Memoriam, tuo Britannian lahja vanhan liiton kuolonmetalille, pistää uutta kiekkoa pihalle vain vuosi edellisen albuminsa jälkeen. Julkaisutahtia voi pitää tiiviinä, sillä lukuisten demojulkaisujen lisäksi muutaman vuoden ikäisellä yhtyeellä on vyöllään myös kaksi studioalbumia. Moisen julkaisuryppään edessä voisi helposti sortua pohtimaan, korvaako määrä laadun, mutta onneksi tällaiseen ajatusleikkiin ei tarvitse lähteä. “The Silent Vigil” on nimittäin varsin asiallinen albumi.

“The Silent Vigil” jatkaa samoilla linjoilla kuin yhtyeen debyyttialbumi. Tarjolla on siis keskitempoista ja raskaasti päälle puskevaa kuolonmetalia, joka ei sorru turhaan kikkailuun: levyn suhteellisen yksinkertaiset sävellykset luottavat suurimmalta osin jämäköiden kitarariffien tuhovoimaan sekä Karl Willettsin tunnistettavaan ärjyntään. Kaiken kruunaa sopivan rosoinen äänimaailma. Eroa aiempaan tekee lähinnä paikoitellen selkeämmin koliseva basso, mutta muuten turhan rohkeita korjausliikkeitä ei ole lähdetty studion puolella tekemään.

Yhtyeen debyyttikiekko “For the Fallen” oli yksi viime vuoden positiivisimmista yllätyksistä levytysrintamalla, vaikka albumia vaivannut epätasaisuus jätti toivomaan parempaa. “The Silent Vigil” korjaa ongelman tasapainottamalla kokonaisuuden laatua, mutta edelleenkään niitä tärykalvoja repiviä korvamatoja ei ole saatu kovinkaan monta upotettua joukkoon. Huippuhetket voi nimetä helposti: esimerkiksi takova “From the Flames”, ajatuksia herättävä “Bleed the Same” sekä jämäkkä “As Bridges Burns” nousevat kiekon parhaimpiin vetoihin. Loppulevyltä löytyy myös hyviä kappaleita mutta aivan samanlaiseen lentoon ei nousta, sillä moneen otteeseen simppeleistä osasista kootut sävellykset toistavat liiaksi itseään. Ongelma korostuu erityisesti siksi, että suurin osa kappaleista on reilusti yli viisiminuuttisia, mikä ei tue lainkaan yhtyeen ulosantia. Memoriamin tyylille sopisi paljon paremmin tiiviit kappalerutistukset, sillä nyt pitkännäpeät biisit junnaavat liikaa paikoillaan.

”The Silent Vigil” on silti ongelmineenkin ihan kivaa kuunneltavaa, vaikka se jättää debyyttialbumin tavoin odottamaan jotain vieläkin parempaa. Tiivistämällä kappaleita reippaasti olisi lopputulos paljon parempi, ja silloin esimerkiksi tiukat kitarariffit eivät hukkuisi liiallisten kappalekestojen syövereihin. Nyt Memoriamin varmoista peruspalikoista koottu musiikki laimenee turhan usein liki mauttomaksi, ja se syö albumin parasta iskuvoimaa. Jospa asia saadaan jatkossa korjattua, sillä yhtyeellä on selkeästi rahkeita tehdä parempaakin.

7- / 10

Kappalelista:
1. Soulless Parasite
2. Nothing Remains
3. From the Flames
4. The Silent Vigil
5. Bleed the Same
6. As Bridges Burns
7. The New Dark Age
8. No Known Grave
9. Weaponised Fear