Tehdäänpä selväksi näin kärkeen, että vaikkakin kyseessä on omakustanne, ei tämä seikka vaikuta sitten yhtään mihinkään. Grokelaiset taustajoukkoineen ovat onnistuneet loihtimaan varsin rapsakan soundimaailman ja yleisilmeen kiekolleen. Bändi itsessään ei ole mikään varsinaisen uusi tuttavuus, sillä ensimmäisen demonsa pumppu pisti pihalle jo vuonna 2005, mutta ”Vicious Circles”:ä voidaan pitää ensimmäisenä laadullisesti kaikki mittarit täyttävänä pelinavauksena.

Jos julkaisusta käyttäisi sanaa monipuolinen, olisi tämä melkoista aliarviointia. Bändin genrettäminen on a) mahdotonta ja b) turhaa. Kiekolta ei nimittäin löydy juurikaan samasta puusta veistettyä tavaraa, tarjolla on lähestulkoon jokaiselle jotakin. Tämä myös johtaa siihen, että sopan seassa on suurella todennäköisyydellä jotain, mistä et pidä. Itse kuulun onnelliseen väestönosaan, jolle jokainen kiekon ralleista maistui – jotkut enemmän kuin toiset. Esimerkiksi sinkkubiisi ”Voyeur” vaati pari kuuntelua löytääkseen paikkansa.

Edellä mainittua kappaletta lukuun ottamatta kaikki muut viisi biisiä ovat enemmän tai vähemmän talla pohjassa suoritettua päällekäyvää rähinää sopivalla määrällä hengähdystaukoja. Jos Raised Fist ja Profane Omen synnyttäisivät autistisen lapsen, kuulostaisi se hyvin todennäköisesti jotakuinkin Groke’s Clanilta. Tämä pelkästään positiivisessa mielessä.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla levy saattaa antaa vaikutelman, että valtava määrä biisejä on heitetty lottokoneeseen, arvottu näistä kuusi pihalle ja tehty lätty. Punainen lanka alkaa kuitenkin löytyä suhteellisen nopeasti, ja jokainen levylle päätyneistä biiseistä tuntuu lopulta täysin perustellulta. Lottokonevaikutelmaan allekirjoittaneella osansa toi ensikuuntelulla ehkä ”hienoinen” ”Momentum” -rallin puskasta tulo ”The Hound”:n fiilistelyriffien perään, ja kaiken tämän jälkeen ”Voyeur”:n murjottavaksi heittäminen.

Kappaleet ovat niin energiaa täyteen ladattuja pläjäyksiä, että voin kuvitella, millaisella intensiteetillä bändi veivaa livenä. Itse en tätä ole vielä todistanut, mutta aion korjata asian tilaisuuden tullen välittömästi. Levy pursuaa hienoja riffejä ja teknisiä suorituksia, mutta varsinaiset korvamatoriffit ovat melko harvassa. Tämä korvataan tehokkaasti yleisellä vihaisuudella ja ”nyt muuten jätkä tullaan ja revitään sulta tukka päästä” -asenteella, jotka myös nostavat yleisarvosanaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Vicious Circles” on kuuden kappaleen laadukas päähänlyöntifestivaali, jota ei suositella kuunneltavaksi auton ratissa nilkan suoristumisen väistämättömyyden vuoksi (Terveisiä vaan paikallispoliisille. Sori ihan oikeesti). Pidän pienimuotoisena ihmeenä, ellei yksikään levylafka yritä kiinnittää bändiä tämän julkaisun myötä.

8/10

Kappalelista:

1. The Hound
2. Momentum
3. Voyeur
4. Damsel In Distress
5. Deathwatch Engagement
6. Reprieve

Psykedeliavideo ”Voyeur” -sinkusta