun aikaisen Ulverin, mutta valitettavasti Lebensnacht on kovin kaukana siitä tasosta.

Jo heti ensimmäisessä varsinaisessa kappaleessa ”Welkes Leben” käy ilmi Lebensnachtin suurin ongelma, täydellinen soittotaidottomuus. Akustisesti alkavan kappaleen alkuminuuteilla rummut eivät pysy tahdissa, sen paremmin kuin kitarakaan, eikä päälle puhuttu vammainen vaikerrus pelasta yhtään tilannetta. Onneksi kappaleen muuttuessa black metalliksi kolmen minuutin kohdalla, tilanne helpottuu jonkun verran, mutta hyvin minimaalisesti. Laulut sentään kuulostavat black metal -kärinänä paremmilta, soittotaitoa ei herra luonnollisesti ole kolmen minuutin aikana löytänyt, vieläkään.

Seuraavana kuultava ”Herbststerben” jatkaa samaa linjaa, se alkaa akustisesti ja vaihtuu muutaman minuutin jälkeen black metallin puolelle. Mutta edelleen rumputyöskentely kuulostaa samalta, kuin legendaaristet Capricornuksen (Graveland) kannuttelut aikoinaan. Ei se ole niin justiinsa, jos ei ihan rytmissä pysy. Tuskaisen viiden minuutin jälkeen kappale päättyy noin 2 minuuttia kestävään eräänlaiseen ”outroon”, missä on tarkoitus kuulla ilmeisesti metsän ääniä? En tiedä, miksi haluaisin kuunnella kahta minuuttia askelia metsässä, jonka taustalla kuuluu pöllön ulvontaa sekä koiran haukuntaa? Kertokaa toki joku fiksumpi, jos tiedätte syyn tähän.

”Weibe Einsamkeit” onkin kokonaan akustinen instrumentaali ja itse asiassa levyn parasta antia syystä, ettei siinä ole rumpuja laisinkaan, eikä mitään tökeröltä kuulostavaa puhetta myöskään päällä. Seuraavana kuultava ”Lebenswinter” ”yllättää” monipuolisuudellaan, sillä akustiset osuudet on sijoitettu keskelle biisiä ja biisin loppuun. ”Kuolema” aloittaa taas peruskaavan noudattamisen, eli akustisesti lähdetään ja vaikerretaan jotain tekstiä päälle (en ymmärrä saksaa, sori). Rummut menevät taas taustalla vähän omassa tahdissaan, mutta tuskin tuo nyt enää tässä vaiheessa levyä mikään yllätys ole? Levyn lopuksi saamme kuulla liki 7 minuuttisen akustisen instrumentaalin ”Päättyminen”, jonka tarkoituksena lienee olla eräänlainen outro tälle levylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Antaisin tässä vaiheessa Lebensnachtille neljä prioriteettia mihin kannattaisi jatkossa keskittyä: kitara, rummut, laulut ja säveltäminen. Niissä hetkittäisissä kohdissa, kun jotain kolmesta ensimmäisestä kohdasta ei häiritsevästi sössitä, niin riffit ovat joka tapauksessa noin miljoona kertaa kuultuja ja sitä kautta äärimmäisen mielenkiinnottomia. Viimeisen kappaleen nimestä voi rakentaa kevyen aasinsillan sille, että parasta tässä levyssä oli ehdottomasti sen päättyminen.

1/10

Kappalelista:
1. Herbsttag
2. Welkes Leben
3. Herbststerben
4. Weibe Einsamkeit
5. Lebenswinter
6. Kuolema
7. Päättyminen

http://www.facebook.com/Lebensnacht

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy