Lebensnacht – Uudelleensyntynyt ikuiseen pimeyteen

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 11.11.2014

Saksalainen Lebensnacht julkaisee kolmannen täyspitkänsä ”Uudelleensyntynyt ikuiseen pimeyteen” Naturmacht Productionsin kautta 11.11.2014. Kyllä, luit oikein: Bändi todella on saksalainen. Jostain syystä sen kaikki levyt kantavat kuitenkin suomenkielisiä nimiä. Tämä on hieman kummallista, sillä tästä huolimatta ovat lyriikat ja biisien nimet puhtaasti saksankielisiä. Kenties tämä on kieltä taitamattomien parissa jollain tasolla eksoottista, mutta omasta näkökulmastani se tuntuu tarkoituksettomalta.

Bändi on Burzumin tavoin yhdenmiehen yhtye ja heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien on selvää, ettei se ole ainoa yhtymäkohta mitä yhtyeeseen halutaan luoda. Soundimaailma on hyvin samankaltainen kuin Burzumin alkupään tuotannossa ja yhtymäkohdat ”Filosofem”-levyyn ovat muutenkin ilmeiset.

Burzum ei kuitenkaan jää ainoaksi kopioinnin kohteena olevaksi norjalaisyhtyeeksi. Toinen kappale ”Blutmeer” alkaa selvällä plagiaatilla Mayhemin ”Deathcrush”-kappaleen ensimmäisestä nopeasta riffistä. Tätä seuraava ”Blutsturm” taas kulkee Emperorin jalanjälkiä ja tausta plagioi varsin onnistuneesti kappaletta ”I Am The Black Wizards”. Tätä seuraava ”Transzendenz” taas toistaa suorasti Burzumin ”Filosofem”-levyn kappaletta ”Rundtgåing av den transcendentale egenhetens støtte”, joka saksaksi kääntyy muotoon ”Rundgang Um Die Transzendentale Säule Der Singularität”. Yhteys on selvä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Suoraan sanottuna yhtyeessä ei ole mitään omaperäistä. En varsinaisesti ymmärrä, mitä järkeä on tehdä levy, jonka kaikki kappaleet tuovat mieleen jonkun muun yhtyeen kappaleen, eivätkä niinkään vaikutteina, vaan suoranaisina kopiona. Kaiken lisäksi kappaleet kuulostavat enemmän tai vähemmän samoilta, eikä niin, että vain linja olisi sama, vaan ne todella kuulostavat samalta kappaleelta.

Bändi kuulostaa loppujen lopuksi hyvin saksalaiselta. Kenties tällainen Nargaroth-hengessä toteutettu julkaisumalli voi olla kotimaassaan menestys, mutta täällä se iskee kirveensä kiveen. Jos hakemalla haetaan jotain positiivista, niin korkeammalta lauletut kirkumistyyppiset lauluosuudet ovat aika ajoin onnistuneita ja levyn soundimaailma on raakuudessaan maanläheinen. Tähän kuitenkin aika ajoin kompastutaan: Raskaammissa osissa on aika ajoin huomattavissa särkemistä ja rumpujen luomaa epädynaamisuutta. Muutama säälipiste irtoo näistä etäisen positiivisista ominaisuuksista.