Listatiedon aarrearkku ja iso pala historiaa – arvostelussa Albumilistahistorian TOP 1000

Timo Pennanen on kirjoittanut trilogian, josta nyt on käsillä viimeinen osa ”Albumihistorian Top 1000”. Aikaisemmin ovat ilmestyneet ”Top 1000”, joka listasi kuudenkymmenen vuoden menestyneimmät kappaleet sekä 1000 listan kirja, joka lajitteli tuon ajanjakson hitit tuhanneksi erikoislistaksi. Pennanen on tehnyt kovan työn ja listat perustuvat hänen omaan kolmekymmentä vuotta kestäneeseen arkistointin.

Nyt käsillä oleva kirja käy läpi musiikkialbumien myyntilistoihin aina vuoden 1966 alusta lähtien, jolloin on Suomessa alettu laatia säännöllisiä myyntilistoja. Kirja kertoo listahistoriaa albumintekijöiden kautta ja siinä käydään läpi Suomen albumilistan menestyneimmät esittäjät vuosina 1966 – 2022. Laskelmat perustuvat yli 12 000 levyn tietokantaan, jossa ovat kaikki tuona aikana listoilla käyneet albumit. Näiden albumien esittäjät ovat kirjassa jaettu kolmeen eri kategoriaan. Kirjassa kerrotaan eri tavat pisteyttää muun muassa listaviikkojen määrät, mutta vain yhden listalevyn artisteja kuten esimerkiksi äärimmäisen menestynyt Behm ei ole otettu tähän otokseen mukaan. Hauska yksityiskohta on Pennasen huomioima asia suomalaisesta listauksesta: ”Yhdessä saamme hämmästyä metalliartistien määrää, määrätietoisuutta ja myös heidän yleisönsä sinnikkyyttä”. Kyllähän Suomi on heavy-maa ollut ja eipä ole tullut koskaan ajateltua, että Suomi on todennäköisesti ainoa maa, jossa esimerkiksi King Diamondin ”Them” -levy on noussut top -kymmeneen. Muutenkin yhtenä kirjan rikkautena on se, että voi lukea tietoja rinta rinnan Esko Rahkosesta King Diamondiin ja muistella vaikka U.D.O. -yhtyeen listasijoituksia 80-luvulta. Kunnon nippelitiedon rakastajat voivat vaikka hankkia kysymyksiä illanistujaisiin, sillä en minäkään ennen kirjaa tiennyt, että mikä albumi on Kiss -yhtyeen ainoa listaykkönen Suomessa.  Kirja perustuu pelkästään listatapahtumiin eikä esimerkiksi kultalevyihin ja Pennanen kehottaakin lukemaan kirjaa pätkissä. Se on oiva ajatus, sillä kokonaisuus on melkoisen iso pala sisäistettäväksi kerralla, mutta kirja on myös pohjaton tiedon kaivo, joka jatkaa antamistaan jokaisella lukukerralla. 

Artistien käsittelyä jaksotetaan informatiivisilla tietosivuilla, joissa käydään läpi levyjen sekä listojen historiaa ja mikä oli esimerkiksi Anttilan vaikutus listoihin. Tavalliselle levyostajalle ei välttämättä sano sana ÄKT paljoakaan tai ei välttämättä nouse ajatuksiin, että miten Herra Ylpön levy voi olla listalla ennen kuin se on julkaistukaan. On myös selvää, että vuodenajat vaikuttavat myyntiin ja kirjassa käydään myös elokuvasoundtrackeja sekä tribuutti- ja kokoelmalevyjä läpi. Kirjaa lukiessa kävi itselläkin lämpimät muistot, että kuinka tarkkaan tuli 90-luvulla kuunneltua Radiomafian Lista-ohjelma ja nauhoiteltua biisejä kasetille. 

Kirjan julkaiseminen on suunnattoman suuri kulttuuriteko, sillä alati kiihtyvässä tiedonkulussa ja pikaruuaksi muuttuneessa musiikkimaailmassa on tärkeää, että näin järkälemäinen pala musiikin historiaa Suomessa on pystytty laittamaan yksien kansien sisään. Kirja sisältää käsittämättömän määrän artisteja kaikilta musiikin eri laidoilta sekä tietoa heidän uristaan. Kirja on todellinen anekdoottien aarreaitta ja todellinen tiedonjanoisen unelma. Äänitemaailman muuttuessa ja esimerkiksi Spotifyn romahduttaessa perinteistä levymyyntiä koin kirjaa lukiessa myös suurta haikeutta, koska tämä vuosikymmenten perinne on loppunut. Se nostaa tämän kirjan arvoa entisestään ja annan lämpimän suosituksen jokaiselle musiikkidiggarille, vaikka ei listaihminen olisikaan.