Lik, Norunda ja Foredoomed opettivat tapansa tuntemaan

Joensuu on pienehkö kaupunki, ja kaikki muut kaupungit maailmassa ovat Joensuun näkökulmasta kovin syrjässä ja kaukana. Siksi on mahtavaa, että täällä on Kerubin kaltainen keskisuuri rokkiklubi, johon kannattaa buukkailla suurelle yleisölle vähän vieraampia ulkomaalaisia bändejä. Illan olisi voinut täyttää vaikka Kotiteollisuudella, ja se olisi ollut taloudellisesti riskittömämpi ratkaisu kuin siellä soittaneet ruotsalainen Lik, espanjalainen Norunda ja joensuulainen Foredoomed. Tunsin bändeistä etukäteen ainoastaan paikallisen pumpun, ja yleisössä näytti olevan muitakin, joille bändit olivat kohtalaisen vieraita.

Tilanne oli epäkiitollinen oman kylän bändille Foredoomedille. Sille oli langennut illan ensimmäinen soittoslotti samalla, kun yleisöä valui paikalle rauhalliseen tahtiin. Bändin tyypit olivatkin keikan alkupuolella ainoat ihmiset salissa. Se ei bändiä juuri hillinnyt, ja etenkin basisti Eetu Kovapohja teki hartiavoimin työtä piiskatessaan yleisöön liikettä. Vähä vähältä päät alkoivatkin nyökkäillä ja lopulta paukutettiin jo vähän päitäkin.

Jo ensimmäisellä kerralla, kun näin poppoon joensuulaisessa rokkihelvetti Marksissa Ilosaarirockin aikaan, kävi selväksi, että siinä muhii iso potentiaali, joka ei ole ehkä ihan vielä pulpahtanut täysin pintaan. Melodeath-ryhmällä on todella kovia biisejä ja kykyä olla tiukasti läsnä lavalla. Genre on vaikea. Pelkästään Joensuusta on tullut karkean arvion mukaan kolme miljoonaa melodeath-bändiä. Kolme demoa ja yhden omakustanteisen pitkäsoiton julkaisseen bändin kokonaisuus on vielä hiukan rikkonainen. Bändi on hienoa kuultavaa joka tapauksessa, ja omaleimaisuuttakin on.

Kun vokalisti Atte Kymäläinen keikan lopussa tokaisee, että ”on kyllä upean paljon yleisöä täällä”, jää epäselväksi, onko kyse sarkasmista, vai eikö lavalta vain oikein näe saliin. Olihan siellä sentään vähän yli 40 ihmistä siinä vaiheessa.

Espanjalainen thrash-pumppu Norunda on bändi, joka ei pikaisella (levy)kuuntelulla vaikuta oikein miltään. Vaatisi varmaan paljon enemmän kuuntelua, että esikoispitkäsoitto ”Irruption” aukeaisi. Livenä tilanne on onneksi aivan toinen. Lavapreesens on samaan aikaan sympaattinen ja uskottava. Bändin kärkihahmo, vokalisti Rubén Cuerdo tuo jollain hämmentävällä tavalla mieleen Gogol Bordellon nokkamiehen Eugene Hützin, eikä se ole mitenkään huono asia. Pedro Mendes ja Marcelo Aires ovat melkoisia velhoja instrumenttiensa kanssa. Mielenkiintoista on myös se, että Kerubissa lavalle on roudattu basson varteen joensuulainen, muun muassa Systematic Sickness Kinistä tunnettu Ilja Koslonen. Se selittynee sillä, että Cuerdo vaikuttaa itsekin täällä päin Suomea ja puhuu kieltäkin varsin hyvin.

Aivan keikan alussa on hiukan ongelmia soundin kanssa, mutta ääniväki pääsi nopeasti tilanteen tasalle. Musiikista tulee vahva Slayer-viba ja soittajista huomaa, että heillä on kivaa lavalla. Yleisökin lämpenee pikkuhiljaa bändin meininkiin, ja yleisössä nouseva energia saa bändin tekemään entistä enemmän töitä. Pittikin lähtee lopulta pyörimään. Sitä ei Foredoomedin basisti Kovapohja saanut kovasta yrityksestä huolimatta aikaan.

Viimeisenä lauteille kipuava ruotsalaisjyrä Lik on genreuskollista kuolemaheviä, mutta se ei millään muotoa tarkoita sitä, etteikö keikka olisi pirun kova. Soundit ovat hiukan tunkkaiset, ilmeisesti tarkoituksella, ja esiintyminen vähäeleistä. Koko kehossa tuntuva, hyvin rullaava junttaus on mahtavaa kuultavaa. Hämmentävän kontrastin luovat hyvin kiltit ja vaatimattoman ironiset välispiikit, jotka huokuvat kansankotia kilometrien päähän.

Yleisökin on päässyt jo fiiliksiin ja pitti pyörii sellaisella tempolla, että joku lentää naamalleen ja kadottaa hetkeksi silmälasinsa. Muut auttavat hänet pystyyn ja silmälasitkin löydetään ehjinä. Tomas Åkvik kertoo jossakin vaiheessa, että seuraava biisi on ”Embrace the End”. Kun yleisön reaktio ei miellytä, hän kertoo, että ”teidän pitäisi huutaa jee kun sanon seuraavan biisin nimen”. Joku yleisöstä huutaa, että kysy meiltä uudestaan! Åkvik sanoo biisin nimen uudestaan, ja yleisö repeää karjumaan.

Kerubissa vietettiin kaikkinensa todella hieno hevi-ilta sen pikkuporukan kanssa, joka paikalle oli saapunut. Sali ei ollut läheskään täysi, vaikka lippukin oli puoli-ilmainen. Joensuulaiset hevimöröt voisivat vähän skarpata. On arvokas asia, että tänne tulee tällaisia bändejä.

Kirjoittaja: Pasi Huttunen