Lemin lehmipoikien tarina teinivuosista tähän päivään – arviossa Stam1nan Muistipalatsi

Lemin metalliylpeys Stam1na täyttää muutaman vuoden päästä 30 vuotta ja nyt orkesteri on saanut uraa läpiluotaavan historiikkinsa. Yhtye on saavuttanut suunnilleen kaiken, mitä Suomen rajojen sisällä voi metallimusiikilla saavuttaa, Emma-patsaita myöten. Lisäksi keikkakokemusta on kertynyt kotimaan lisäksi pitkin Eurooppaa ja Japania.

Ari Väntäsen kirjoittama historiikki käy läpi yhtyeen historian sen perustamisesta kirjan kanssa yhtä aikaa julkaistavaan ”X” -levyyn asti. Yhtyeen jäsenten elämäntarinoihin pureudutaan lapsuudesta lähtien ja nivotaan soittajien lapsuus- ja nuoruusmuistot saumattomasti bändin syntyhetkiin.

Yli 400-sivuisessa kirjassa käydään läpi kaikennäköisiä sattumuksia muun muassa siitä, miten ulkomaan kollegoita hämmensi, kun suomalaiset hevimuusikot matkustavat keikkabussissa vähissä vaatteissa, tai miten levy-yhtiöstä tuli vaade hankkia ilmielävä keikkabasisti taustanauhaan turvautumisen sijaan. Vastapainoksi avataan kipeitä tarinoita yhtyeen uran varrelta ja jäsenten yksityiselämästä sen kummemmin melankolialla mässäilemättä.

Antti Hyyrysen, Pekka Olkkosen ja Teppo Velinin muodostama ydintrio on pysynyt kasassa yhtyeen perustamisvuodesta 1996 lähtien. Basistin tontilla on ollut vaihtelua ennen levytyssopimusta, mutta nykyinen basisti Kai-Pekka Kangasmäki on ollut yhtyeessä debyyttialbumin julkaisuvuodesta 2005 asti. Tämän jälkeen yhtye on vielä täydentynyt vuonna 2009 kosketinsoittaja Emil Lähteenmäellä. Yhtyeen suurin koossapitävä voima on ollut ystävyys, jonka pohjalle bänditoimintaa on rakennettu ja johon on voitu nojata silloinkin, kun vastoinkäymisiä on tullut eteen.

”Muistipalatsi” on Stam1na-fanin pakkohankinta ja avaa suomihevin kiintotähden ja musikanttiensa historiaa seikkaperäisen tarkasti. Väntäsen teksti on sujuvaa ja soittajat ovat ilmeisen puheliaita ja tarinoivat mielellään. Ääneen pääsee runsaslukuinen joukko lähipiirin edustajia esimerkiksi kiertuehenkilökunnasta ja levy-yhtiön puolelta. Ainoa kauneusvirhe on kryptiseen Stam1na -tyyliin nimetty kirjan sisällysluettelo, josta on tässä yhteydessä kuitenkin hieman hankala etsiä haluamaansa, jos haluaa palata uudelleen tiettyyn kohtaan kirjassa. Taiteelliset ratkaisut täytyy toki tietyissä määrin ymmärtää. Eiköhän tämä opus päädy monen metallifanin kirjahyllyyn, vaikka sitten joululahjatoiveen kautta, vaikka syksy on vasta puolivälissä ja ulkona pärjää vielä shortseissa.