”On The Road To MIERO” on rockin ja metallin sekoitusta soittavan The Lidocainen toinen albumi. Neljä vuotta sitten ilmestynyt esikoislevy julkaistiin omakustanteena, mutta tälle toiselle albumilleen yhtye on saanut varsinaisen julkaisijan Inverse Recordsin myötä. ”On The Road To MIERO” ei pysty kuitenkaan vakuuttamaan, sillä albumilta löytyy useita puutteita.

Saatekirje sai odottamaan hieman rankempaa bändiä, joten oli yllätys, kun levyltä alkoikin kuulua hyvin rokahtavaa tuotantoa. Yhtyeen musiikissa puoliraskas kitarointi yhdistyy hieman rokimpaan yleisilmeeseen. The Lidocaine luottaa vahvasti rumpujen, basson ja kitaran voimaan, mutta albumilla kuullaan hieman myös koskettimia. Perinteisestä kaavasta poiketen yhtye on maustanut musiikkiaan myös hienoisilla progressiivisilla elementeillä, joskaan nämä vaikutteet eivät albumilla ole kovin suuressa roolissa. Mitään kovin raskasta The Lidocainelta on turha odottaa.

”On The Road To MIERO” on sangen pitkäveteistä kuunneltavaa. Kappaleissa ei tunnu olevan oikein mitään, mihin tarttua. The Lidocainen musiikki ei ole kovin vahvasti riffeihin perustuvaa, mutta ne muutamatkin levyllä kuultavat riffit ovat puuduttavan ja tylsän kuuloisia. Yhtyeen olisi muutenkin toivonut ehkä hyödyntävän hiukan paremmin kahden kitaristin tuomia mahdollisuuksia. Kitarasovituksiin saisi enemmän eloa jo suhteellisen pienillä ratkaisuilla, mutta tällä levyllä tuntuu, että niitä ei ole kovin pitkälle mietitty. Valonpilkahduksiakin kitaroinnissa kuullaan erityisesti puhtaasti soitetuissa osioissa, esimerkiksi kappaleessa ”Reach”. Tällaista olisi kaivannut yhtyeeltä enemmänkin, sillä näissä kohdissa yhtye on parhaimmillaan.

Kappaleiden antiin nähden albumin kappaleet ovat liian pitkiä, sillä suurin osa levyn biiseistä kestää reilusti yli viisi minuuttia. Levyn loppupuolelle tultaessa alkaa jo väkisinkin odottamaan, että levy loppuisi. Karsimalla hieman materiaalia kappaleet toimisivat paremmin, sillä nyt biisien pituus korostaa sävellyksien pitkäveteisyyttä.

Positiivisena asiana levystä täytyy mainita yhtyeen rohkea kokeilunhalu, kun se yhdistää pohjimmiltaan yksinkertaiseen ilmaisuunsa progressiivisia vaikutteita. Tämä ei kuitenkaan riitä pelastamaan muuten laiskankuuloisia biisejä. Hieman tämän julkaisun tarpeellisuus jää kysymysmerkiksi, sillä jo demobändien joukosta löytää monin verroin laadukkaampaa musiikkia. Kappalerakenteita tiivistämällä ja lisäämällä hieman virtaa kappaleisiin olisi aikaan saatu huomattavasti parempi kokonaisuus.

5/10

Kappalelista:

01. Life Is Beautiful
02. Personally Sick Skin
03. Bring Back The Pain
04. The Tail
05. Guilty
06. Reach
07. On The Road To Miero
08. Disgust
09. Save Me From Myself
10. Wrong
11. Saving Wing (Or Maybe A Devils Thing)

http://www.thelidocaine.com/

Kirjoittanut: Taavi Lindfors