Letkeää menoa – Mac DeMarco loppuunmyydyssä Circuksessa

Mac DeMarco @ The Circus 15.10

Kanadalainen indie-sensaatio Mac DeMarco saapui muutaman vuoden tauon jälkeen taas Suomeen. Viimeksi näillä suunnilla Flow-festivaaleilla vuonna 2014 nähty multi-instrumentalisti nauttii kovasta suosiosta etenkin nuoremman yleisön keskuudessa, ja Circuksessa häntä odotti täysi talo.

Aldous RH @ The Circus 15.10

Näin aluksi on pakko sanoa, että hetkeen en ole tainnut nähdä loppuunmyytyä keikkaa näin täynnä. Astelin Kampin kaukoliikenteen terminaalista vajaa puolisen tuntia ennen ovien aukeamista, ja jonoa oli kertynyt reilusti Circuksen ovilta Narinkkatorin puolelle asti, ja piteni ovien aukeamisen lähestyessä. Sisäänpääsy sujui jonosta huolimatta nopeasti, joten seuraavaksi oli aika tutkailla keikalle tullutta yleisöä. Tätä iltaa oltiin selvästi odotettu, sillä paikalle oltiin saavuttu ajoissa. Jo ennen lämppäriksi buukatun Aldous RH:n aloittamista sali oli jo hyvinkin täynnä ja säälin niitä, jotka päättivät saapua vasta hänen lopettaessa. RH ei itselleni – eikä varmaankaan kovin monelle muullekaan – ollut yhtään tuttu nimi, vaikka hänen entinen bändinsä, Egyptian Hip Hop, on ainakin hyvin etäisesti nimeltään tuttu.

Parissa lukemassani artikkelissa RH:n musiikkia luonnehditaan jonkinasteiseksi lofi-versioinniksi 70-luvun viettelevästä funkista, ja ainakin kuulemani perusteella se tältä pääosin vaikutti. Lofi-puolesta oli hankala näin livenä sanoa, mutta kappaleissa oli juuri sitä löysäsilkkipaitaista vietteleväisyyttä, jota ei hirveästi uskoisi nykypäivänä kuulevan. En kovin syvää analyysia osaa tästä antaa (muistiinpanoissani lukee muun muassa ”Prince-seksifunk”), mutta ihan mukavana lämppärinä hän toimi. Harmi vain, että illan pääbändin soittimet oltiin pystytetty lavalle aiemmin ja valot iskivät lavalle ei niin kehuvaa punaista valoa – näissä puitteissa lämppäri jäi ehdottomasti illan pääesiintyjän jalkoihin.

 

Mac DeMarco @ The Circus 15.10

DeMarcoa yleisö oli tietenkin saapunut katsomaan, ja sen huomasi lähes jokaisen pukeutumistyylistä. DeMarco on lofi-laiskurirockin ja rähjäisen pummi-chiq -yleisilmeensä takia noussut kovaan suosioon maailmassa, jossa kämäiset kalastuslätsät ynnä muut ovat cooleinta coolia – yleisö muodostui lähes yksinomaan trendicoolista nuorisosta, jonka keski-ikä taisi olla jossain oman ikäni paikkeilla. En jostain syystä ole aiemmin tajunnut kunnolla pistää merkille, että hänen olemuksensa lisäksi kovaa fanitusta saa myös itse hänen musiikkinsa, ja yllätyin kovasti nähdessäni muutamankin pahvikyltin, jossa pyydettiin mahdollisuutta päästä soittamaan hänen kanssaan. On hienoa nähdä, että hänen fanituksensa ei ole vain pinnallista trendeilyä, vaan mukana on myös sitä ihan aitoa digauttelua.

Mac DeMarco @ The Circus 15.10

DeMarcon rento estetiikka välittyi eteenpäin myös itse yleisön tunnelmaan, parhaalla mahdollisella tavalla. Oli mieltä huojentavaa kuulla yleisön laulavan mukana ensimmäisenä soitettua ”Salad Daysia” täydellä innolla ensimmäistä kertaa elämässäni photopitin puolella pyöriessä – kun yleisöllä oli selvästi mukavaa heti alusta asti, niin oli minullakin. Minua ei edes haitannnut se, että photopitistä ulos päästyäni jouduin sijoittumaan täyden yleisön takalaitaan – tai se, etten mikään järin hyvä kuvaaja ole. Rennot vibat jatkuivat kutakuinkin läpi keikan, mutta meno yltyi loppua myöten aivan liiankin letkeäksi, sillä keikan edetessä kappaleiden välissä olevat lyhyet juttutuokiot tuntuivat äityvän toistaan pidemmiksi, viimeisen puolen tunnin ollessa kuin yhtä räpellystä ja ajan venyttelyä.

Varsinaisen setin viimeisenä omana kappaleena soitetun ”Still Togetherin” jälkeen kuultiin melkein parisenkymmentä minuuttia epämääräistä jamittelua ja kikattelua, jonka lomassa kuultiin läpänomaisesti soitettu Red Hot Chili Peppers-laina ”Under the Bridge” ja aluksi hauska, mutta muutaman toiston jälkeen silmienpyörittelyksi mennyt 50 Centiltä jatsahtaen lainattu ”In Da Club”. Näiden jälkeen palattiin vielä hetkeksi parikymmentä minuuttia aiemmin kuultuun ”Still Togetheriin” kertosäkeen muodossa, jonka jälkeen kuultiin pakollinen rokkiloppurenkutus – joka sekin kesti reilusti yli viitisen minuuttia, mikä tässä vaiheessa tuntui melkoiselta ikuisuudelta. Ehkä bändi on tottunut lyhyempiin setteihin, ja päätti venytellä kahden tunnin settiään viime tippaan asti – huvittavasti tämän takia kappaleiden keskipituus pyöri yli kuuden minuutin kohdilla, vaikka niiden pituus on oikeasti noin puolet siitä.

Mac DeMarcon yleisöä @ The Circus 15.10

Mikäli setistä olisi siis tiivistänyt puolisen tuntia säätöä pois, olisi keikka heti parempi paremman flown takia. Sanoisin kuitenkin illan olleen mahtava loppuvaiheen mälsyydestä huolimatta, sillä yleisö sekä DeMarco bändeineen tuntui nauttivan menosta niin kovasti, että sitä tarttui itselleni mukaan roppakaupalla. Toivottavasti DeMarco ja kumppanit nähdään Suomen puolella lahtea taas piakkoin, jos vain senkin takia, että se saisi näin suuren määrän yleisöä liikkeelle. Se tuntuu välillä liiankin harvinaiselta.

Settilista:
1. Salad Days
2. Brother
3. Rock and Roll Night Club
4. This Old Dog
5. The Stars Keep on Calling My Name
6. Cooking Up Something Good
7. My Old Man
8. Ode to Viceroy
9. One More Love Song
10. Another One
11. Freaking Out the Neighborhood
12. Crazy Train (Lyhyt Ozzy Osbourne -cover)
13. My Kind of Woman
14. Moonlight on the River
15. Chamber of Reflection
16. Still Together
17. Under the Bridge (Red Hot Chili Peppers -cover)
18. In Da Club (50 Cent -cover)
19. Still Together (viimeinen kertosäe)

Encore:

20. Watching Him Fade Away

Raportti & kuvat: Thomas Frankton

Kommentit