Lemin miesten taidonnäyte – synttäriarviossa Stam1nan ”Raja”
Kotimaisen metallimusiikin kirkkaimpiin tähtiin lukeutuva Stam1na on yli 20 vuotta kestäneen uransa aikana julkaissut seitsemän studioalbumia, joista viimeisin “Elokuutio” vuodelta 2016 keräsi lähes poikkeuksetta suitsutusta. Ura on edennyt muutenkin tasaisessa nousukiidossa laadukkaiden julkaisujen seuratessa toinen toistaan, eikä suurempia notkahduksia ole tapahtunut mielikuvituksetonta “Nocebo”-rieskaa lukuunottamatta, joka sukeltaa helposti yhtyeen huonoimmaksi kiekoksi. Nyt kuitenkin käännetään katse täysin päinvastaiseen suuntaan, sillä synttäreitään viettää yhtyeen paras albumi “Raja”, joka julkaistiin tällä päivämäärällä tasan kymmenen vuotta sitten.
Sinänsä parhaan albumin valinta Stam1nan diskografiasta on haastava tehtävä, sillä joukossa on kovia haastajia. Erityisesti mielenkiintoinen konseptialbumi “Viimeinen Atlantis” sekä kimurantimpaa sävelmää kutova “Uudet kymmenen käskyä” tarjoavat kovan kirittäjän aivan maaliviivalle saakka, mutta jäävät loppusuoralla hieman kyydistä. Mutta miksi “Raja” sitten nousee korkeimmalle korokkeelle?
Mainos päättyy
Yksi albumin suurimmista vahvuuksista on pirun toimiva biisikattaus, sillä ohilaukauksia ei löydy ainuttakaan. Kiekon tiukasti aloittava “Hammasratas” kiihdyttelee sävellykset sellaisella intensiteetillä kuuloluihin vokalisti Antti Hyyrysen sylkiessä sanoituksia pihalle pikatulituksella, että myllytys tekee välittömästi selväksi pelin hengen – nyt mennään, eikä meinata. Tätä seuraava “Susi-Ihminen” jatkaa samanlaisella raivolla eikä tämän jatkona kuultava “Muistipalapelit” paljoa tahtia löysäile, vaikka kappale rakentuukin enemmän tarttuvan kertosäkeensä varaan. Loppulevy paukuttaa eteenpäin tappavan tasaisesti ja esimerkiksi pittipainajainen “Lääke” sekä komeasti takova “Luova hulluus” nostavat albumin tasoa aina vain ylemmäs. Täyttä höyryä ei kuitenkaan painella jatkuvasti, vaikka albumin yleisilme on vimmainen. Poikkeuksellisempaa lähestymistapaa esittelevät hyväntuulinen “Murtumispiste”, erikoisella riffillä tietä näyttävä “Muuri” sekä lähes hiljaisuuttaan humiseva “Vartijaton”, joka pysäyttää metallimellakan kuin seinään. Rauhallinen kappale erottuu joukosta, vaikkei täysin albumille sovikaan varsinkaan nykyiselle kohdalleen. Jos kipale seisoisi selkämmin kiekon keskellä, voisi hengähdystauon tulkita tietynlaisena rajapylväänä, joka teemaan sopien jakaisi albumin kahtia.
Tästä aasinsiltana päästään albumin toiseen vahvuuteen, eli sanoituksiin ja teemaan. Albumin keskeinen sanoma askartelee erilaisten rajojen parissa ja käsittelyyn päätyvät niin henkiset kuin fyysisetkin rajat. Teemasta saadaan hämmästyttävän paljon irti: esimerkiksi “Susi-Ihminen” herättää pohdiskelemaan ihmisen ja eläimen hiuksenhienoa eroa, kun taas “Kädet vasten lasia” vapauden määritelmää vartijan ja vangin näkövinkkelistä. Selkeämpää tarinaa kertoo puolestaan “Muuri”, jossa kaupungin asukkaiden suojaksi rakentama rajamuuri osoittautuu turvan sijasta kaikesta eristäväksi ja tukahduttavaksi esteeksi ulkomaailmaan. Raja-teemaa käsitellään kiinnostavasti ja sanoituksia voi tulkita monella tapaa. Epäilemättä sanoituksista vastanneen vokalisti-kitaristi Hyyrysen masennuskausi ennen albumin luomista on painanut jälkensä lopputulokseen, sillä masennuksen aiheuttama eristyneisyys ja yksinäisyys ovat omiaan vetämään näkymättömiä raja-aitoja kenen tahansa mieleen.
Albumilta on hankala löytää varsinaisen huonoja puolia. Julkaisun aikaan kiekko keräsi kritiikkiä lähinnä siitä, että sen soundipuoli sekä yleisilme oli aiempaan tuotantoon nähden turhan kliinistä. On totta, että “Raja” on suoraviivaisempaa sekä yksinkertaisempaa Stam1naa erityisesti edeltäjäänsä nähden, mutta se ei vähennä millään tavalla sävellysten tehokkuutta. Päinvastoin yhtyeen intensiivinen ja maanisesti etenevä metallisahaus nakuttaa tarkasti ja raivoisasti lopputuloksen kuulostaessa raikkaan riisutulta. Samalla simppelimmällä kaavalla yritettiin ilmeisesti rakentaa myös “Nocebo”-albumia, joka on vain kalpea kuva siitä laadusta, jota “Raja” edustaa.
Mainos päättyy
Ei ole siis ihme, että “Raja” nousee Stam1nan parhaimmaksi levyksi. Joskus yksinkertainen on kaunista eikä näin vahvan kokonaisuuden äärellä ole tarvetta etsimällä etsiä ongelmia. Kulunut vuosikymmen on vain lisännyt albumin tehoa ja kyseessä on helposti yksi kovimmista kotimaassamme julkaistuista albumeista, jota kannattaa nyt synttärijuhlien kunniaksi luukuttaa volyymit täysillä. “Raja on rakkautta” vai miten se menikään?
Kappalelista:
1. Hammasratas
2. Susi-Ihminen
3. Muistipalapelit
4. Vartijaton
5. Voima vastaan viha
6. Lääke
7. Kädet vasten lasia
8. Luova hulluus
9. Muuri
10. Murtumispiste